2.24
1. KR -kirja (s. 154) jatkaa: “Kokouksissa sai puhua kuka tahansa, naisetkin, jos henki heitä kehotti profetoimaan . Esim. Kesareassa asuvalla Stefanus-marttyyrin työtoverilla Filippuksella, joka itse oli evankelista eli saarnaaja, oli neljä tytärtä, joilla oli profetoimisen lahja (Apt. 21:9) Profetoimiseen sisältyi lukuisia ennustuksia .”
Edellisestä lainauksesta voi löytää monta kohta, jotka osoittavat ihmisten tietämättömyyden omista toimintamekanismeistaan ja ympäröivästä luonnosta: 1. hen gen -käsite vie pois tarinan uskottavuuden. Se, että Filippuksella oli juuri 4 tytärtä voi olla numerologiasta johtuva asia. Edelleen, että juuri Filippuksen tyttäret omasivat “henkilahjoja” viittaa nepotismiin.
2. KR -kirja (s. 132) jatkaa: ” Apostolien keskuudessa tapahtui paljon ihmeellisiä asioita, jotka herättivät suurta huomiota. Pyhän hengen vuodatuksessa saivat opetuslapset lahjan puhua kielillä (Apt. 2:4-13). Tämä teki läsnäolijoihin hyvin erilaisen vaikutuksen; luulivathan jotkut opetuslasten olevan vain juovuksissa . Todellisuudessa tapahtui heissä jotakin samanlaista kuin ennen monissa profeetoissa . He olivat hurmostilassa eli ekstaasissa . Sittemmin tapahtui, että monet kasteen saatuaan joutuivat ekstaasiin ja puhuivat kielillä (Apt. 10:44-46 ja 19:6): Ja muutamissa paikoissa, esim. Korintossa, oli Paavalin aikana tavallisissa seurakunnankokouksissakin kielillä puhumista .”
”Hengen” -käsite riittää viemään pohjan lainauksen sisällöltä. Jos ajateltiin Jumalan sekoittaneen kielet ns. Baabelin kieliensekoituksessa, eikö ole loogista ajatella, että jos henkilö puhuu hänelle vieraita kieliä, niin Jumalalla on jotenkin osuutta asiaan. Edelleen edellä lainatun ajan ihmiset eivät tienneet syitä mistä erikielisyys johtui ja siitä on saanut alkunsa taru Baabelin kieltensekoituksesta. Erikielisyys johtuu esim. siitä että ihminen asuu korkean vuorijonon toisella puolella.
3. KHO –kirjaa (s. 88) lainaten: ”Kievin suurruhtinas Vladimir Suuri kastatti itsensä v. 988 saadakseen erään kreikkalaisen prinsessan puolisokseen ja ryhtyi sitten hävittämään pakanuutta valtakunnastaan . Epäjumalankuvat raastettiin tomuun ja hävitettiin. Kievin asukkaat saivat käskyn kokoontua joen rannalle, jossa heidät asetettiin lautoille ja kastettiin joukoittain . —-. Huolellisesti koettaen välttää kaikkia poikkeuksia isiltä peritystä opista kreikkalainen kirkko omisti itselleen oikeauskoisen (ortodoksisen) kirkon kunnianimen, jota se vieläkin käyttää nimityksenään.”
4. KHO –kirja (s. 89) jatkaa: ”Kuvanveistotaiteen tuotteita ei suvaittu, mutta sitä yleisemmiksi tulivat sekä kirkoissa että kodeissa maalatut kuvat (ikonit), joiden muoto oli tarkoin sidottu pyhään perintätapaan. Kuvien kunnioittaminen johti myös monenlaiseen taikauskoon; niinpä tapahtui, että kuvia valittiin kummeiksi kasteessa.”
1. Kristinuskon Käsikirja –kirjaa (s. 140) lainaten: ”Tie seurakuntaan kulki kasteen kautta. Sitä ennen opetettiin kasteoppilaalle kristinuskon perustiedot. Kastepäivä oli useimmiten pääsiäinen, sillä kaste merkitsee osallisuutta sekä Jeesuksen kärsimiseen että hänen ylösnousemukseensa (Room. 6:3-8). Varhainen kirkko kastoi aikuisia. Ensimmäiset varmat tiedot lapsikasteesta ovat vasta toiselta vuosisadalta. Kristittyjen määrän kasvaessa lapsikaste yleistyi, ja valtionkirkon aikana aikuiskaste oli jo harvinainen. Samalla opetus irtaantui kasteesta ja liittyi myöhemmin syntyneeseen konfirmaatioon, kasteen vahvistamiseen. Kaste toimitettiin aluksi mieluummin juoksevassa vedessä, koska sen esikuvana pidettiin Jeesuksen kastetta Jordanvirrassa. –. Alkukirkko tunsi sekä upotus- että valelukasteen. Edellinen oli normaali tapa, nykyinen käytäntö tuli vallitsevaksi vasta uudella ajalla. Upotus kuvasi kasteen merkitystä: siinä vanha ihminen haudataan ja sijaan nousee uusi, jonka jumala on pessyt puhtaaksi synneistä.”
Aikuiskasteessakin on ongelmia, koska uskonnollisteoreettiset ryhmittymät eivät anna itsestään mitään negatiivista tietoa mikä voisi vaikuttaa siihen liittyykö jäsenehdokas mainittuun ryhmittymään vai ei. Lapsikaste on vieläkin arveluttavampaa, koska kasteen kohde ei voi päättää liittymisestään uskonnolliseen ryhmään. Uskonnollisteoreettiset ryhmittymät ovat tätä epäkohtaa korjatakseen muodostaneet eritasoisia konfirmaatiojärjestelyjä. Näihinkin liittyy myös epäkohtia: esim. Suomessa konfirmaatio ikä on n. 15 v. Ikä ei ole sopiva sitoumuksen vahvistamiseen, koska nuori on tässä iässä vielä johdateltavissa niin, ettei hän osaa asetella oikeita kysymyksiä uskontoteoreettiselle ryhmittymällä koskien uskontoteorian kyseenalaistavia seikkoja. Kaste on jäänne ehkä vammaisen ihmisen heitteillejätöstä tai alfauroksen suorittamasta muiden urosten lasten surmasta. Muitakin vaihtoehtoja ollee.
11. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Outi Könni, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 2: Maailmanlaajuinen kristinusko (2021): ”Katolisessa kirkossa sakramenttejä on seitsämän: kaste, konfirmaatio, rippi, ehtoollinen, pappeus, avioliitto ja sairaanvoitelu. –. Katolisen opetuksen mukaan ehtoollisen asetussanojen myötä myötä leipä muuttuu Kristuksen lihaksi ja viini vereksi.”
Kastettava lapsi ei ymmärrä mihin hänet liitetään. Myös murrosikäinen on liian nuori ymmärtämään esimerkiksi kehitysmaissa, mitä hänelle opetetaan. Pappeus sakramenttinä korostaa papin erityisasemaa; pappien selibaatti myös johtaa ongelmiin: seksuaalisuuden itsekieltäymistä, mikä voi johtaa pedofiliaan.
12. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Outi Könni, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 2: Maailmanlaajuinen kristinusko (2021) kuvateksti: ”Yardenit on Jordan-joen rannalla oleva paikka, jossa Jeesuksen uskotaan saaneen kasteen Johannes Kastajalta. Nykyään se on suosittu kaste- ja pyhiinvaelluspaikka.”
Edellisen lainauksen maantieteelliseen paikkaan kannattaa suhtautua varauksella.