2.24
3. KHO –kirjaa (s. 109) lainaten: ”Keskiaikainen ihminen eli kaikissa suhteissa auktoriteettien varassa, jotka toisaalta rajoittivat vapauksia, toisaalta antoivat elämälle tukea ja turvallisuutta. Näin oli laita valtiollisessa, taloudellisessa ja henkisessä elämässä. Kirkko ei ollut siitä poikkeus. Ylimaallisella auktoriteetillaan kirkko tuki niitä, jotka olivat sille kuuliaisia, ja hoiti ihmisten uskonnollisten tarpeiden tyydyttämisen jokapäiväistä elämää myöten. Hurskauselämän perusteisiin kuului säännöllinen messussa käynti ja osallistuminen sakramentteihin, joiden vaikutus kuitenkin enimmäkseen ymmärrettiin taianomaisesti . Lisäksi kirkolla oli suuri joukko erilaisia siunaus- ja vihkitoimituksia, joilla tahdottiin tuoda Jumalan armon vaikutuksia arkielämään – maanviljelyksen eri toimiin, ammattikuntiin, kaupallisiin yrityksiin jne.. —-. Maallikot saattoivat halveksia yksityisiä kelvottomia kirkon edustajia , mutta monet olivat kirkkoon syvästi kiintyneet, toiset taas alistuivat sen arvovaltaan sielunsa autuuden menettämisen pelosta. Muinaisesta pakanuudesta perittyä taikauskoa oli juurtunut kirkon omiinkin opetuksiin , ja sen ylläpitämä pelkoon perustuva hurskaus oli ajalle ominaista.”
Varsinkin Skandinavian leveysasteilla voidaan tehdä oletus: Jos katovuodet välistä tappoivat kokonaisia perhekuntia nälkään, niin voidaanko olettaa, että jos maanviljelijä edes hiukan uskoo auktoriteetteihin (tässä tapauksessa uskonnolliseen), ettei hän toimituttaisi siunausta töilleen?
1. R aamatun S anakirja –kirjaa (s.502) lainaten: ”Kaste, peseminen vedellä uskonnollisen puhdistuksen ja vihkimyksen merkiksi. Juutalaisilla, samoin kuin muuallakin , esiintyy sellainen toimitus usein; säädetty VT:ssä: 2 Moos. 29:4; 30:20; 40:12; 3 Moos. 15; 16:26, 28; 17:15; 22:4, 6; 4 Moos. 29:8, vrt. Hebr. 6:2; Mark. 7:3, 4. Ehtoollisen eli eukaristian taustana on Jeesuksen kehotus viettää ehtoollista ”hänen muistokseen”. Alkuaan se oli seurakunnan yhteinen ateria, jonka ympärille jumalanpalvelus muodostui vähitellen. Ehtoolliselle osallistuminen edellytti aina kastetta . Kristillistä uskoa opiskelevat katekumeenit, joita ei ollut vielä kastettu, eivät saaneet olla paikalla ehtoollista vietettäessä . Näin ehtoollisen salaisuus, mysteeriluonne korostui. Ehtoollinen on kirkon opetuksen mukaan kristityn matkaeväs. Kirkkoisä Athanasios nimitti sitä ” kuolemattomuuden lääkkeeksi”. Ehtoollinen on yhteyttä Kristukseen ja iankaikkiseen elämään . Se ei ole yhteyttä pelkästään Kristukseen, vaan myös ehtoolliselle osallistuvien kesken. Tämä yhteys ei koske vain nyt eläviä ihmisiä : Seurakunta on nähty kaksiosaisena : toisen puolen muodostavat nyt elävät , n s. taisteleva seurakunta , toisen uskossa kuolleet, ns. riemuitseva seurakunta. Vanhastaan kirkkojen ehtoollispöydät on rakennettu puolikaaren muotoisiksi, jolloin ympyrän näkymättömälle osalla viettävät ehtoollista jo perille päässeet pyhät .”
Niinkuin edellisestä lainauksesta voi huomata, on jumalanpalvelus muotoutunut yhdessä syönnin kautta. Nykyään perheet eivät välttämättä kokoonnu yhteisaterioille vauraimmissa valtioissa vaan jääkaapista voi hakea välipalaa.
2. K ristinuskon K äsikirja –kirj a a (sakramentit s.263-) lainaten : ”Kaste perustuu ylösnousseen Jeesuksen omaan käskyyn tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla. Kasteessa ihminen liitettiin Kristukseen ja hänen kirkkonsa jäseneksi. Kaste on ennen kaikkea Jumalan teko, konkreettinen osoitus Jumalan rakkaudesta. Siksi kirkot ovat vanhastaan kastaneet lapsia. Myös lapsi tarvitsee pelastusta, sillä hän on perisynnin perusteella erossa Jumalasta, vaikka ei ole vielä tietoisesti pahaa tehnytkään .”
Netissä törmäsin mielenkiintoiseen teoriaan kasteesta: ”kaste lienee jäänne ajoilta jolloin heimoilla ei ollut aikaa hoitaa vammaisia lapsiaan vaan heidät jätettiin heitteille. Edelleen heimon/yhteisön alfaurokset ovat voineet hukuttaa muiden urosten lapsia. Tämä liittyy läheisesti sukupuolielinten silpomiseen. Esimerkiksi ympärileikkaus on kastraation lievempi muoto niin kuin valelukaste on lievempi muoto upotuskasteesta. Toisaalta lapsi kasteen idea voi periytyä niin, että kun lapsi syntyy hänet pestään puhtaaksi.
3. K ristinuskon K äsikirja –kirja (sakramentit s.263-) jatkaa: ”Ne kirkkokunnat, jotka toteuttavat batistista eli ns. uskovien kastetta, katsovat, että kasteen tulee seurata kääntymystä. Painopiste on tällöin julkisessa tunnustautumisessa uskoon. Baptistinen kaste on käytössä monissa protestanttisessa vapaakirkoissa kuten helluntai- ja baptistiseurakunnissa. Kirkon opetuksen mukaan kasteessa saadaan Pyhän Hengen lahja, syntien anteeksiantamus ja pelastus. Kaste on osallisuutta Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Veden alle upottaminen kuvaa sitä, että kastettava kuolee ja haudataan ja nousee kuolleista samoin kuin Kristus. Kasteessa tapahtuu näin ollen uudestisyntyminen. Luterilaisen kirkon käyttämän valelukasteen merkitys on sama kuin upotuskasteen. ”
Valelukaste on kehitystä upotuskasteesta.
4. K ristinuskon K äsikirja –kirja (sakramentit s.263-) jatkaa: ”Kasteessa tapahtuva uudestisyntyminen on joskus asetettu kyseenalaiseksi: Jos kaste yksin riittää pelastukseen, mihin sitten uskoa tarvitaan? Augsburgin tunnustus toteaa, että kaste on pelastukseen välttämätön: ”Se vaikuttaa syntien anteeksiantamuksen, vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat sen, mitä Jumalan sanat ja lupaukset sisältyvät.” Usko on siis välttämätön sen pelastuksen vastaanottamiseen, joka sisältää kasteeseen. Kaste ei kuitenkaan lakkaa olemasta voimassa, vaikka ihmisen usko on horjuva ja saattaa kokonaan loppuakin. Sen sijaan kristityn elämän pitäisi olla jokapäiväistä paluuta kasteeseen, sen oivaltamista, että Jumala on ehtinyt rakastaa jo ennen kuin hän on tullut tietoiseksi siitä. Siksi kastetulle on opetettava, minkä lahjan he ovat kasteessa saaneet. Tämä pätee niin lapsena kuin aikuisenakin kastettuihin .”
Edellisessä kappaleessa mainittu perustelu ”opetukselle” on ongelmallinen sikäli, että siinä jäävi -yhteisö antaa opetusta.Edellisen lainauksen lähteen puhuessa ”opetuksesta”, se jättää mainitsematta opetuksen laadun. Se kiertää aika paljon niitä kohtia, jotka asettaisivat opetuken kyseenalaiseksi. Edelleen rippileirit ovat suunnattuja (Myös lukion opetus) sen ikäisille, jotka eivät vielä osaa kriittistä pohdintaa, ja vaikka osaisivat, niin he eivät ole vielä asemassa josta käsin voisivat paljonkaan vaikuttaa asiaan, minkä huomaavat vääräksi. Ajan kuluessa epäkohdat voivat unohtua.
5. RSJS (s. 158) jatkaa: ”Paavali kirjoitti Galatalaiskirjeen Efesossa, josta oli tullut apostolin pitkäaikaisimman vaikutuksen, mutta myös ankarimpien taisteluiden näyttämö. Sekä Luukas että Paavali itse ovat kertoneet Efesossa sattuneista kristinuskonvastaisista mellakoista, joissa Paavali oli vähällä menettää henkensä (Apt. 19:23-40, 1 Kor. 15:32, 2 Kor. 1:8-10). —–. Myös Galatian seurakunnasta tuli huolestuttavia sanomia. Eräät äärimmäistä juutalaiskristillistä suuntaa ajavat k iihottajat olivat saapuneet (todennäköisesti Palestiinasta) Galatiaan ja selittäneet, ettei Paavalin julistama evankeliumi riitä, vaan että on myös noudatettava Mooseksen lain määräyksiä. Ne (miespuoliset), jotka oli pelkästään kastamalla otettu kristilliseen seurakuntaan, oli myös ympärileikattava , so. tehtävä juutalaisen kansan jäseniksi, ja siten velvoitettava pitämään muitakin juutalaisia lakeja .”
Kaste on jäänne ajoilta jolloin vamaisia ihmisiä hukutettiin tai muuten tapettiin.Ympärileikkaus on kastraation jäänne.
6. KHO –kirjaa (s. 23) lainaten: ”Ehtoollista vietettäessä seurakunnan jäsenet toivat antimiaan (oblatum, siitä sana öylätti, ehtoollisleipä ), joista saatiin sekä ehtoollisissa tarvittava leipä ja viini että varoja köyhäin ylläpidoksi.”
7. K ristinuskon K äsikirja –kirjaa (s.265 laatikkoteksti) lainaten: ”Sanan ”sakramentti” pohjana on latinankielinen sacramentum, joka alunperin tarkoitti Rooman armeijan lippuvalaa. Sen lausunut sitoutui valtion palvelukseen. Latinankielisen sanan vastine oli kreikassa mysterium (salaisuus). Antiikin aikana sillä tarkoitettiin mysteeriuskontojen, kuten Eleusiin mysteerien, ulkopuolisilta salattua sisältöä. Mysteereihin vihittävän tuli luvata vaitiolo kultin sisällöstä. U T:ssa salaisuus on Kristus itse kaikkine lahjoineen. Vanhan kirkon aikana sakramentti oli nimityksenä kaikille toimituksille, merkeille ja kaavoille, joissa Jumalan salainen läsnäolo ilmeni konkreettisesti. Augustinuksen mukaan sakramentti oli ” näkyvä sana ”.”
Edelliseen lainaukseen tukeutuen: kun armeijassa annettiin lippuvala edellisen lainauksen mainitsemassa Rooman armeijassa, niin samoin voi olettaa ”sakramentteja” ottaneen henkilön sitoutuneen johonkin. Edelleen voi olettaa: kun henkilölle kerrotaan uskonnosta niin, että hän saa tietää sen ”salaisuuksia” jos hän sitoutuu edellä mainitun uskonnon kannattajaksi, niin hän varmaan on halukas ottamaan asiasta selvää. Edellisen lainauksen viimeinen tummennus johtunee siitä ettei ihminen tuohon aikaan ymmärtänyt puheen kehitystä.
8. R aamatun S anakirja –kirja (s.502) jatkaa: ”Ehtoollinen on esimakua tulevasta taivaallisesta juhla -ateriasta. Siitä, millä tavalla Kristus on yhteydessä uskovaan ehtoollisaineiden välityksellä , on kirkoilla erilaisia näkemyksiä . Katolisen kirkon näkemyksen mukaan Kristuksen läsnäolo toteutuu siten, että leipä ja viini muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi (ns. transsubstantiaatio-oppi).”
Viinillä ja verellä lienee yhteys. Punaviini antaa päihtyneen tilan ja veri esim. v irratessaan kehosta pois aiheuttaa kuoleman. Myös punaviini ja veri ovat molemmat punaisia.
9. K ristinuskon K äsikirja -kirja a (s.269) lainaten : ”Kristillistä oppia maailmanhistorian viimeisistä tapahtumista nimitetään eskatologiaksi. Kristinuskon aikakäsitys on lineaarinen. Sen mukaan maailmalla on alku ja loppu . Maailmanhistorian alku oli jumalan käsissä , samoin sen loppu. U T:lle ja alkukristillisyydelle oli tyypillistä usko siihen, että elettiin maailmanaikojen ratkaisevaa murrosta. Ensimmäiset kristityt olivat vakuuttuneita siitä, että uusi maailmanaika alkaisi heidän elinaikanaan. Vähitellen alkoi käydä selväksi, että Jeesus ei palaisikaan niin pian kuin oli odotettu . Alkukristillisyys sopeutui kuitenkin uuteen tilanteeseen. 300-400-luvuilla kirkko ja Jumalan valtakunta käytännössä samaistettiin.”
Edelliseen lainaukseen tukeutuen: ihminen syntyy ja kuolee; tämä lienee heijastunut ”maailman alku ja loppu” –teoriaan. Edellisestä lainauksesta voinee huomata, että ”Jeesuksen tulemisen” –lupaukset eivät toteutuneet ensimmäisten kristittyjen aikana. Vielä nykyäänkin on uskonnollisia henkilöitä ja lahkoja jotka odottavat Jeesuksen tulemista.
10. K ristinuskon K äsikirja -kirja (s.269) jatkaa: ”Eskatologia merkitsi yksilöllistä kuolemattomuuden toivoa . Myöhemmin kirkon historiassa maailman lopun ja Jumalan valtakunnan odotus on puhjennut uudelleen suurten kriisien yhteydessä. Eskatologinen ajattelu merkitsee yleensä tulevaisuutta. Sen mukaan maailma kulkee kohti elämän ja sen merkityksen lopullista ratkaisua. Tulevaisuus on se täyttymys, jota kohti kaikki suuntautuu. Tapahtumien etenemistä ohjaa Jumala , joka jatkuvasti puuttuu luomansa maailman asioihin .”
Valtias joka puuttuu alamaisten asioihin on ihmiskeskeinen ajattelutapa tyyliin, että Jerusalen on maailmankaikkeuden keskus.