3.1.3
1. Kristinuskon Käsikirja –kirjaa (s.41) lainaten: ” Erään egyptiläisen luomiskertomuksen mukaan Khnum-jumala otti savimöykyn ja muotoili siitä dreijan avulla ihmisen . Egyptiläiset jumalat muodostivat toisinaan kolmioryhmiä, triadeja, ——. Ptah-jumalan sanottiin luoneen maailman sanallaan .”
Kun egyptiläiset eivät ymmärtäneet dreijan eivätkä ihmisen kehitystä; syntyi legenda siitä kuinka ihminen on luotu. Myös edellisen lainauksen viimeinen tummennus osoittaa ettei ihmiset tuohon aikaan ymmärtäneet puheen kehitystä.
2. Uskontojen Historian Pääpiirteet –kirjaa (s. 27) lainaten: ”Egyptiläinen uskonto oli ensi sijassa luonnonpalvelusta. Sen pääesineinä olivat aurinko ja erinäiset eläimet. ——. Osiris jumalaan liittyy jumalaistaru: Osiris oli kuningas, jonka hänen veljensä Set salakavalasti murhasi. Hänen sisarensa ja puolisonsa Iisis kokosi hänen paloitellut jäsenensä, jonka jälkeen Osiris sai uudestaan elämän ja tuli manalan hallitsijaksi. Mutta maan päällä jatkaa hänen valtaansa hänen Iisiksestä syntynyt poikansa Hoorus (haukanpäinen jumala), joka voitollaan surmaa isänsä viholliset. Osiris, Iisis ja Hoorus muodostavat triaksen, jonkinlaisen kolminaisuuden, ja heitä koskeva jumalaistaru oli yleisesti tunnettu Egyptissä. Osiris oli ainoa jumala, jota kuvattiin kokonaan ihmisen muotoiseksi. Kuitenkin pidettiin Aapishärkää hänen ilmestyksenään. Memfis kaupungin tultua pääkaupungiksi kääntyi suurempi huomio myöskin sen pääjumaliin. Nämäkin muodostivat triaksen: Ptah, Sechet, Imhotep. Ptah ajateltiin luojaksi, Imhotepia vastasi kreikkalainen Asklepios ( lääketaidon jumala). Theban pääjumala oli Ammon, joka myöhemmin yhdistettiin Raahan saaden nimekseen Ammon-Raa (oinaanpäinen jumala). Vuoden 1500 eKr. paikkeilla yritti kuningas Amenhotep neljäs kukistaa Ammon-Raan ——-. Eläintenpalvonta oli Egyptissä ikivanha ja ulottui kautta koko Muinais-Egyptin historian. Pyhiä eläimiä olivat Aapishärkä, Iibislintu, haukka, kissa jne. Alkuaan näyttää kullakin maakunnalla olleen oma pyhä eläinlajinsa, jonka yksi edustaja asui pyhäkössä, mutta toiset nauttivat kunnioitusta ja suojaa pitkin maakuntaa . Mutta joskus leviää jonkun pyhän eläimen palvonta yli koko maan, kuten Memfiksen pyhän härän tai Mendeksen pyhän kauriin. Vähitellen yhtyivät pyhät eläimet jumaliin, j otka sitten esitettiin asianomaisten eläinten päillä varustettuina. Joskus pää oli ihmisen, mutta siinä voi vielä huomata jälkiä eläimen muodosta. (esim. Haathor jumalatar). Toisinaan kuvattiin jumalaa myöhemminkin asianomaisen eläimen muodossa (esim. Ammonia oinaan muodossa). Egyptiläiset ajattelivat paljon kuolemaa ja säilyttivät suurella huolella vainajain ruumiit. Kuninkaat rakensivat haudoilleen pyramideja ja rikkaat hautakammioita varojensa mukaan. Niihin sijoitettiin vainajain balsamoitu ruumis, ns. muumio. Kuoleman jälkeen ajateltiin elämän kannattajaksi Kaa nimistä varjomaista olentoa. Tämä saattoi asua ruumiissa tai jossakin kuvassa. Sen hyväksi uhrattiin esim. härkiä ja hanhia, joskus vanhimpina aikoina ihmisiäkin. Vainajan näet arveltiin edelleen tarvitsevan ruokaa, juomaa ja palvelijoita kuten eläessäänkin . Myöhemmin ruvettiin uhraamisen asemasta piirtämään uhrieläinten ja palvelijain kuvia hautakammion seiniin ja vielä myöhemmin tyydyttiin voimallisten loitsujen kirjoittamiseen , koska niiden luultiin toteuttavan vainajan toiveet. —. Egyptiläiset tiesivät myöskin kertoa autuaitten saarista. Näillä sijaitsee aaru-kenttä, jolla vainajat elävät. Siellä he harjoittavat maanviljelystä, kylväen, kastellen ja eloa korjaten. Siellä on korkea Sykomori, elämän puu, jonka hedelmiä he nauttivat. Se on paikka, jossa ei vainajalta mitään puutu. Mutta Aaru-kenttä on suurien vesien ympäröimä. Niiden poikki voi päästä vain erityisen lauttamiehen veneessä. Siihen pääsevät vain vanhurskaat. Pahantekijää ei oteta vastaan . Varsinkin pidettiin tärkeänä, ettei ole kuningasta solvaissut eikä jumalia halveksinut. Myöskin Osiris-taruun liittyivät egyptiläisten kuolemattomuus toiveet. Ihminen kuolee kuten Osiris, mutta hänen elämänsä on samoinkuin tämän jatkuva manalassa. Vainajasta sanotaan sen tähden hautakirjoituksissa: ” Niin totta kuin Osiris elää, on hänkin elävä; niin totta kuin Osiris ei ole kuollut, ei hänkään ole kuoleva.” Tätä olotilaa ajateltiin uudeksi sielun ja ruumiin yhdyselämäksi. Vainajan elämä on niin Osiriin kaltaista, että häntä suorastaan nimitetään Osiriksi. Taivaallista elämää kuvataan esim. seuraavasti: ”Sinä saat syödä jumalien ruokaa. Raa asettaa sinut aamutähdeksi keskelle Aaru-kenttää. Taivaanportti on sinulle avattu, ja jumalat iloitsevat, kun sinä tähtenä lähestyt ja kuljet taivaan merta siinä kunniassa, jonka Raa on sinulle suonut.” Tärkein kirjallinen muistomerkki Osiris-uskonnosta on ns. kuolleitten kirja jonka eräässä luvussa kuvataan vainajaa Osiriin tuomittavana: Suuressa salissa istuu Osiris valtaistuimella, hänen edessään on vainajain saattomies, Anubis. Ylempänä parvilla istuu 42 tuomaria, alhaalla salissa on vaaka, jolla vainajain sydän punnitaan. Vainajien tehtävänä on todistaa olevansa viaton kaikkiin mahdollisiin synteihin. T ämä syntien luettelo osoittaa, ettei egyptiläisiltä puuttunut tietoa oikeasta ja väärästä.”