Kirja

3.2.3.2 Hindulaisuudesta

1. Katri Hangen, Outi Könnin ja Seppo Nyyssösen Verso 3: Maailman uskontoja (2017): ”Dharma – oppi velvollisuuksista. Hindufilosofian mukaan maailma on järjestäytynyt kokonaisuus. Kaikilla jumalilla, ihmisillä ja eläimillä on oma paikkansa todellisuudessa. Tämä järjestys on syntynyt ajan toistaessa itseään. Esimerkiksi ihmisten yhteisössä jokaisella on omat tehtävänsä ja oma asemamansa. Johtajan ei tule pyyhkiä pölyjä eikä palvelijan antaa ohjeita. Maailmanjärjestys eli dharma edellyttää, että jokainen taipuu omaan asemaansa ja hyväksyy sen. Jos intialaiselta kysytään, mihin hän uskoo, vastaus on useimmiten dharma tai jonkun jumalan nimi. Hindu ei koe kuuluvansa tiettyyn uskontoon; hän uskoo dharmaan. Sana dharma voidaan kääntää usealla tavalla. Se voi tarkoittaa velvollisuutta, oppia, maailmanjärjestystä ja joskus myös uskontoa. Maailmanjärjestys ja oman tehtävän toteuttaminen ovat hindulle myös uskonnollisia, eivät vain filosofisia totuuksia. Dharman mukaan eläminen merkitsee velvollisuuksien toteuttamista yhteisössä. Jokaisella ihmisellä on oma dharmansa, asemansa ja tehtävänsä, jotka on suoritettava. Intian kansalliseepokseen Mahabharataan kuuluvassa Bhagavad Gitassa (Herran laulu) käsitellään ja määritellään juuri dharmaa. Ihmisellä on velvollisuuksia myös jumalia kohtaan: heitä pitää kunnioittaa ja palvoa. Dharma merkitsee tiettyjen moraalisten ihanteiden noudattamista. Dharmaan kuuluu menneiden sukupolvien kunnioitus ja elämän arvostaminen. Käsite dharma sisältää siis käytännössä kaiken, mitä yksilön ja yhteisön on noudatettava elämässä ja uskonnossa. Oman työtehtävien suorittaminen on samaa dharmaa kuin jumalan rukoileminen. Samsara – usko jälleensyntymään. Toinen keskeinen käsite hindulaisuudessa on samsara. Samsara tarkoittaa olemassaolon kiertokulkua. –. Maailmanjärjestykseen sisältyy ajatus, että kaikki elävät olennot syntyvät uudelleen todellisuuteen. — kuvaava käsite on jälleensyntymän kierto. Koska aika on päättymätön eikä mikään katoa kokonaan, jälleensyntyminen on ainut mahdollisuus. Jälleensyntymässä sielu siirtyy kuoleman kautta uuteen kehoon. Karma – tekojen merkitys. Kolmas keskeinen käsite on karma. Karma tarkoittaa tekoja ja niiden seurauksia. Ihminen voi eläessään kerätä hyvää karmaa tekemällä dharmansa mukaisia tekoja ja siten edesa auttaa hyvää samsaraa. Toimimalla velvollisuuksien, moraaliopetusten ja oman yhteisöllisen asemansa mukaan ihminen voi saavuttaa paremman aseman seuraavassa jälleensyntymässä. Samsarassa palvelijasta voi tulla pappi, jos palvelija on toteuttanut dharmaansa eli velvollisuuttaan. Karman laki voi tietenkin johtaa myös toiseen suuntaan: huono karma vie huonompaan asemaan seuraavassa jälleensyntymässä.

2. Katri Hangen, Outi Könnin ja Seppo Nyyssösen Verso 3: Maailman uskontoja (2017): ”Hindulaisuuden jumalakäsitys on polyteistinen eli monijumalainen. Eri puolilla Intiaa palvotaan tuhansia eri jumalia tai jumaluuksia. Joskus tietyllä alueella palvonta keskittyy niin voimakkaasti yhteen jumalaan, ettei muita jumalia hyväksytä. Tällöin hindulaisuus saa monoteistisiä piirteitä. Uskontotieteellisessä luokittelussa hindulaisuus edustaa usein monolatriaa: jumalia on monia, mutta uskonnonharjoittaja kokee vain yhden jumalan palvonnan merkitykselliseksi. Vanhan heimouskonnon perintönä hindulaisuuteen liittyy myös panteismia, jonka mukaan jumaluutta voi olla kaikkialla todellisuudessa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että Himalajan vuoristoa ei ainoastaan pidetä jumalien asuinpaikkana, vaan myös jumaluutena. Samoin Ganges-virta on jumalatar. Hindulaiset jumalat muodostavat ryhmittymiä. Usein puhutaan jumalten kolmikosta: Brahmasta, Sivasta ja Visnusta. Brahma on luojajumala, joka on persoonattoman maailmansielun brahmanin persoonallinen ilmentymä ja josta kerrotaan Rigvedassa. Brahmaa ei Intiassa käytännössä lainkaan, vaan häntä pidetään kaiken lähtökohtana, jonkinlaisena alkuperusteena. Siva on luomisen ja tuhoamisen jumala, vastakohtien jumala. Tanssiessaan hän yhdellä askeleella särkee ja toisella luo uutta. Siva edustaa sekä hedelmällisyyttä että asketismia. –. Visnun vallassa on ylläpitää maailmaa. Hänellä on monia eri ruumiillistumia, kuten Krisna. –. Miespuolisiksi ymmäretyillä jumalilla on myös puolisonsa ja monilla myös lapsia. Monilla jumalilla on palvelijoita sekä jokin eläin, joka toimii heidän kulkuneuvonaan. Jotkut hindut keskittävät palvontamenonsa juuri naispuolisiin jumaliin, niin sanottuihin äitijumaliin. –. Hindulaisuudessa on kodin piirissä tai temppelissä toistuvien riittien lisäksi vuosittaisia juhlia. Lisäksi on riittejä, joita pidetään suotavina, joskaan ei uskonnollisesti välttämättöminä. Tälläisiä ovat esimerkiksi pyhiinvaellukset. Näiden lisäksi on yksilön elämänkaareen kuuluvia siirtymäriittejä, joissa yksilö siirretään hindulaisin menoin uskonnollisesta tai sosiaalisesta asemasta toiseen. –. Kotona ja temppelissä suoritettavia riittejä kutsutaan pujaksi. Perheen äiti voi aloittaa kotipujan aamulla soittamalla pientä kelloa, millä hän herättää kodin nimikkojumalan uuteen päivään. Kotona onkin tämän vuoksi erityinen alttari, joskus jopa oma huone, jossa on jumalankuva tai patsas. Jumalalle voidaan uhrata ruoka-aineita tai kukkia. Samalla rukoillaan suojelusta ja siunausta päivän askareisiin, lausutaan mantroja ja poltetaan suitsukkeita. Usein tehdään öljylampulla tulikehä jumalankuvan edessä. Tämä tuli- tai lamppurituaali eli arati, on hindulaisen kotikultin keskus. –. Keskeisin osa temppelipujaa on lamppurituaali. — öljylampulla tehdään ympyräliikkeitä jumalankuvan edessä. Tämän jälkeen brahmaani tuo liekin palvojien kosketettavaksi. Tulenliekki viestii ihmisen ja jumaluuden yhtymisestä. Vasta aratin jälkeen suoritetaan uhrausrituaalit. Hindu voi tuoda temppeliin uhrattavaksi vettä, kukkia, leivonnaisia tai hedelmiä, erityisesti banaaneja. Tapana on, että temppelin papit ottavat uhrilahjat vastaan ja vievät ne jumalapatsaan luo. Tulen jumalana pidetään Agnia, jonka uskotaan ottavat uhrit vastaan. Joskus uhrauksessa käytetyt ruoka-aineet nautitaan uhrauksen jälkeen yhteisenä kiitosateriana. –. Hindulaisuuden mukaan miehen nuoruuteen kuuluu hindulaisuuden oppien ja pyhien tekstien opiskelu. Tärkeää on, että nuori mies omaksuu oman dharmansa ja kouluttautuu oman asemansa mukaiseen ammattiin. –. Varanas on hinduille pyhä kaupunki. –. Intiassa on miljoonia sadhuja, jotka ovat ryhtyneet askeetikoiksi heti nuoruusiän jälkeen perustamatta perhettä. Turistien myötä Varanasiin on pesiytynyt myös rahastavia huijarisadhuja.”