1.7
1. R aamatun S anakirja j atkaa: ” Maanjäristys . Palestiina ja sitä ympäröivät alueet ovat maajäristysalueita. Raamatussa on verraten harvoja yksityisiä kertomuksia maanjäristyksistä, 1 Sam. 14:15; Aam. 1:1; Sak. 14:5, mutta sitä useammin niitä kuvaillaan profeetallisessa puheessa ja psalmeissa , esim. Jes. 24:18 s.; Naah. 1:5 s.; Tuom. 5:4 s.; 2 Sam. 22:8; Ps. 68:9; 77:19; 114:7. – Raamattu näkee maanjäristyksessä samoin kuin rajuilmassakin Jumalan voiman ja suuruuden ilmennyksen, Job 9:5 s.; 1 Kun. 19:11; Matt. 28:2; Ap. 4:31; 16:26. Edelleen kuvataan maanjäristystä Jumalan vihan vaikutuksena , Sak. 14:5; Ilm. 11:13; Jes. 13:13; 24:20; Jer. 10:10; 50:34; Naah. 1:5. Monet kohdat mainitsevat maanjäristyksen kuuluvan myös viimeisten aikojen tuomioihin , Matt. 24:7; Ilm. 6:12; 8:5; 11:19, 16:18.”
Uskontoteoriat maanjäristyksistä ja monista muista luonnonilmiöistä (esim. tulivuori) ovat vääriä. Uskontoteoriat maanjäristyksistä jne. saivat luonnollisesti luonnonmekanismeja ymmärtämättömiltä henkilöiltä kannatusta, koska ei voitu ymmärtää luonnonmekanismeja jotka esim. maanjäristyksen aiheuttivat.. Se, että ihmisen omat luonteenpiirteet peilautuvat hänen teoriaansa ”jumalasta” aiheuttaa helposti, että maanjäristys esitetään ”jumalan” vihan ilmauksena. Edelleen siihen, että koettiin ”jumalan” vihan ilmauksiksi, saattoi osaltaan korostaa se, että luonnonmullistuksissa kuoli ihmisiä. Tai jos puhutaan esim. myrskystä, satoa saatettiin menettää, ja täten ajatella, että jokin ”synti” aiheutti myrskyn.
2. KR (s. 149) jatkaa: ”Paavalia ja Siilasta ruoskittiin ja heidät heitettiin vankilaan. Ihmeellinen käänne – maanjäristys ja vanginvartijan herätys – muutti vangittujen kohtalon.”
Maanjäristyksen luonnontieteellistä mekanismia ei ole tiedetty kuin vasta vähän aikaa, tätä ennen maanjäristystä pidettiin “jumalan” “vihan” ilmentymänä tai maanjäristys liitettiin taruihin niin kuin edellisessä lainauksessa.”
3. ANKKURI I (s. 76) jatkaa: ”Luonnon palvonta on šintolaisuudessa yleistä, sillä luonnossa voi kokea jumalien läsnäolon. Pyhistä vuorista tärkein on Fuji , joka on Japanin korkein ja kaunein tuliperäinen vuori . Myös monia saaria, kallioita ja luolia pidetään jumalien asuinpaikkoina ”
Edellisestä lainauksesta näemme, kuinka ”pyhinä” koetut luonnonpaikat ovat saaneet itselleen pyhän arvon. Esim. Fuji –tulivuori on Japanin korkein ja kaunein tulivuori. Tulivuori on saanut ”pyhän” arvon niin, että kun tulivuoren toimintamekanismia ei ole tiedetty, tulivuorta on luultu ”jumalan” mielenilmauksen ilmentymäksi, ja varsinkin silloin kun tulivuori on purkautunut. Edellisen lainauksen mainitsemat “saaret”, “kalliot” ja “luola” on pyhinä pidettyjä paikkoja, koska ei ole tiedetty niiden syntymekanismeja, esim. eroosiota luolien osalta tai maanalaista tuliperäistä toimintaa mannerlaattojen vaikutuksesta niin, että on syntynyt saaria tai että saaret ovat eronneet päämaanosasta mannerlaattojen erkanemisen myötä.
4. RSJS –kirja (s. 110) jatkaa: ”Sitten kun Jerusalem on tullut temppeleineen Uskolliseksi kaupungiksi ja Pyhäksi vuoreksi, pakanakansatkin rientävät sinne Herran Sebaotin mielisuosiota etsien (:3, 20-23).”
Vuori -sana on perinteisesti ollut merkitykseltään “uskonnollinen” koska ei ole ymmärretty vuorten syntysyitä jo ka onmannerlaattojen liike. Myös tulivuori liittyy äskeiseen; aiheuttaahan sen mahtavan spektaakkelin.
5. Käsikirja -kirjaa (s.88) lainaten: ”Ihmisen on määrä toisen ihmisen kumppanina viljellä ja varjella luomakuntaa Jumalan tahdon mukaisesti. Ihminen on kuitenkin langennut syntiin; jumalan hyvät tarkoitusperät kieroutuvat ihmisen toiminnassa. Paha turmelee maailmaa. Jumala vihastuu ihmiskuntaan, mutta päättää kuitenkin pelastaa osan siitä. Hän solmii liiton Nooan kanssa; vaikka ihminen ja maailma on synnin vallassa, jumala ei koskaan kokonaan tuhoa luomaansa.”
Raamatun luontiaikoia ei ymmärretty maanviljelyksen kehitystä ja tämä sen rinnalla että ihminen on kehittynein eläin maapallolla sai teoriat ihmisen ja jumalan suhteesta alkamaan. Vedenpaisumuskertomuksesta puolestaan löytyy selvä yhteys Gilgameshiin jossa tarina vedenpaisumiskertomuksesta on paljon aiemmin. Tulvat ja rankkasateeta ovat voineet saada mielikuvituksen liikkeelle henkilöllä/henkilöillä joka/jotka ovat vedenpaisumistarinan luoneet. Edelleen se, että jumala vihassaan toimi vedenpaisumuskertomuksen kertomalla tavalla viittaa ihmismäiseen äkkipikaisuuteen. Tästä voi löytää ajatusmallin: Tee niin kuin sanotaan tai…..; ja myös “Jumalan” ihmismäisyys käy edellisestä lainauksesta ilmi. Jos vedenpaisumus olisi tapahtunut, niin kuin Gilgamesh/VT väittää, siitä olisi merkit luonnossa – samoin kuin luonnosta löytyvät merkit esim. jääkausista.
6. RS –kirja (s. 695) jatkaa: ”Maanviljely. —-. Vakinaisesti asetuttuaan asumaan maahan israelilaiset saivat opetusta kanaanilaisilta maanviljelyksessä ja hedelmänviljelyksessä, jotka tulivat heidän pääasiallisimmiksi elinkeinoikseen, mikä käy ilmi Mooseksen laista ja profeettain sekä psalminlaulajain opetuksista Ihanteeksi tuli häiriintymätön maalaiselämä lepohetkineen oman viini- ja viikunapuun varjossa, 1 Kun. 4:24 s.; Miika 4:4. Profeettain käsityksen mukaan on itse Jumala opettanut ihmisille maanviljelyksen taidon : ”Hänen Jumalansa on neuvonut hänelle oikean tavan ja opettaa häntä”, Jes. 28:25 s.”
Raamattu opettaa että israelilaiset saivat opetusta kanaanilaisilta. Kuitenkin tuohon aikaan edettiin liikkuvissa heimoryhmissä ja kylät olivat muodostumassa joten raamatun mainitsema ”opetus” ei pidä paikkaansa. Edellisestä virkkeestä seuraa johtopäätös, että israelilaiset ovat alkaneet saada asuinsijaa kanaanilaisten lähistöllä hitaasti tai sitten israelilaiset ovat kuuluneet kanaanilaisten lähipiirin ihmisiin ja jossakin historian vaiheessa alkaneet ajaa omaa itsenäisyyttään. Ihmisen on vieläkin vaikea ymmärtää monia asioita siksi, koska niiden kehittyminen on vienyt pitkiä aikoja; maanviljelys kuuluu edellä mainittuihin asioihin. Nykyinen biologia tietää useilla kasveilla ja eläimillä olevan symbiooseja toisiin eläimiin tai kasveihin. Muurahaisilla tavataan sienten viljelystä. Eräät perhoset käyttävät muurahaisia muniensa ruokitsijoina ym. Edelliset virkkeet esitin siksi, että ne uskontoteoreettiset tahot jotka käyttävät uskontoteoreettisille perusteluilleen perusteena sitä, että vain ihminen osaa viljellä, niin näin ei ole. Ja tuskin muurahainenkaan ymmärtää kuinka heidän sienen viljelys on saanut alkunsa.
7. RS -kirja jatkaa: “ Kuivuus . ks. maanviljely.”
Se, että esim. kuivuus on vienyt osan tai jopa koko sadon, niin ei ole kummallista, että sitä on voitu pitää virheenä esi-isän henkien/henkien/jumalan/jumalien rangaistuksena tai vitsauksena.
8. RS (s.603) jatkaa?: ” Kuumuus, auringon , 1 Moos. 8:22; 18:1; 31:40; Job 30:30; Ps. 19:7; Jes. 4:6; 18:4; 25:4; 49:10; Matt. 20:12; Jaak. 1:11, tai tuulen tuottama, Dan. 3:19; 2 Piet 1:11. Auringon kuumuus Palestiinassa on erittäin suuri koko vuoden, talvellakin, kun aurinko paistaa sadepilvien raosta. Korkeimman määränsä sen hehku saavuttaa ns. kevät- ja syyssirokon aikana, itätuulten yhteydessä, sadekauden alussa ja lopussa, Ps. 103:16; Joona 4:8. K. esiintyy Jumalan vihan vertauskuvana , 5 Moos. 29:24. Suuresta ahdistuksesta pelastuneitten ei enää tarvitse kärsiä hellettä , Ilm. 7:16. Ks. Ilmasto.”
Edellisestä lainauksesta voimme huomata ympäristöolojen vaikutuksen (kuumuus) siihen, mitä pidetään oletetun ”jumalan” mielenilmauksena; tässä tapauksessa kuumuus on oletetun ”jumalan” mielenilmaus niin, että kansa olisi tehnyt jotain “syntiä”. Aurinko on todennäköisesti käsitetty jumaluudeksi koska sen suuren vaikutuksen vuoksi ruokatalouteen; jos on ollut liian kuumaa tai kylmää sato on ollut huonompi. Nykyään tiedetään auringon toimintamekanismi eli alkuaineiden fuusio.
9. Kristinuskon käsikirja –kirja (s.262 laatikkoteksti: Maria kirkon äitinä) jatkaa: ” Neitsyt Marialla on ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa erityisasema. Katolinen kirkko pitää häntä myös kirkon äitinä . Maria oli uusi kantaäiti , josta syntyi uusi Adam, Kristus. Myös Marian kuuliaisuus on kirkon jäsenille esikuva. Katolinen kirkko antoi v. 1964 Marialle arvonimen ”Mater Ecclesiae”, kirkon äiti . Katolisen kirkon opetuksen mukaan Maria pysyi neitsyenä Jeesuksen syntymän jälkeenkin eikä hänellä ollut muita lapsia kuin Jeesus . Myös Luther ja Calvin yhtyivät tähän käsitykseen . UT:ssa mainitut Jeesuksen veljet olivat hänen serkkujaan, sillä heprean kielen sama sana merkitsee sekä veljeä että serkkua . Jeesuksen, uuden Aadamin, rinnalle ei voida asettaa ketään . Maria on katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa kaikkein kunnioitetuin pyhimys. Häneltä pyydettiin suojelusta ja esirukouksia. Kristikunnan käytetyin esirukous Isä meidän -rukouksen ohella on Ave Maria (Terve Maria), rukous, jossa pyydettiin Marian esirukousta.”
Neitsyt tarinoita uskonnoissa on ollut ennen Mariaakin. Menneinä aikoina neitsyys naisella merkitsi paljon. Muistaakseni Italiassa oli tapana laittaa lakanat hääyön jälkeen näytille koska veritahrat lakanoissa todistavat naisen neitsyyttä. Nykyään esim. Suomessa lapsille annetaan seksuaalivalistusta jo pienestä pitäen ja nuoret etsivät jo nuorella iällä seksin harjoittelukumppaneita.
10. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 83) lainaten: ”Koska korvat ovat viisauden tyyssija, on selvää, että kaikkein viisaimmilla ihmisillä on huomattavan suuret korvat, varsinkin korvalehdet. —-. Kerrotaan Buddhalla olleen suuruutensa veroiset poikkeuksellisen suuret korvalehdet. Vanhojen hindulaisten, buddhalaisten ja kiinalaisten veistosten silmäily osoittaa, että merkittäviä hallitsijasuvun jäseniä esittävillä patsailla on järjestään tavallista pitemmät korvalehdet.”
1 1 . Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 81) lainaten: Koska korvia on monissakin eri kulttuureissa pidetty naisen sukuelinten vertauskuvana, ei liene yllättävää todeta, että eräät merkittävät yksilöt ovat syntyneet korvasta , Hindujen auringonjumalan Surian poika Karna tuli maailmaan korvan kautta, samoin joidenkin tarujen mukaan alkuperäinen Buddha.”
Korvalla ja hengityksellä on yhteyttä. Siinä missä hengityselinjärjestelmät toimivat ilman että ilmaa ei kunnolla voida havannoida; myös kuulo kokemus on näkymätön. Kuulo on tärkeä aisti. Korvaan voi puhaltaa ja puhalluksen kuulee; täten ”henki” ja kuuloaistimus liittyvät yhteen.
12. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 81) lainaten: Toinen tyystin erilainen korvasymboliikka pitää tätä elintä viisauden edustajana, kuuleehan nimenomaan korva Jumalan sanan. Tähän on vedottu, kun tottelemattomia lapsia nykäistään korvasta. Tarkoituksena on korvan havahduttamisella herättää sen suojissa uinaileva äly.”
13. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 119) jatkaa: ”Salatieteen piirissä kaulaa on aina pidetty tärkeänä ruumiin alueena. Joissain kulteissa, muuan muassa Haitin voodoossa, uskotaan, että ihmisen sielu asustaa niskantyvessä. Juuri kaulan okkulttinen merkitys oli alun alkaen syynä kaulakorujen laajaan käyttöön. Ne eivät olleet pelkkiä koruja, vaan niiden erityistehtävä oli suojella tätä tuiki tärkeää ruumiinosaa vihamielisiltä voimilta, esim. pahalta silmältä. Kaulasta kehkeytyi erinäisten salamenojen keskipiste. Huomattiin, että painamalla päänvaltimoja, jotka kulkevat kaulan sivuilla ja kuljettavat verta aivoihin, rituaalin kohde voitiin saattaa puolipökertyneeseen, sekavaan tilaan – alttiiksi suggestiolle. Itse asiassa uhrin aivot tietenkin kärsivät happivajauksesta, mutta uskonnollisten rituaalien loitsuja lausuttaessa hänen tilansa voitiin vaivatta panna yliluonnollisten voimien tiliin.”
14. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 57) lainaten: ”Vihaisen ihmisen tuijotus on hyvinkin pelottava. Menneinä aikoina taikauskoisuuden kukoistaessa uskottiin yliluonnollisten olentojen pitävän silmällä ihmisten toimia ja vaikuttavan tapahtumien kulkuun. Koska nämä jumalalliset voimat tai jumalat pitivät silmällä asioita silmällä, heillä täytyi olla siis silmät. Koska heidän oli pidettävä moninaisia asioita, otaksuttiin, että heillä oli oltava useita silmiä ja että he olivat kaikkinäkeviä. Hyvien jumalten osalta siitä oli ihmiselle ilmiselvästi huomattavaa etua, koska suopeat jumalat saattoivat varjella heitä. Mutta oli olemassa myös pahoja voimia, demoneja ja paholaisia – pahoja henkiä joilla oli pahat silmät – ja niiden katse saattoi tietää onnettomuutta. Uskomus pahojen silmien vallasta levisi laajalle ja on säilynyt eräin puolin maailmaa, esim. Etelä-Italiassa, näihin päiviin asti. Pahoista silmistä tuli paha silmä, pahansuopa, vahingollinen ja kuolettavakin vaikuttaja, joka saattoi iskeä uhriinsa täysin varoittamatta. Jos sen katse osui ihmiseen, tapahtui kauheita. Joskus paha silmä otti valtaansa tavallisiakin ihmisiä vastoin näiden tahtoa, ja kaikki joihin he katsoivat joutuivat kärsimään.”
1 5 . Helsingin Sanomat –lehteä (s. C2 Kun jättisammakko söi auringon.) lainaten: ”Land´s End, Cornwall – Auringon pimennykset ovat aiheuttaneet kauhua ja kunnioitusta vuosisatojen ajan , ja päivän muuttuminen yöksi synnyttää lukuisia myyttejä . Monissa kulttuureissa oltiin vakuuttuneita , että maiseman yhtäkkinen pi m eneminen merkitsee maailman loppua. Atsteekit uskoivat pahojen henkien laskeutuvan auringonpimennyksen aikana maan päälle syömään ihmiset. Ikivanhat legendat selittivät auringon häviämisen sillä, että taivaassa asuvat hirviöt syövät sen. Norjalaisten heimojen kertomuksissa hirviö oli Skoll-niminen susi . Vietnamissa se oli jättimäinen sammakko , Argentiinassa jaguaari ja Siperiassa vampyyri. Kiinalaiset uskoivat, että auringon ahmaisilohikäärme , jota lepyttääkseen piti uhrata härkiä. Myös Pohjois-Amerikan chippewa-intiaanit kuvittelivat hirviön syövän auringon , ja he yrittivät hoitaa tilanteen ampumalla palavia nuolia taivaalle. Nuolten piti sytyttää aurinko uudelleen tuleen. Japanilaiset suhtautuivat pimennykseen niin kunnioittavasti, että he lopettivat työnteon päiväksi. Myös kaikki vangit vapautettiin vankiloista. Auringonpimennyksellä on ollut rauhoittava vaikutus ainakin yhteen sotaan. Kreikkalainen historioitsija Herodotus kertoo, kuinka lyydialaiset ja meedialaiset lopettivat taistelun ja julistivat rauhan, kun auringonpimennys kulki heidän taistelukenttänsä yli v. 585 eKr.. Vuonna 1504 puolestaan kuunpimennys pelasti löytöretkeilijä Kristoffer Kolumbuksen pulasta, kun hän oli haaksirikkoutunut Jamaikalle. Jamaikalaiset alkoivat kyllästyä Kolumbuksen ja hänen miehistönsä ruokkimiseen, ja huomatessaan tämän ovela löytöretkeilijä varoitti heitä , että jumala olisi heihin tyytymätön ja veisi kuun pois, elleivät he tottelisi. Kolumbus tiesi, että kuunpimennys olisi tulossa pian. Niin kuu hävisikin, ja viesti meni perille jamaikalaisille.”
Edellisestä lainauksesta voi huomata että maantieteellinen eteäisyys kansojen välillä saa kertomukset auringon pimennyksestä saamaan eri muotoja, mutta se ei ole oleellista. Uskontoteoriat ovat kehittyneet ympäri maailmaa samojen lainalaisuuksien kautta, vain nimitykset ovat erilaisia.
1 6 . Raamatun Sanakirja (s. 922) jatkaa: ”Ramses. – 1. Egyptin farao R. II (1301-1234 eKr.), ks. Egypti. – 2. Varastokaupunki, jonka israelilaiset rakensivat? faraolle, 2 Moos. 1:11; —.”
Varastointi on kehittynyt pikku hiljaa. Egyptiläiset ovat osanneet varastoiden ennen raamatun mainitsemaa varastokaupungin rakennusta.
1 7 . Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 135-) jatkaa: ”Suolan sirotteleminen olkapään yli. Joissakin maissa suolan kaatamista vahingossa ruokapöydälle pidetään äärimmäisen huonona enteenä. Onnettomuuden torjumiseksi on suolasta heitettävä kolme hyppysellistä vasemman olkapään yli. —–. Suola on vuosisatoja edustanut värinsä ansiosta puhtautta ja mädäntymisen ehkäisijänä kuolemattomuutta . Ammoisista ajoista sitä on käytetty eri seremonioissa suojana pahan voimia vastaan. Jos tätä kallisarvoista ainetta siis kaatuu vahingossa, se tietää huonoa onnea ja houkuttaa väistämättä paikalle pahoja voimia. Nämä voimat, eritoten paholainen, eivät koskaan käy hyökkäykseen rohkeasti edestäpäin, vaan hiipivät vaivihkaa takaapäin vasemman olkapään puolelta, ja tämän uhkaavan vaara voi torjua vain heittämällä puhdistavaa suolaa vasemman olkapään yli suoraan vasten paholaisen kasvoja.”
Ihiminen näkee eteenpäin ja sivuille joten selkämme takana olevat asiat ovat vaarallisia.
18. Raamatun Sanakirja -kirjaa (s. 1047) lainaten: Suola. Palestiinassa on sekä meri- että vuorisuolaa. Kuuluisa on ”Sodoman vuori” Kuolleen meren (ks. tätä) eteläpäässä on valtavan suuri varasto mitä puhtainta suolaa.”
Edellisestä lainauksesta käy ilmi, miten suolapatsas tarina on muotoutunut raamatussa, ja miten yleensäkin tarinat syntyvät. Tarinalle/tarinoille on ominaista jonkin luonnonilmiön läheisyys, jonka ympärille sitten sepitetään toimintaa. Edellä tarkoitan raamatun tarinaa epäkuuliaisesta vaimosta, joka taakseen katsottuaan muuttui suolapatsaaksi.
1 9 . Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 200) lainaten: ”Se, että ihmisen pakaroita jo varhain pidettiin nimenomaan ihmiselle ominaisena ruumiinosana, synnytti aikanaan toisenkin uskomuksen. Väitettiin, että jos kaarevat pakarat olivat ihmiskuntaa eläimistä erottava tunnusmerkki , pimeyden hirviöillä ei voinut tätä anatomista piirrettä voinut olla.”
Ihminen on luonnon kehittyinen olento mutta olemme silti eläinlaji.
20. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 200) lainaten: ”Se, että ihmisen pakaroita jo varhain pidettiin nimenomaan ihmiselle ominaisena ruumiinosana, synnytti aikanaan toisenkin uskomuksen. Väitettiin, että jos kaarevat pakarat olivat ihmiskuntaa eläimistä erottava tunnusmerkki, pimeyden hirviöillä ei voinut tätä anatomista piirrettä voinut olla. Näin paholainen sai pysyvästi sen maineen, ettei sillä ollut takapuolta. Menneiden aikojen eurooppalaiset olivat täysin varmoja siitä, että vaikka paholainen osasikin ottaa ihmisen muodon, se ei koskaan voinut viedä muodonmuutostaan loppuun saakka, koska se ei ikinä pystynyt jäljittelemään ihmisen pyöreitä pakaroita, yrittipä miten kovasti hyvänsä. Tämä ihmisruumiin yksinoikeus ei ollut edes paholaisten pirullisten voimien ulottuvilla. Tämän heikkouden arveltiin aiheuttavan paholaiselle suuria kärsimyksiä, ja näin tarjoutui loistava tilaisuus sen kiduttamiseen. Sen kateus leimahti ilmiliekkiin, jos vain paljasti sille takalistonsa. Koska se näin sai muistutuksen omasta vajavaisuudestaan, äkillinen pyllistys pakotti sen kääntämään päänsä ja irrottamaan ihmisestä ilkeän katseensa. Ihminen saattoi siis takapuolensa paljastamalla välttyä pelätyltä pahalta silmältä, ja pyllistys levisi laajaan käyttöön arvokkaana keinona, jolla pahan voimat voitiin karkottaa. Tässä yhteydessä ei pyllistämistä pidetty mitenkään irstaana tai rahvaanomaisena. Martti Lutherkin turvautui tähän uhmakkaaseen keinoon paholaisen kiduttaessa häntä yöllisissä näyissä. Varhaisissa linnoituksissa ja kirkoissa oli usein veistoksia, jotka esittivät pahojen henkien karkottamiseksi pyöreäpakaraisen takapuolensa paljastaneita ihmishahmoja. Takapuoli oli aina kääntynyt pääsisäänkäynnillä ulospäin. Jos noiden aikojen Saksassa yöllä puhkesi tavallista rajumpi myrsky, sekä miehet että naiset työnsivät paljaan takapuolensa ovesta ulos siinä toivossa, että pahan voimat kaikkoaisivat ja he välttyisivät menehtymästä myrskyyn.”
Edellinen lainaus on otettu mukaan osaksi viihteen vuoksi, vaikka sen sisältö onkin totta. Kun ei ymmärretty myrskyn syntysyitä, luultiin erilaisten ”keinojen” auttavan myrskyn laannuttamisessa. Edelleen luultiin henkien olevan vihaisia, koska ihmiset luulivat tuulen olevan osa henkien toimialaa. Luulen kuitenkin että pyllistämisellä on myös seksuaalinen aspekti: kun Saksassa myrskysi; ja oli esim. kova ukkosmyrsky, pyllistäminen oli myös seksin tarjoaminen yliluonnollisille voimille. Se että miehetkin pyllistivät voi johtua siitä että olemme ehkä joskus historiassa ollet kaksijakoisia; onhan miehelläkin nännit ja nykyään tiedetään ihmisten syntyneen väärään sukupuoleen.
21 . Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirja (s. 28-) jatkaa: “Tässä perinteisessä kansanuskossa liittyy miehen vahvan tukan miehisyys epäilemättä siihen, että vaikka sukuhormonit murrosiässä kasvattavat karvaa sekä miehen että naisen ruumiiseen, miehen ruumis tulee karvaisemmaksi, ilmaantuuhan hänelle karvoitusta sukuelinten- ja kainalonseudun lisäksi usein myös vartalolle ja raajoihin, samoin kasvoihin. Kun runsas karvoitus koetaan maskuliiniseksi, kaikki karvoitus, myös tukka, alkaa symbolisoida maskuliinista voimaa ja viriiliyttä. Niinpä miehelle pään ajaminen paljaaksi oli nöyryytys ja oman pään ajeleminen nöyryyden osoitus . Monet papit ja pyhät miehet ajoivat päälakensa paljaaksi nöyrtyäkseen jumalansa edessä . Itämaiset munkit ajelivat päänsä selibaatin symboliksi . Psykoanalyytikot ovat sittemmin ymmärrettävistä syistä tulkinneet miehen pään ajelemisen kastraation korvikkeeksi . Jyrkästi tätä perinnettä vastaan nousi aikanaan itse Paavali, joka ilmoitti korinttolaisille, että miehelle kuului luonnostaan lyhyt tukka ja naiselle pitkä. Roomalaisten sotilaiden lyhyeksi ajelluilla hiuksilla lienee ollut vaikutusta hänen päätökseensä. —. Olivatpa roomalaisten sotilaiden hiusten leikkuun syyt mitkä hyvänsä, Paavali otti ja päätteli hiukan vaikeaselkoisesti, että miehen lyhyt tukka oli kunniaksi Jumalalle ja naisten pitkä tukka kunniaksi miehelle. Niinpä hän sääti, että miesten aina rukoillessaan oli paljastettava päänsä , naisen puolestaan aina rukoillessaan peitettävä päänsä – ja tämä kristillinen tapa on säilynyt vallalla kaksi vuosituhatta, vaikka se perustuu kertakaikkiseen väärinkäsitykseen ihmisen hiuksista. Paavali sanoi asiasta suorat sanat. Eräässä kohdin hän kirjoitti: ”Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi; ja että jos vaimolla on pitkät hiukset, se on hänelle kunniaksi? Sillä ovathan hiukset annettu hänelle hunnuksi.” Vaikka tästä Paavalin säädöksestä on monestikin yritetty vapautua, sen vaikutus on jatkunut meidän päiviimme saakka . —.”
Eism. pään kaljuksi ajelemisen osalta nöyrtyäkseen jumalansa edessä, nimittäin papit ja munkit sekä se, että hiusten ajo on ollut kastraation korvike. Sitä käytetään vielä nykyäänkin. Eräs tuttavani, joka on ollut satanisti sanoi minulle, että häneltä initialimenoissa ajeltiin hiukset ja hänelle sanottiin hänelle: “nyt sinut on kastroitu.” Se että pää paljastetaan rukoillessa voi johtua siitä, että heimoaikoina heimonjohtajalla oli nuija. Jos kokous ei sujunut hyvin, saattoi heimojohtaja kopauttaa rikkeen tehnyttä. Viekä nykyäänkin puheenjohtajalla on nuija; sillä tosin lyödään pöytää.
22. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 28-) lainaten: ” — hiusten symboliikasta on kaksi täysin ristiriitaista käsitystä, jotka ovat nivoutuneet eri kansojen uskomuksiin. Toisen suuntauksen mukaan miehen mahtavaa tukkaa pidetään hänen voiman- ja miehisyydenlähteenään, siitä hänen uskotaan saavan väkevyytensä, urheutensa, vieläpä pyhyytensäkin. Esim. sana ”Caesar” (ja sen johdannaiset keisari ja tsaari) tarkoitti alkujaan karvaista tai pitkätukkaista, ja sitä pidettiin soveliaana nimenomaan suurille johtohahmoille. Sama traditio yltää kaikkien aikojen varhaisimpaan sankarihahmoon, Babylonian Gilgamesiin, joka oli pitkätukkainen ja suunnattoman väkevä. Kun hän sairastui ja hänen hiuksensa karisivat, hänen oli lähdettävä pitkälle matkalle, kunnes hänen päänsä hiukset elpyivät ja hän saattoi voimiinsa palanneena tulla takaisin.”
Raamatun kertomus Simpsonista voi olla jäänne Gilgames legendasta.
23. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 112) lainaten: ”Muinaisina aikoina partaa pidettiin miehen vallan, voiman ja miehisyyden symbolina. Parran menetys merkitsi suurta murhenäytelmää. Sillä rangaistiin lyötyä vihollista, vankeja ja orjia. Parrattomat kasvot olivat häpeäksi. Miehet vannovat partansa kautta, parta oli pyhä, Jumala oli parrakas eikä parratonta jumalaa voinut kuvitellakaan. Muinaisen Egyptin faaraoilla oli juhlallisissa tilaisuuksissa aina tekoparta korkean asemansa ja miehisen viisautensa merkkinä. Mahtavaa valtaansa osoitti tekoparralla jopa naisfaarao, kuningatar Hatshepsut. Vaikka parrakkaita naisia tätä nykyä pidetään pelkästään sirkuksen kummajaisina, jotkut muinaisista mytologisista äitijumalista esitettiin parrakkaina. Näin haluttiin vahvistaa heidän merkitystään. Saattoipa kristillinen kirkkokin ylvästellä parrakkaalla naismarttyyrillä – Pyhällä Wilgerfortisilla, neitsyellä joka kohtasi kuoleman ristillä.”
Se oliko Wilgerforts neitsyt lienee valehtelua.
24. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 112) lainaten: ”Varhaisimmat vapaaehtoiset parranajotapaukset näyttävät johtuneen halusta ilmaista orjamaista alistumista jumalille . Nuorukaiset uhrasivat partansa jumalilleen uskollisen alamaisuutensa merkiksi. Papit saattoivat ajaa partansa nöyryytensä osoittamiseksi .”
2 5 . ANKKURI I –kirja (lainaus koskee Taolaisuutta?) jatkaa: “Luonnon ja ihmisen Tao liittyivät erottamattomasti yhteen kiinalaisten vanhassa maailmankaikkeusopissa. Oppi Jangista ja Jinista sekoittui sekä kungfutselaisuuteen että taolaisuuteen. Sitä sovellettiin mm. astronomiaan, maantieteeseen, historiaan ja ennen kaikkea lääketieteeseen akupunktiossa .”
Edelliseen lainaukseen tukeuuten: “uskonnollisuuden” eli tietämättömyydentilan nyky-yhteiskunnassa näkee hyvin esim. siitä, että Suomessakin käyetetään akupunktiota hoitomenetelmänä sairauksissa, vaikka lääketieteellistä perustaa akupunktiohoidolle ei ole, vaan sen “tehokkuus” perustunee sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Muistaakseni akupisteet liittyvät tähtikuvioihin taivaalla.
26. RS -kirjaa (s. 1151) lainaten: ”Viiriäinen (Coturnix coturnix) kuuluu peltokanojen sukuun ja on muuttolintu. Viiriäiset lisääntyvät nopeasti ja lentävät suurina muuttoparvina syksyisin ja keväisin. Ne ovat huonoja lentäjiä, ja siksi ne lentävät lähellä maata ja tuulen suuntaan. Ne valitsevat kapeimmat paikat vesien poikki ja taipaleen suoritettuaan laskeutuvat maahan vieri viereen. Silloin ne eivät liikahda, vaikka toisia tapetaan vierellä; beduiinit surmaavatkin niitä kepeillä.”
Raamatusta löytyy tarina, että Israelin kansa ollessaan erämaavaelluksella sai ruokaa niin, että ”jumala” lähetti heille viiriäisiä. Edellinen lainaus on selitys ns. ”yliluonnolliselle” viiriäisten saamiselle.
2 7 . RS -kirjaa lainaten: ” Heinäsirkat . ks. maanviljely.”
Näin erään heinäsirkkojen parveilusta kertoneen dokumentin Suonen televisiossa. Ei ole kummallista, että heinäsirkkojen syötyä satoa tai jopa koko sadon, on luultu sitä jumalan vitsaukseksi tai rangaistukseksi. Edellä mainitussa dokumentissa ilma oli mustanaan heinäsirkkoja.
2 8 . RS –kirja (s. 615) jatkaa: ”Kärpänen (hepr. zebub, sama sana merkitsee kärpästä myös arabian- ja Syyrian-kielessä.). Jes 7:18:ssa kärpäset ovat vertauskuvana lukuisista hankalista vihollisista . Vertauksen käsittää hyvin, koska Palestiinassa ja Mesopotamiassa esiintyy paljon kärpäsiä . Ne ovat rohkeampia ja pistävät enemmän kuin pohjoisten seutujen kärpäset. —–. 2 Kun. 1:2:ssa on mainittu ekronilainen oraakkelijumala Baal Subub (kärpästen herra).”
Eräs “saatanan” nimitys lienee saanut alkunsa edellisen lainauksen “Baal Sububista”; tämä siksi, kun ollaan koettu kärpäset kiusaksi, oltaneen ajateltu ne ehkä jumalan vihan mielen ilmaukseksi.
2 9 . RS –kirja (s.687) jatkaa: ”Lähde. Itämaalaiselle erittäin tärkeä l., joka hedelmöittää ja virvoittaa kaikkea, mikä sen keitaalla kasvaa, vrt. 1 Moos. 49:22, on myös hengellisen elämän alkuperän ja vaikutuksen vertauskuva. Jumala itse on ”elävä lähde”, so. kaiken elämän lähde ., Ps. 36:10; 87:7, jonka syntinen ja mieletön kansa usein hylkää, Jer. 2:13; 17:13.”
Edellisestä lainauksesta voi huomata lähteen merkityksen, ja että se on ollut Palestiinan alueella eläville tärkeä. Tämä siksi että juomaveden saatavuus on ollut välillä vaikeaa. Se, että lähteeseen liitetään mystisiä ominaisuuksia, johtu u siitä, että ei ole voitu ymmärtää kuinka lähde saa alkunsa, eli että vesi nouseekin ylöspäin maasta. Erityisarvoa se on saanut sen vuoksi, että yleensä lähteitten vesi on erittäin korkealaatuista verrattuna siihen mitä luonnossa yleensä esiintyy (esim. jokien vesi.). On yleistä että puhutaan lähteitten hengistä.
30 . RS -kirjaa (s. 1094) lainaten: ”Tulikivi (hebr. gofrit). Tulikiveä 1. rikkiä on Palestiinassa varsinkin Kuolleen meren ympäristöllä pähkinänkin kokoisina paloina. —-. Raamatussa mainitaan tulikivi useasti. Jumala hukutti Sodoman ja Gomorran tulikivi-sateella, 1 Moos. 19:24.”
Edellisestä lainauksesta näkyy tarujen paikallisuus siten, että ”jumala” hukutti lainauksessa mainitut paikat tulikivellä jota Palestiinasta lainauksessa mainittujen paikkojen ympärillä on paljon. Näin on kaikissa uskonnoissa, eli jokin paikallinen erikoisuus liittyy aina legendoihin, taruihin ja myytteihin.
31 . Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 57) lainaten: ”Vihaisen ihmisen tuijotus on hyvinkin pelottava. Menneinä aikoina taikauskoisuuden kukoistaessa uskottiin yliluonnollisten olentojen pitävän silmällä ihmisten toimia ja vaikuttavan tapahtumien kulkuun. Koska nämä jumalalliset voimat tai jumalat pitivät asioita silmällä, heillä täytyi olla siis silmät . Koska heidän oli pidettävä silmällä moninaisia asioita, otaksuttiin, että heillä oli oltava useita silmiä ja että he olivat kaikkinäkeviä. Hyvien jumalten osalta siitä oli ihmiselle ilmiselvästi huomattavaa etua, koska suopeat jumalat saattoivat varjella heitä. Mutta oli olemassa myös pahoja voimia, demoneja ja paholaisia – pahoja henkiä joilla oli pahat silmät – ja niiden katse saattoi tietää onnettomuutta. Uskomus pahojen silmien vallasta levisi ja on säilynyt eräin puolin maailmaa, esim. Etelä-Italiassa, näihin päiviin asti . Pahoista silmistä tuli paha silmä, pahansuopa, vahingollinen ja kuolettava vaikuttaja, joka saattoi iskeä uhriinsa täysin varoittamatta. Jos sen katse osui ihmiseen, tapahtui kauheita. Joskus paha silmä otti valtaansa tavallisiakin ihmisiä vastoin näiden tahtoa, ja kaikki joihin he katsoivat joutuivat pian kärsimään. Ainakin kaksi paavia – Pius IX ja Leo XIII – olivat tämän kauhistuttavan voiman riivaamia, ja se aiheutti painajaismaisia ongelmia heidän uskollisille kannattajilleen. Inkvisition aikaiset tuomarit vaativat pahan silmän riivaamia ihmisiä tuomitessaan tuomaan vangit oikeuteen selkä edellä, jottei heidän kuolettava katseensa olisi päässyt tekemään tuhojaan oikeussalissa. Monet ihmiset eri kulttuureissakin kantoivat suojakilpenään talismaneja ja amuletteja . Osa niistä oli säädyttömiä, koska arveltiin niiden vetävän puoleensa pahan silmän katseen ja kääntävän sen harhaan . Joissakin oli kuva tuijottavasta silmästä, joka lannisti pahan silmän tuijotuksen. Joillekin lapsille jopa tatuoitiin varjeleva silmä selkään siltä varalta, että paha silmä yrittäisi yllättää heidät takaapäin. Veneitä, taloja, kaulakoruja, epäjumalankuvia, aluksia, myymälöitä – kaikkia koristeltiin valvovin silmin, silmin jotka katsoivat aina suoraan eteensä ja vastasivat värähtämättä tuijotukseen. Vaikka nämä alkukantaiset uskomukset ehkä naurattavat meitä, emme vieläkään ole niistä vapaita. Usko tuijottavaan silmän uhkaavaan voimaan elää yhä erinäisissä huomaamattomissa muodoissa keskellämme. Yksi näistä on onnea tuottava hevosenkenkä . Se symboloi alun alkaen naisen sukuelimiä , ja se ripustettiin oven yläpuolelle tuottamaan onnea siinä toivossa, että se kääntäisi pahan silmän katseen pois itse rakennuksesta.”
Edellisen lainauksen tummennukset on tummennettu siksi, että olemme erittäin seksuaalisia olentoja. Luulen että seksuaalisuuden osuus talismaneissa ja hevoskengässä on suurempi kuin edellisen lainauksen tehnyt Morris kommentoi.
32. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 117) jatkaa: ”Jo varhaisissa kansantaruissa kerrottiin miehen saaneen palan kurkkuunsa ikuiseksi muistutukseksi Aatamin lankeemuksesta – siitä että hän söi Eevalta saamansa omenan. Omenanpalan sanottiin juuttuneen lähtemättömästi hänen kurkkuunsa hänen haukattuaan ensimmäisen suupalan kielletystä hedelmästä. Itse asiassa Raamattu ei Eedenin puutarhasta kertoessaan mainitse lainkaan sanaa ”omena”. Keksintö on myöhempää perua, mutta aataminomenan nimi on säilynyt uhmakkaasti hengissä.”
3 3 . Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 152) jatkaa: ”Latinan kielessä peukalo tunnettiin nimellä pollex . Se oli muinaisista ajoista alkaen omistettu Venukselle, kaiketi fallisen merkityksensä tähden. Islamin piirissä peukalo oli omistettu Muhammedille.”
Mielestäni peukalon näyttäminen tesemppauksen merkiksi, se mielestäni tarkoittanee: seisokoon peniksesi hyvin.
34. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 153) jatkaa: ”Katolilaiset ovat omistaneet etusormen Pyhälle hengelle, islamilaiset Fatimalle. Kädestälukijalle se on Jupiterin nimikko.”
35. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 154) jatkaa: ”Uskonnon ja taikauskon jalostuneemmassa ilmapiirissä keskisormella on aivan erilaisia merkitysyhteyksiä. Katolilaisuudessa se on Kristukselle ja pelastukselle pyhitetty sormi, islamilaisuudessa se on omistettu Alille, Fatiman miehelle, ja kädestälukemisessa se on nimitetty Saturnukselle, roomalaisten kylvön jumalalle.
Neljäs sormi: nimetön. Tätä sormea on käytetty parantamismenoissa kolmatta tuhatta vuotta. Egeanmeren seuduilla nimetön pantiin muinaisissa rituaaleissa magneettiseen rautatuppeen ja sitä käytettiin ns. maagisessa lääketieteessä. Aikanaan roomalaiset omaksuivat saman ajatuksen ja antoivat sormelle nimen digitus medicus – lääkitsevä sormi. He uskoivat, että nimettömästä kulki hermo suoraan sydämeen .”
3 6 . Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 157) jatkaa: ”Kädestälukemisessa nimetön oli omistettu auringolle ja Apollolle, auringon jumalalle . Islamissa se oli luovutettu Hassanille, ja kristityille se oli ”aamensormi” siltä pohjalta, että siunaus tehtiin peukalolla (Isä), etusormella (Poika) ja keskisormella (Pyhä Henki), jolloin aamen lankesi nimettömän osalle. Viides sormi: pikkusormi. Latinassa tämä tunnettiin nimellä minimus tai auricularis , minimus koska se oli pienin ja auricularis koska sillä oli yhteytensä korvaan. Yleensä on väitetty, että pikkusormesta käytetty ”korvasormen” nimi perustuisi sen käyttöön korvan puhdistuksessa, onhan se siihen kyllin pieni, mutta tämä lienee nykyajan järkeilyä. Menneinä aikoina luultiin, että tukkimalla korvat pikkusormilla saattoi parantaa parapsykologisten kokemusten, profeetallisten näkyjen ja muiden yliluonnollisten tapahtumien mahdollisuuksia. Jokainen, joka on osallistunut yliluonnolliseen istuntoon, on todennäköisesti toteuttanut tämän taikauskoisen käsityksen nykyaikaisen muunnoksen liittäessään kädet yhteen muiden kanssa. Näissä tilanteissa meedio tavallisesti vaatii koskettamaan naapuria pikkusormenkärjillä, koska se on ikiaikainen keino yliluonnollisen yhteyden aikaansaamiseksi.”
3 7 . Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 249) lainaten: ”Menneinä aikoina kaikkien taloon tulijoiden oli katsottava, että laskivat oikean jalkansa ensiksi kynnyksen yli. Vallasväellä oli kartanossaan palvelija, jonka tehtävänä oli varmistaa, ettei asia päässyt unohtumaan. Vasempaan ja oikeaan jalkaan kiinnitettiin moinen huomio samasta syystä kuin vasempaan ja oikeaan yleensäkin: jumalan katsottiin toimivan oikean jalan ja paholaisen vasemman jalan kautta . Jos halusi panna otollisemman jalan edelle, oli siis astuttava ensin oikealla jalalla. Oikea jalka oli hyvä ja suopea, vasen jalka paha ja vihamielinen. Samasta syystä sotajoukot muuten astuvat marssin aloittaessaan tavallisesti ensin vasemmalla jalalla.”
Edellinen lainaus on otettu mukaan osaksi viihteen vuoksi, vaikka sen sisältö onkin totta.
38. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 185) lainaten: ”Sukupuolisen alueen ulkopuolella navasta on ollut päänvaivaa myös uskonnollisissa piireissä. Ne, jotka uskovat vanhojen uskonnollisten kirjoitusten totuuteen kirjaimellisesti, joutuvat kiperän pulman eteen miettiessään, oliko ensimmäisellä ihmisellä napaa vai ei. Jos Aatami (tai hänen vastineensa muissa uskonnoissa) oli Jumalan luoma eikä naisesta syntynyt, hänellä ei kaiketi ollut napanuoraa eikä siis napaakaan. Varhaisilla taidemaalareilla oli ongelmia päättäessään, maalaisivatko Aatamille navan. Useimmat päätyivät navan maalaamaan ja kehittivät epäilemättä omat perustelunsa Aatamin navan olemassaololle, mutta tämä ratkaisu synnytti entistä suuremman ongelman. Jos näet Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalallakin täytyi olla napa, ja siitä tietenkin versoi seuraava askarruttava kysymys: kuka oli synnyttänyt Jumalan? Turkkilaiset ovat keksineet ensimmäisen navan ongelmaan oman poikkeuksellisen ratkaisunsa. Heidän keskuudessaan elää ikivanha legenda, joka selittää, että paholainen oli Allahin l uotua ensimmäisen ihmisen niin vihainen, että sylkäisi uuden tulokkaan ruumista. Sylki osui keskelle miehen vatsaa, ja Allah sieppasi saastaisen kohdan kiireesti pois estääkseen saastetta leviämästä. Hänen ajattelevainen tekonsa jätti pienen aukon siihen, missä sylki oli ollut, ja tämä aukko oli ensimmäinen napa.”
Edellinen lainaus valottaa tietämättömyyden osuutta myyteissä.
39. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Outi Könni, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 2: Maailmanlaajuinen kristinusko (2021) kuvateksti: ”Keskiajan ihminen oli uskonnollinen. Sairauksille, luonnonilmiölle annettiin yliluonnollinen selitys.”
40. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Outi Könni, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 2: Maailmanlaajuinen kristinusko (2021) kuvateksti: ”Etelä-Afrikan Durbanissa 50000 babtistia lähtee vuotuiselle kolmen päivän pyhiinvaellukselle pyhänä pitämälleen vuorelle. He kulkevat noin 80 kilometrin pituisen matkan paljain jaloin. Monet viipyvät vuorella jopa neljä viikkoa rukoillen, laulaen ja ylistäen.”
Vuorta pidetään jopa jumaluutena, kun ei ymmärretty vuorten tai vuorijonojen syntysyitä, jotka ovat mannerlaattojen lomittuminen.
41. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Outi Könni, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 2: Maailmanlaajuinen kristinusko (2021): ”Australiassa sijaitseva Uluru on aborginaalien pyhä vuori.”
Vuorta pidetään jopa jumaluutena, kun ei ymmärretty vuorten tai vuorijonojen syntysyitä, jotka ovat mannerlaattojen lomittuminen.
42. Katri Hangen, Outi Könnin ja Seppo Nyyssösen Verso 3: Maailman uskontoja (2017): ”Esimerkiksi Afrikassa aavikkoalueiden, savannien ja sademetsien uskonnolliset yhteisöt ovat olleet erityyppisiä jo siitä syystä, että elinkeinot ovat olleet näillä alueilla erilaisia. Savannien maanviljelysyhteisöissä on ollut varsin monimuotoinen työnjako ja hyvät kulkuyhteydet, kun taas sademetsissä kylät ovat olleet suhteellisen pieniä ja eristyksissä toisistaan. Esimerkiksi yhteisöjen pyhinä pitämät eläimet ovat valikoituneet elinympäristön mukaan.”