1. 6.1 Uskonnonvapaudesta
Uskontojen perustellessa jäsenmäärällä teoriansa paremmuutta toisiin elämänkatsomuksiin nähden, kannattaa muistaa että uskonnollisten ryhmien menetelmät jäsenien hankkimiseksi ovat nykyoloissa perustelemattomissa, vaikka osa jäsenistä voi uskoa jäsenten hankintamenetelmänsä oikeiksi. Esim. Suomessa luterilainen kirkko kastaa alaikäisiä jäseniä saadakseen jäseniä, ja kaiken tämän vanhempien suostumuksella. Kuitenkin tässä tulee muistaa, että nämä vanhemmat ovat itse liittyneet edellä mainitun kirkon jäseneksi samalla tavalla ja usein heidän tietonsa teoriasta johon ovat liittyneet (johon liittävät lapsensa) ovat vajavaiset tai uskonnon opetuksesta saadut joissa edelleen 80 prosenttia suomalaisista lapsista on ainakin 9 vuotta. Edelleen Suomessa uskonnonopetus koulussa palvelee luterilaisen kirkon uskontoteoriaa. Kirkko voi sanoa, että lapselle annetaan tiedot uskostaan, mutta missä määrin se on peruste, on keskustelun arvoinen asia. Tässähän kirkko pitää edelleen itsellään päätäntävallan siitä, mikä on oikeaa tietoa ja mikä ei; tämä ei ole enää hyväksi yhteiskunnan kehitystä ajatellen. Edelleen luterilaisen kirkon toiminta on ristiriidassa uskonvapauslain kanssa, joka kyllä muutenkin on vanhentunut. On esitettävä seuraavanlaisia kysymyksiä:
Missä määrin lapsi ymmärtää kuulemaansa, kun käsitteet koulutetulle aikuisellekin ovat vaikeita?
Miten kriittinen lapsi on kuulemaansa tietoa kohtaan (viittaan oppimismekanismeihin, joita on käsitelty kappaleessa 1.3.1.)?
Miten paljon teoriaa oikeaksi pitävä opettaja käyttää auktoriteettiasemaansa saadakseen lapset vakuuttuneiksi asiansa oikeellisuudesta?
Sosiaalinen paine myös osaltaan vaikeuttaa kirkon tosiasiallisen jäsenmäärän arvioimista: Moniko jäsenistä on tapakristittyjä?
Moniko kuuluu kirkkoon sen vuoksi, että erilaisuus voisi aiheuttaa ongelmia omassa ryhmässä?
1. Desmond Morris “Alaston apina” kirjaa (s.121-) lainaten: ”Lapset oppivat nopeasti jäljittelemällä – prosessi joka on verraten heikosti kehittynyt muilla nisäkkäillä, mutta noussut meidän kohdallamme verrattoman tärkeäksi ja täydelliseksi. Paljon sellaista mitä muiden eläinten on opittava itsekseen, me saavutamme nopeasti seuraamalla vanhempien esimerkkiä. Alaston apina on opettavainen apina. Paljon mitä teemme aikuisina perustuu tähän jäljittelyn imeytymiseen lapsuusaikanamme. Kuvittelemme usein käyttäytyvämme jollakin nimenomaisella tavalla siksi että tällainen käyttäytyminen sopii johonkin abstraktiseen, ylevään moraaliperiaatteiden koodiin, kun todellisuudessa noudatamme pelkästään syvään juurtunutta ja kauan sitten ”unohtunutta” joukkoa puhtaita jäljittelyvaiheita . Juuri muuttumaton tottelevaisuus näille vaikutteille (yhdessä huolellisesti kätkettyjen vaistojemme kanssa) tekee yhteiskunnille tapojen ja ”uskomusten” muuttamisen vaikeaksi . Vaikka kohtaisimme loistavia, nerokkaan rationaalisia uusia ideoita, jotka perustuvat puhtaan, objektiivisen järjen soveltamiseen, tarraudumme yhteisönä yhä vanhoihin kotitekoisiin tapoihin ja ennakkoluuloihin . Tämä risti meidän on kannettava, jos haluamme purjehtia läpi nuoruutemme elinvoimaisen ”imupaperivaiheen” keräten nopeasti aikaisempien sukupolvien kasaantuneita kokemuksia. Meidän on pakko imeä itseemme myös ennakkoluuloisia mielipiteitä arvokkaiden tietojen mukana . Onneksi meille on kehittynyt tähän heikkouteen voimakas vastalääke, joka sisältyy itseensä jäljittelyoppimisprosessiin. Meidän uteliaisuutemme on tavallista terävämpi ja tutkimusvaistomme tavallista voimakkaampi, ja tämä toimii toista taipumustamme vastaan tuottaen tasapainon, jonka menestysmahdollisuudet ovat fantastiset. Vain jos kulttuuri muuttuu liian jäykäksi, koska jäljittelevä toistaminen on siinä liian orjallista, tai liian uskaliaaksi ja äkkipikaisen kokeilevaksi, se kompastuu. Ne kulttuurit, joissa molempien vaistojen välillä vallitsee tasapaino, menestyvät. Nykyisessä maailmassa voimme nähdä paljon esimerkkejä sekä liian jäykistä että liian äkkinäisistä kulttuureista. Pienet, takapajuiset yhteiskunnat, joita niiden tabujen ja perinnäistapojen painolasti pitää kokonaan vallassaan, kuuluvat edellisiin. Kun edistyneemmät kulttuurit käännyttävät ja ”auttavat” näitä samoja yhteiskuntia, niistä tulee helposti esimerkkejä liiasta äkkipikaisuudesta. Yllättävä liika-annos sosiaalista uutuutta ja kokeilun jännitystä peittää alelleen esi-isäin jäljittelyn vakauttavat voimat ja kallistaa vaa´an liian kauas toiselle puolelle. Seurauksena on kulttuurin hämmennys ja hajoaminen. Onnellinen on se yhteiskunta, joka pystyy vähitellen saavuttamaan täydellisen tasapainon jäljittelyn ja uteliaisuuden, orjallisen ja ajattelemattoman kopioinnin ja edistyksellisen, järkiperäisen kokeilun avulla.”
Uskontoteoreettiset ryhmittymät (muutkin) käyttävät tiedostaen/tiedostamattaan hyväkseen nuorten ihmisten tiedonhankinta ominaisuuksia saadakseen uskontoteorialleen kannatusta. Nuori joutuu hyvin pitkälle omaksumaan ympäristöolojensa hänelle lähettämät signaalit.
Edelllisestä lainauksesta voimme huomata Morrisin huomanneneen esi-isien merkityksen.
2. UU –kirjaa (s. 2) lainaten: ”Viimeisen sadan vuoden aikana ja etenkin 1960-luvulta lähtien uusien uskontojen kasvu on ollut valtavaa. Monet niiden kannattajiksi liittyneistä ovat teini-ikäisiä tai nuoria aikuisia. Mutta jäseniä on myös muista ikäryhmistä ja kaikenlaiselta taustalta.”
Uskon että korkeasti koulutettujen osuus uususkontojen kohdalla on pieni.
3. UU –kirjaa (s. 2) lainaten: ”Uususkonnollisilla liikkeillä on tiettyjä yhteisiä piirteitä. Niillä on yleensä voimakas , karismaattinen johtaja, ja ne vaativat ehdotonta kuuliaisuutta hänelle ja hänen opetuksilleen . Se saattaa merkitä luopumista kodista, perheestä, työpaikasta ja omaisuudesta. —. Ihmiset etsivät apua. Ja monissa tapauksissa uususkonnot näyttävät tarjoavan sitä . Niillä on pitkälle organisoitu järjestelmä, johon uskoa ja tulla mukaan. Ne toivottavat uudet jäsenet todella kiinnostuneina tervetulleiksi ja ovat todella innokkaita levittämään sanomaansa. Uususkontojen kannattajat ovat yleensä vilpittömiä ihmisiä, jotka tuntevat löytäneensä jotakin merkittävää. Jos heidän kanssaan keskustelee kadulla, huomaa että useimmat ovat melko ystävällisiä – vaikkakin aika itsepintaisia kannassaan. Useimmat katutason jäsenet uskovat tosissaan olevansa opillisesti oikeassa. —. Uususkontojen vaaravyöhykkeessä ovat nuoret, henkiseltä kyvyiltään heikot , yksinäiset, juurettomat ja läheisensä menettäneet .”
4. ANKKURI -kirjaa (s. 58) lainaten: ”Hän järjestää luostaritemppeleissä uskonnollisia juhlia ja huolehtii nuorison hengellisestä kasvatuksesta. —-. Myös itse luostarilaitos on uudistunut ja sen merkitys opetus- ja kansansivistystyössä on ollut monissa buddhalaisissa maissa hyvin keskeinen . Osa luostareista toimii mietiskelypaikkoina, osa on keskittynyt hartausseremonioiden suorittamiseen ja osa ylläpitää kouluja ja yliopistoja . Kaikissa luostareissa kuitenkin munkit opiskelevat luostarien omissa kirjastoissa.”
Kuten edellisestä voimme huomata, uskonnon ja opetuksen kiinteä yhteys on tosiasia. Tällä on varmasti uskontoa tukevaa voimaa. Samantapaista toiminta löytyy kaikista kulttuureista aina nykyaikaan asti ; esimerkkinä Suomi ja uskonnon opetus kouluissa vaikka koulutustasomme on maailman huippua.
5. Kristinuskon Käsikirja –kirjaa (s.265) lainaten: ”Usko on ihmisessä jatkuva kasvun prosessi, joka sisältää myös passiivisia vaiheita. Uskonnollisessa kehityksessä voidaan kuitenkin erottaa selviä huippukohtia, jolloin uskonnolliset kysymykset ja ratkaisut ovat aktiivisesti esillä. Varsinkin nuoruusiässä tai vastoinkäymisten kohdatessa uskonnollinen etsintä voi olla voimakasta.”
6. Frans de Waalin “Hyväluontoinen Oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja eläimissä” –kirjaa (s. 46) lainaten: ”Varhainen etologia korosti puhtaasti vaistoja, jotka viittaavat puhtaasti synnynnäiseen käyttäytymiseen, mutta se ei suinkaan ollut sokea muille vaikutuksille. Oikeastaan sen suurimpia saavutuksia on leimautuminen eli erään oppimisprosessin tutkimus. Ankan- ja hanhenpoikasilla ei ole synnynnäistä lajiaan koskevaa tietoa, vaan ne saavat sen elämänsä ensimmäisinä tunteina. Normaalisti ne hankkivat tietonsa katsomalla ja seuraamalla emoaan, mutta ne voivat omaksua käyttäytymismuotoja miltä tahansa liikkuvalta esineeltä tämän herkän jakson kuluessa. Luonnossa on minimaalinen mahdollisuus kiintyä vääränlaisiin asioihin, mutta tiedemiehet ovat saaneet linnut seuraamaan leikkiautoja ja parrakkaita eläintieteilijöitä. Niinpä näille linnuille luonteenomainen ei ole niinkään niiden täsmällinen lajiaan koskeva tieto vaan taipumus hankkia tämä tieto elämän kriittisessä vaiheessa.”
7. Kristinuskon Käsikirja –kirjaa (s.265) lainaten: ”Uskonnolliset murroskokemukset, kääntymys, uskoontulo ja herätys tuovat Jumalan hyvin lähelle. Vaikka ne vaikuttavatkin hyvinkin irrallisilta, on niiden takana enemmän tai vähemmän kasvatuksen ja ympäristön vaikutusta. Näkemykset uskosta jatkuvana kasvuna (ns. kasvatuskristillisyys) tai yhtäkkisenä kokemisena (ns. herätyskristillisyys) menevät usein lomittain. Vaikka uskoon liittyy usein voimakkaita tunteita ja oikeassa olemisen kokemus, on syytä arvostaa erilaisia uskon ilmenemismuotoja. Vaikka uskon kokeminen on erilaista, teologisesti voidaan puhua samasta, Pyhän Hengen vaikuttamasta uskosta.”
Edellinen lainaus ei määrittele kuinka uskoontulo tuo Jumalan lähelle. Kristinuskon oppi Jumalasta kuvaa ihmisen heimossa elämisen mallia siten että Jumala on kuin heimopäälikkö. Edellisen lainauksen viimeinen tummennus käsittelee hengen -käsitettä, kun se tässä kirjassa on todistettu ihmislähtöiseksi voidaan perinteiset uskonnot ja niihin perustuvat uususkonnot alasajaa.
8. ANKKURI I -kirjaa lainaten: ”Nämä etniset uskonnot ovat sidoksissa tiettyyn heimoon, asuma-alueeseen, kieleen, kulttuuriin . Kun varhaiskantaiset uskonnot kohtaavat nopeiden liikenneyhteyksien aikakaudella vieraita kulttuureja, ne ovat vaarassa murentua uuden elämänkäsityksen alle. Monin paikoin ne joutuvat väistymään länsimaisen teknologian tieltä tai sekoittuvat muihin uskontoihin . Varhaiskantaisille uskonnoille on ominaista läheinen yhteys luontoon. Elämä pyritään sovittamaan luonnonjärjestyksen mukaan. Luonnollisen ja yliluonnollisen välillä ei ole jyrkkää eroa . Luontoa lähellä elävä ja siitä riippuvainen ihminen ei tunne selviytyvänsä ilman yhteisön tukea. Heimoon, sukuun ja perheeseen kuuluminen on tärkeää. Vasta suvun jäsenenä yksilöllä on arvoa. Pahin rangaistus on heimosta erottaminen.”
9. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Uskonnonvapaus on varsin tuore ilmiö. Se sai virallisen muotoilun vasta toisen maailmansodan jälkeen Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusjulistuksessa. Julistuksen 18. artiklassa sanotaan selkeästi, että jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus. Uskonnonvapauteen kuuluu kaksi ulottuvuutta. Positiivisella uskonnonvapaudella tarkoitetaan sitä, että ihmisellä on oikeus mihin hän haluaa ja harjoittaa uskontoaan vapaasti. Uskonnon harjoittamiselle, mikäli se ei loukkaa muiden oikeuksia, ei saa luoda esteitä. Positiivisessa vapaudessa korostetaan ihmisten oikeutta harjoittaa, opettaa ja levittää omaa uskontoaan. Uskontojen tekemä lähetystyö kuuluu siten uskonnonvapaudeen piiriin. Negatiivinen uskonnonvapaus on puolestaan sitä, että ihmisten ei ole pakko kuulua mihinkään uskontoryhmään ja hän saa vapaasti vaihtaa uskontoaan. –. Monissa osissa maailmaa uskonnonvapaus on outo käsite: miten voisi olla vapaa kulttuuristaan ja perheestään? Uskonnonvapaus on hyvin länsimainen ilmiö. Läntisisissä demokratioissa ihmisellä on periaatteessa oikeus kuulua haluamaansa uskontoon tai olla kuulumatta mihinkään uskontoon. Tästä johtuen uskonnottomien määrällinen arviointi on mahdollista vain niissä maissa, joissa uskonnonvapaus on toteutunut.”
Historiassa olemme kulkeneet tien, jossa määrätyn alueen uskontoon kuuluminen on ollut pakko. Uskonnonvapauslait maissa, joissa niitä toteutetaan, ovat askel kohti perinteisten uskontojen jäämistä marginaaliin ja niiden kannattajamäärän kokoaikaista vähenemistä. Tämä tulee myös heijastumaan maihin, joissa on uskontopakko. Maailma muuttuu koko ajan rajattomammaksi ja ihmisillä on koko ajan parempi mahdollisuus saada käyttöönsä internet. Islamin ja kristittyjen määrät kasvavat tällä hetkellä, mutta sekin tulee muuttumaan tulevaisuudessa. Kun koulutus leviää kaikkien saataville, vähenee perinteisiin uskontoihin uskovien määrät; tähän menee kuitenkin aikaa useita vuosikymmeniä. Myös uushenkisyys on länsimaissakin nosteessa, mutta kun uskontojen myytit puretaan ja saadaan tehokkaaseen jakeluun, jää uskonnoista jäljelle alustoja, jotka jakavat toden tiedon mitä maailmasta tiedämme ja spekulaation, millainen jumaluus voisi olla.