2. 9.1 Myytit ja legendat
1. K ristinuskon K äsikirja –kirjaa (s.79) lainaten: ”On osattava erottaa toisistaan myytin totuus ja historian totuus. Kun uskontotiede käyttää jostakin kertomuksesta sanaa myytti, sen tarkoitus ei ole väittää, että asia, jota myyttinen kertomus kuvaa, ei olisi totta, vaan että sen totuus on erilaista kuin jostakin yksittäisestä historiallisesta tapahtumasta asiakirjoihin merkitty totuus .”
Edellinen lainaus ei määrittele miten ”myytin totuus on erilaista kuin historiankirjoihin merkitty totuus.”. ”Kun” -sanalla alkavan lauseen pitäisi mennä näin: Kun jostain asiasta käytetään sanaa myytti, se ei tarkoita etteikö sen taustalla voisi olla historiallinenkin tapahtuma siinä ajassa mihin tarina on sidottu, mutta se sisältää ”yliluonnollisia” tai muuten arveluttavia elementtejä, jonka vuoksi tarinan todenperäisyys on kyseenalainen.
2. Kristinuskon Käsikirja -kirjaa (s. 111) lainaten: Matteuksen syntymäkertomuksissa on mukana legendanomaista ainesta . Sukuluettelon on määrä osoittaa Jeesus Daavidin jälkeläiseksi, sellainen oli Messiaan oltava . Monet Jeesuksen toimintaa kuvaavista katkelmista ovat ihmekertomuksia ( varsinkin luvuissa 8-9, 14, 15, 17). Sellaiset eivät olleet hellenistisenä aikana harvinaisia . Ruokkimisihmeet (14:13-21, 15:32-39). Jeesus opetti, miten on meneteltävä, kun ilosanoma kuultiin peltoon kätketystä aarteesta ja kallisarvoisesta helmestä (13:44-50).
Edellisen lainauksen sisältö todistaa Jeesuksen olleen aivan samanlainan ihminen kuin kuka muu ihminen tahansa, mutta häneen liitettiin legendanomaista ainesta, että hänen arvoaan saataisiin korottumaan muiden ihmisten silmissä. Se ettei Jeesuksen tarkkaa kuolivuotta tiedetä kertoo sen, ettei Jeesus ”profeettanakaan” ollut kovin kuuluisa.
3. Kristinuskon Käsikirja -kirjaa (s.109) lainaten: ”Evankeliumit olivat alun perin kirjoitettu erikseen, kukin jonkin tietyn alueen kristityille. Toisella vuosisadalla niille syntyi runsaasti ”täydentäjiä”. Ns. apokryfisiä evankeliumeja. —-. Aineisto on legendaarista ja osittain myös kristikunnan valtauoman kannalta harhaoppista, gnostilaista.”
Voidaan sanoa, ettei UT:n kirjoihin sisälly mitään “yliluonnollista” aspektia. Tuona aikana ihmiset (vieläkin) valehtelivat saadakseen itselleen jotain etua. Asiaa voi kuitenkin puolustaa sillä, ettei hengitysjärjestelmän toiminta ollut tiedossa vaan elämä näyttäytyi aikalaisille ihmeenomaisena. Kuitenkin valhe on valhe.
4. Georg Henrik von Wrightin “Logiikka ja humanismi” -kirjaa (s. 382) lainaten: “On olemassa vähintään kolme suuren tyylin naivia ilmausta ongelmasta, joka liittyy ihmisen oikeuteen kehittää rationaalisia kykyjään. Tarkoitan Vanhan testamentin kertomusta paratiisin tiedon puusta, Prometheus-myyttiä ja tarinaa tohtori Faustista.
Raamatun ensimmäisessä kirjassa kerrotaan monelta taholta tunnettu satu kulta-ajasta, jolloin ihmminen eli onnellisena ja viattomana ja saattoi vapaasti nauttia luomakunnan ihanuuksista . Keskelle paratiisia Jumala oli kuitenkin istuttanut elämän puun lisäksi hyvän ja pahan tiedon puun ja sen hedelmiä ihmisen ei ollut lupa syödä. Jos hän niihin kajoaisi, hänen piti “kuolemalla kuoleman”.
5 . Georg Henrik von Wrightin “Logiikka ja humanismi” -kirja (s. 382) jatkaa: “Myös Kreikan tarusto tuntee ihmiskunnan lapsuudessa vallinneen kulta-ajan ja jumalan, joka suuttuu ihmisen viheliäisyyteen ( Kuvitelmat kulta-ajasta ja ihmisen alkuperästä ovat Kreikan mytoogiassa varsin ristiriitaisia. Prometheus esiintyy use i n saduissa, joiden sisältö osaksi poikkeaa toisistaan .). Zeus haluaa tuho t a luomansa olennot. Prometheus kuitenkin säälii heitä, varastaa taivaasta tulen ja tuo sen ihmisille. Prometheuksen tuli symboloi ensisijaisesti ihmisen teknisiä taitoja, ja hänen kykyään käyttää hyväkseen luonnonvaroja hyvinvointinsa ja valtansa kartuttamiseen . —-.
Kuten tiedämme, Zeus rankaisi uhmakasta titaania kahlehtimalla hänet kallioon ja tuomitsemalla hänet ikuiseen kadotukseen. Ihmisille, jotka olivat ottaneet vastaan jumalalta varastetun lahjan, Zeus kosti lähettämällä heille Pandoran lippaineen, josta kaikki surut ja kärsimykset levisivät maailmaan.”
Kun ihminen ei ymmärtänyt ”tulen” synty syytä, hän kehitti tarinan, että tuli on saatun Jumalalta. Edelleen esim. kärsimykset perustellaan edellisessä lainauksessa Pandoralla ja hänen lippaallaan; eli lipas on syynä kärsimyksiin. Edellistä lainausta voi verrata hyvän ja pahan tiedon puun vaikutuksiin paratiisi -myytissä. Eri kansoilla historiassa on erilaisia tarinoita esim. Kärsimyksestä, kaiken alkuperästä jne. Ne ovat kuitenkin toistensa kaltaisia siinä että sadunomaisesti selitetään kuinka joskus on esim. ollut paremmat olot ja esim. miten joku taito on saatu. Tästä esimerkiksi oli laivoille omat Jumalat koska ei ymmärretty kuinka purjehdustaito on kehittynyt pitkällä aikavälillä.
Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Myytit ovat vertauskuvallisia kertomuksia, joiden avulla eri kulttuureissa on selitetty erilaisia ihmisiä askarruttavia suuria kysymyksiä. Ne heijastavat yhteiskunnan arvoja ja toimivat esikuvina yhteisön jäsenille. Myytit toistuvat eri kulttuureissa usein hyvin samankaltaisina. Ne sisältävät monesti usein tiettyjä lukuja tai muuta symboliikkaa. Myytit liittyvät usein laajempaan jumaltarustoon eli mytologiaan.”
Nykyisin myyttien teoriat esimerkiksi maailmankaikkeuden synnystä voidaan osoittaa vääriksi. Kaikkien perinteisten uskontojen pyhät kirjoitukset sisältävät myyttejä tai vääriä teorioita asioista. Pyhät kirjat kuitenkin ovat vielä nykyäänkin arvovaltaisessa asemassa yhteiskunnissamme. Niiden kannattajamäärät vähenevät teollistuneissa yhteiskunnissa, mutta huonoa koulutusta saavilla alueilla ne saavat kannattajia. Tämän kirjan tarkoitus on puuttua siihen, ja nopeuttaa perinteisten uskontojen ja niihin perustuvian uskontojen alasajoa.
Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020) jatkaa: ”Myyteillä on erilaisia tehtäviä ja merkityksiä, esimerkiksi:
Luomismyytit kertovat, miten ja miksi maailma, jumalat ja ihmiset ovat syntyneet. Esimerkiksi Raamatun luomiskertomukset, Kalevalalan kertomus Ilmattaresta ja Sotkan munasta.”
Kertomus Sotkan munasta on loogisuudessaan kaunis joskin väärä; onhan linnun syntymäkin munasta aika ihmeellinen kokemus. Juuri maapallolla tapahtuva elämänkierto on askarruttanut jo pitkään ihmistä, mutta se että pitäytyisimme väärissä ”teorioissa” ei ole hyväksyttävää resurssien hukkaanjoumisen vuoksi.
Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020)jatkaa:
”Transformaatiomyytit selittävät, miksi maailmassa on pahuutta tai muita negatiivisiä piirteitä. Esimerkiksi syntiinlankeemuskertomus, Pandoran lipas.”
Edellisistä esimerkeistä näemme kuinka maantieteellinen välimatka aiheutta sen, että eri alueilla on erilaisia käsityksiä myyteistä. Kuitenkin yhteistä kummallekkin esimerkin myytille on se, ettei kumpikaan pidä paikkaansa; näin on kaikkien perinteistein uskontojen tiedot ympäristöstä, käyttäytymisestä ynnä muusta sellaista.
Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020) jatkaa:
”Pelastusmyytit kuvavat yhteisöä uhkaavaa vaaraa, josta tietyt valitut yksilöt kuitenkin pelastuvat.
Esimerkiksi Exodus -kertomus ja vedenpaisu muskertomus, joka tunnetaan eri muodoissa ympäri maailmaa.”
Vieläkin uskonnot perustavat toimintaansa esimerkiksi Raamattuun kertomuksensa lopunajoista, ja kuinka pitää toimia, että lopunajoista selviäisi. Tämä aiheuttaa henkistä tuskaa. Vedenpaisumuskertomus lienee saaneensa alkunsa esimerkiksi rankkasateista ja jokien tulvimisesta.
Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020) jatkaa:
Sankarimyytit ovat kertomuksia, joissa perustellaan yhteisölle tärkeiden esikuvien asemaa ja merkitystä. Esimerkiksi kreikkalaisen mytologian sankarit Akhilleus ja Odysseus.”
Myös Jeesuksesta kerrottavia tarinoita voi pitää sankarimyyttinä. Kävelihän hän tarinoiden mukaan veden päällä ja niin edelleen.
Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020) jatkaa:
”Eskatologiset myytit ennustavat, mitä tapahtuu maailmanlopun aikoina. Esimerkiksi Johanneksen ilmestys, Ragnarök.”
Johanneksen ilmestys kuvaa maailmanloppua esimerkiksi hallavan hevosen muodossa. Johanneksen ilmestyksen aikoihin ei tiedetty ydinaseista eikä panssarivaunuista; joten nykyihmisen pelkkä tekninen osaaminen saattaa Johanneksen ilmestyksen kategoriaan: valhe lopunajoista.
6. Georg Henrik von Wrightin “Logiikka ja humanismi” -kirja (s. 390) jatkaa: “Prometheus-aiheen ensimmäinen suuri runoilija ei ollut rationalistinen optimisti kuten Shaftesbury tai Shelley. Silti voidaan Prometheuksen lahjaa ihmiselle, sellaisena joksi valistuksen romantikot sen käsittivät, ehkä parhaiten kuvata kreikkalaisen tragediankirjoittajan sanoilla. “Kuulkaa”, hän antaa kallioon kahlehditun titaanin sanoa:
“ kuin tyhmyydestä kärsi ihmiset
ja toimestani saivat järjen valon.
—–
Silmät heillä oli, vaan ei nähneet
he, korvillansa eivät mitään kuulleet.
He vaelsi kuin tyhjät unihaamut
elämänsä pitkän taipaleen.
Ei tunteneet he tiilitaloja ,
ei kirvesmiehen taitoja, vaan kaivoi
muurahaisten tavoin käytäviä onkaloihin.
Ei varmat merkit heille ilmoittaneet
talven tulosta, ei kukkaiskevään ,
ei suven sadosta .
Ei, summittain
he kaiken teki, kunnes opetin
heille tähtiratain arvoitukset
ja luvut keksin, tiedon huipentuman,
ja kirjoituksen , äidin runotarten ,
säilyttäjän kaiken tietämyksen .
Maan eläimet minä myös kesytin
ikeen kantajiksi, satulan ,
niin että raadannasta raskaimmasta
sai vapautuksen ihminen. —
Ja meren kulkuneuvot kiitävät
ja niiden purjesiivet minä tein.
—–
Näin nähdä saamme: kaiken osaamamme
on meille lahjoittanut Prometheus.”
Edellinen lainaus kuvaa hyvin sitä kuinka hitaasti ihminen on alussa keksinyt keinoja ymmärtää luontoa; aikaväli on ollut niin pitkä kun joku toinen on kysynyt “tietäjältä” kuinka nämä asiat ovat keksityt, niin näin on syntynyt edellisen lainauksen kaltaiset tarinat. Siis ihminen ei ole ymmärtänyt omaa kehitystään ja historiaansa valjastaessaan luonnonvoimia käyttöönsä.
Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Uskonnon erityisluonteeseen kuuluu niin sanottujen suurten kertomusten välittäminen. Suuret kertomukset, myytit, vastaavat uskonnollisesti kysymyksiin maailman synnystä sekä ihmisen asemasta ja merkityksestä maailmassa. Myytit ovat uskonnon ydinkertomuksia, joiden tarkoitus ei ole selittää maailmaa tieteellisesti, vaan uskonnon näkökulmasta. Monissa uskonnoissa on kertomuksia siitä, miten maailma luotiin jumalan tai jumalien toimesta. Alkuna voi olla jumalan lausuma sana, –, tai maailmanhengen hengitys –. Nämä luomismyytit kertovat usein myös sen, mikä on ihmisen paikka maailmassa. –. Sankarimyytit puolestaan kertovat yksittäisten ihmisten yliluonnollisista voimista ja ihmeistä.”
Maailman syntyteoriat uskontojen osalta on siirretty historian kirjoihin. Tiede tarkentaa jatkuvasti käsityksiään maailmankaikkeudesta. Vaikka esimerkiksi alkuräjähdysteoria on edelleenkin lopullisesti vahvistamatta, niin sitä teoriaa tutkimalla saadaan koko ajan lisää tietoa maailmankaikkeudesta. Se että uskonnot ovat ottaneet kantaa ihmisen paikkaan maapallolla, johtuu siitä, että ihminen uskontojen luontiaikoina luuli olevansa ainoa olento maailmassa, joka puhui ja hallitsi esimerkiksi työkaluja. Näin ihmisen erikoisasema luultiin jumalien ansioksi. Ihmisten tekemiä ihmeitä tai yliluonnollisia kykyjä ei ole voitu todistaa muiksi kuin huijauksiksi; ihmisen perusolemukseen kuuluu pettäminen ja valehtelu.
7. Ankkuri I –kirjaa (s. 129) lainaten: ”Uskonnollinen kokemus ilmenee selvimmin suullisessa ja kirjallisessa perinteessä ja uskonnollisissa rituaaleissa eli riiteissä. Uskonnollisessa kertomusperinteessä erotetaan useita perinnelajeja. Näistä tärkeimmät ovat myytti, legenda, memoraatti ja uskomus. Uskonnollisen perinteen luokittelua edellä esitetyiksi lajeiksi nimitetään perinnelajianalyysiksi. Sitä käytetään sekä varhaiskantaisten uskontojen että kirjauskontojen perinteen tutkimisessa.
Myytit esittävät maailman luomiskauden tapahtumia —. Jumalien työtä täydentävät kulttuuriheerokset, sankarit. Muinaissuomalaisten sankareita olivat esim. Väinämöinen —. Myytit ovat uskovalle esikuvia, joita hänen tulee riiteissä seurata. Myytin tapahtumia pidetään tosina ja niissä on malleja lähes kaikelle inhimilliselle käyttäytymiselle. Eri kansojen mytologiat (myyttien kokoelmat, jumalaistarustot) ovat tulvillaan muunnelmia, mutaa perusmyyttien ydin on yllättävän samanlainen kaikkialla maailmassa . Kaikki suuret uskonnot sis. pyhissä kirjoissaan näitäkin aineksia . Myytit eivät ole ainoastaan menneisyyttä, myös nykypäivän sankareista kerrottaessa syntyy myyttejä. Legenda on pyhien kirjojen, esim. Raamatun aiheisiin liittyvä kertomus, jossa aihetta (esim. Jeesuksen lapsuutta) käsitellään vapaasti . Kristillisiä legendoja sisältävät ns. apokryfiset kirjat, joita ei ole hyväksytty Raamatun kirjakokoelmaan . Memoraatti on kertojan itsensä tai hänen tuttavansa kokemus yliluonnollisesta . Uskomus esittää yleistävän väitteen yliluonnollisesta. Myytti ja riitti liittyvät kiinteästi yhteen . Riiteissä kuvastuu uskontojen toiminnallinen puoli. Riitti on perinteenmukainen uskonnollinen toimitus, jossa noudatetaan säännönmukaista kaavaa. Sen avulla myytin sisältö esitetään näytelmänomaisesti. Toistamalla rituaaleissa luomismyytin tapahtumat vahvistetaan aikoinaan luotu maailmanjärjestys, estetään onnettomuudet ja parannetaan sairaudet . Myös suurissa maailmanuskonnoissa esiintyy siirtymäriittejä vastaavia toimituksia . Näitä ovat nimenanto-, täysi- ikäisyys-, hää-, ja hautajaisriitit. Riittien vaikutus näkyy moderneissa yhteiskunnissa myös erilaisissa jäseneksi ottamisen menoissa . Riitit jaetaan kolmeen pääryhmään:
8. Kalendaaririitit ovat vuodenaikojen ja elinkeinokausien mukaan säännönmukaisesti toistuvia seremonioita. Ne liittyvät viljan kylvön ja leikkuun tai metsästys- ja kalastuskauden aloittamiseen. Myöhemmin kalendaaririitit ovat kiinnittyneet tiettyihin kalenteripäiviin.
9. Kriisiriittejä suoritetaan silloin, kun yhteisöä kohtaa jokin onnettomuus: sairaus, viljankato tai kuivuus. Selvimpiä kriisiriittejä ovat parantamisnäytelmät ja saderummutukset.
10. Siirtymäriitti liittyy varhaiskantaisessa yhteisössä ihmiselämän taitekohtiin. Syntymä, nimenanto, täysi-ikäiseksi tulo, kihlaus, avioliittoon vihkiminen, isäksi ja äidiksi tuleminen, siirto sosiaalisesta asemasta toiseen, sairaus ja kuolema ovat tällaisia vaiheita. Rituaalien avulla yksilö sopeutetaan uuteen asemaan ja varmistetaan, että yhteisön perinteet tulevat opetetuksi uusille sukupolville. Varhaiskantaisissa yhteisöissä on uskonnollisen perinteen, myyttien ja riittien erikoistuntijoita. Heitä nimitetään tehtävien mukaan eri tavoin. Heillä voi olla samalla kertaa päällikön, papin, profeetan, lääkärin, rakennusmestarin, poliisin ja tuomarin tehtäviä. —–. Vielä nykyisinkin monin paikoin Afrikkaa käännytään kansanparantajien puoleen. He karkottavat loitsuin, tanssein, erilaisin uhriainein ja -esinein sairauden aiheuttaman hengen. Magia merkitsee yritystä hallita yliluonnollisia voimia riittien avulla. Nykyaikaisessakin yhteiskunnassa on jäljellä monia maagisia käsityksiä, kuten horoskoopit, onnennumerot ja erilaiset hokemat. Sormusten ja amulettien alkuperä on myös maaginen. Suoritustavan perusteella magia voidaan jakaa yhtäläisyys- ja kosketusmagiaan. Käytännössä ei kuitenkaan voida aina selvästi erottaa. Kumpaan ryhmään maaginen toiminta kuuluu. Yhtäläisyys- eli jäljittelymagiassa jokin ilmiö saadaan aikaan jäljittelemällä sitä. Samanlaisuuden uskotaan saavan aikaan samanlaisuutta. Sateen saamiseksi voidaan kaataa vettä astiaan tai jäljitellä rummuilla ukkosen jylinää. Sateen tulon estämiseksi pidättäydytään peseytymästä. Uskotaan, että se, mikä tapahtuu kuvalle, tapahtuu myös sille, jota kuva esittää. —-. Kosketusmagia perustuu käsitykseen, että aikaisemmin toistensa kanssa kosketuksissa olleet esineet ovat pysyvästi vuorovaikutussuhteessa. Se mikä tapahtuu osalle, tapahtuu myös kokonaisuudelle. —-. Käyttötarkoituksen perusteella erotetaan valkoinen eli hyvä magia ja musta eli paha magia. Valkoinen magia on yleensä julkista ja sosiaalisesti hyväksyttyä. Sitä harjoittavat parantajat ja tietäjät. Siihen voidaan lukea myös ennemagia. Tämä on ihmisten kohtaloiden ennustamista. Samalla yritetään vaikuttaa asioiden kulkuun halutulla tavalla. Musta magia on salaista ja kiellettyä ja sitä harjoittavat noidat ja taikurit. He ovat hyvin pelättyjä ja vihattuja. Heillä uskotaan olevan valtaa pahoihin henkiin, joiden välityksellä heidän uskotaan voivan tuottaa vahinkoa. Mustan magian harrastus on lisääntynyt myös länsimaissa.”
11. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Kertomuksen mukaan seleudikit piirittivät temppeliä kuitenkin vielä kahdeksan päivän ajan. Temppelissä olevat kynttilät eivät juutalaisen käsityksen mukaan saaneet koskaan sammua, mutta öljyä oli vain yhdeksi päiväksi. Kertomuksen mukaan öljyä kuinkin riitti ihmeenomaisesti koko kahdeksan päivän piirityksen ajaksi.”
12. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Hebrealaisen raamatun Esterin kirjassa, jossa kerrotaan, kuinka juutalainen Ester, joka oli Persin kuninkaan puoliso, onnistui neuvokkuudellaan pelastamaan juutalaiset heitä uhanneelta joukkotuholta.”
Edellinen lainaus voi olla legendaa.