3.2.5
1. UHP –kirjaa (s. 60-) lainaten: ”Kreikka – Mykene l äinen kultturikausi –. N. 1500 eKr. kukoisti parhaimmillaan ns. mykeneläinen kulttuuri, jonka omituisuutena on vähä-aasialaisen kulttuurin vaikutus kreikkalaiseen kulttuuriin. Vasta tämän ajan perästä astuu Kreikan historia päivän valoon. Mykeneläisellä aikakaudella oli jumala-usko —- naturalistisella kannalla . Jumalat ovat verhoutuneet luontoon, uskonnollista mielikuvitusta panevat liikkeelle varsinkin luonnonilmiöiden vaihtelu ja kiertokulku . ——–. Jumalat edustavat näin ollen luonnonvoimia; he eivät siveellistä vaatimuksista välitä omassa elämässään, mutta ajatellaan kuitenkin ihmisiin nähden siveellisen järjestyksen ylläpitäjiksi ja valvojiksi . Niillä on siis jonkinlainen kaksinaisluonto, joka ei ajan pitkään voinut jäädä huomaamatta . Taivaan jumala oli Zeus . Monet piirteet viittaavat hänen alkuperäiseen luontomerkitykseensä . Tarut hänen taisteluistaan titaaneja ym. hirviöitä vastaan johtuvat vanhasta indogermaanilaisesta ukkosmyytistä . ——. Kreetalaiset sadut tietävät kertoa Zeuksen syntymisestä, lapsuuden vaiheista ja kuolemasta, kaikki piirteitä, jotka viittaavat luonnonjumalan vaiheisiin . Vanhimpia kreikkalaisia jumalia on Artemis ja Afroditee . Molempien alkuperäinen merkitys edellyttää metsästyksellä elävää kansaa . ——–. Artemis on rohkea metsästäjä, joka tarkkaan osuvalla nuolellansa surmaa , joka verta ja uhreja himoitsee , mutta halveksii lemmen nautintoja. ——–. Afroditee on rauhaisan luonnonelämän edustaja, lemmen ja hedelmällisyyden valtiatar . Sota ja aseet ovat hänelle vastenmielisiä; hän rakastaa verettömiä uhreja. Eläimistä omistetaan hänelle kyyhkynen ja vuohi, puista omenapuu, ruusu ja myrtti. Palvelijoilleen hän suo runsaasti lemmennautintoja ja nauttii niitä itse. Vanhastaan on Kreikassa Afroditen palvelukseen vihittyjä temppelinaisia. Myöhemmän kulttuuriasteen jumalia ovat paimen-jumalat , varsinkin Apollon, laitumien ja karjalaumojen jumala . Niin kuin paimenet on hänkin soitannon ja laulun mestari . ——. Hän on Artemin veli; hänkin rakastaa metsästystä ja taisteluja, varsinkin hän taistelee petoja ja hirviöitä vastaan (”pythonin surmaaja”) ja on siten inhimillisen viljelyksen suojelija . ——. Apollonille on sukua Hermes, kotoisin Arkadiasta. Hänellä on Apollonin ominaisuudet karkeammassa muodossa. Sukkelana ja viekkaana hän on kaikenlaisten taitojen luoja, pimeyden ja yön toveri, unen ja unien herra . – Sama tyyppi esiintyy — pukinmuotoisessa Pan`issa, jonka kultti on myös Arkadiasta kotoisin ja joka usein esitetään Hermeksen pojaksi . Vanhimmalla käsityöllä, takomisella , on silläkin edustajansa jumalien joukossa, seppä Hefaistos. Hän on samalla tulen jumala . Hän on samassa suhteessa seppiin kuin Hermes paimeniin. Hefaistos kuvattiin ontuvaksi mieheksi . Lääkärien ja lääketaidon jumala jumala oli Aseklepios, jota aikoinaan palveltiin laajalti pelastavana jumalana . Jokaiselle inhimilliselle työlle valmistettiin mahdollisuutta myöten suojeleva jumala . Sen vuoksi on myös sotilaallisella toiminnalla oma jumalallinen edustajansa, Aares .”
Edellisestä lainauksesta näkyy, kuinka mykeneläisillä uskonnollista mielikuvitusta laittoivat liikkeelle luonnonilmiöt. Edelleen kun ihminen ei ole ymmärtänyt taitojensa (vrt. Seppä) hidasta kehitysta, ihminen on luullut saaneensa taidon Jumalalta.
2. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 171) lainaten: ”Efeson Dianan – eli Artemiksen povi on lievästi sanoen aika tavalla tylympi kuin pitkään on otaksuttu. Kaikesta päätellen jumalattaren ylipapin oli oltava eunukki : palvellakseen jumalatartaan hänen oli alistuttava kastroitavaksi ja haudattava kiveksensä alttarin juureen. Löydetyistä piirtokirjoituksista on paljastunut, että sittemmin kastraatioseremonioissa alettiin käyttää pappien sijasta härkiä . Niiden mahtavat kivekset poistettiin ja pantiin säilöön hajustettuihin öljyihin ja ripustettiin sen jälkeen juhlamenoin pyhän patsaan rintaan. Alkuperäinen patsas oli puuta, mutta siitä tehtiin jäljennöksiä kiveen, ja niissä uhrattujen härkien kivekset olivat oikealla paikallaan. Koska tutkimuksen kohteena olivat epätarkat kivikopiot, syntyi pitkään hengissä säilynyt usko suuren äidin monirintaisuuteen. Syynä jumalattaren rinnan peittämiseen kiveksillä oli se, että niissä olevien miljoonien siittiöiden arveltiin hedelmöittävän hänet. Hän saattoi siis tulla äidiksi neitsyyttään menettämättä. Sama ajatus nousi uudelleen esiin Kristuksen syntymän yhteydessä.”
3. UHP –kirja (s. 63) jatkaa: ”Ainoastaan kaksi paikallista jumalatarta sai yleisen merkityksen, nimittäin Heera eli Heeree ja Pallas Atheenee. Heeree on alkuaan Argos maakunnan lehmänmuodossa palveltu maanjumalatar . —-. Hänen palveluksensa leviäminen johtuu Argos maakunnan valta-asemasta mykeneläisellä ajalla . Atheenee on taas Ateenan linnan jumalatar. Hän ilmestyy käärmeen tahi pöllön muodossa. —–. Lähinnä Zeusta ja Apollonia oli hänen palveluksensa laajimmalle levinnyt. Alkuaan lienee myöskin Poseidon ollut arkadialainen paikallisjumala. Näyttää siltä, kuin hän ensin olisi ollut jokien ja lähteiden herra . Häntä kuvailtiin nelivaljakolla kulkevaksi jumalaksi. Myöhemmin hänestä tuli merenjumala , joka hevosillaan kiitää vaahtopäitä aaltoja pitkin ja kolmihangollaan järisyttää maata . Yleensä oli kullakin jumalalla määrätty alansa ja tehtävänsä. Kuitenkaan ei aivan tarkkoja rajoja vedetty . Viljelyksen kehittyessä kehittyivät jumalatkin . Erityisesti suureen muutokseen vaikuttu maanviljelyksen ja merenkulun yleiseksi tuleminen . Poseidonista, Afroditesta ja Dioskuurista tulee meren jumalia , Apollonista laivurien jumala, jolle delfiini on pyhitetty. Talonpoikain pääjumalaksi tulee Demeter, joka kasvattaa maanhedelmiä . Viininviljelykseen liittyy Dionysos, jota palveltiin hurjilla juhlilla ja kulkueilla . Jumalien ja luonnon yheys oli kiinteä . Hestia ajateltiin asuvaksi liedessä , Apollon paimenmajoissa , Hermes pystykivissä teiden varsilla. Pyhiä puita tai paaluja oli Heereelle, Artemiille ja Afroditeelle. Paljon merkkejä on vanhemmasta eläinten palveluksesta . Vähitellen irtaantuivat jumalat eläimistä, ja nämä käsitettiin jumalien ominaisuudeksi. Sama on varmaan ollut kehitys pyhiin puihin nähden . Jumalien asuinsijoista on erilaisia käsityksiä . Thessaliassa vallitsevan uskon mukaan asustavat jumalat jylhän Olympos-vuoren kukkulalla , taistellen lakkaamatta läheisten vuorien huipulla asustavia hirviöitä vastaan. Peloponnesoksella ajateltiin jumalien asuinpaikoiksi kaukana lännessä olevat saaret , missä kuolemattomuutta tuottavia omenia kasvaa ja autuus vallitsee. Keski-Kreikassa ajateltiin jumalien pitävän asuntoaan maan päällä . Siellä vallitsi sentähden sellaisten jumalien palvelus, jotka luonnon kiertokulussa elävät ja ilmenevät . Diellä on Dionyysoksen, Herakleen ja Demeterin kotipaikka. Homeroksen runojen vaikutuksesta saa sen käsityksen, että Olympoksella asuvat jumalat saivat voiton syrjäyttämättä kuitenkaan kokonaan muita jumalia.”
Edellisestä lainauksesta käy ilmi, että esim. Poseidon on jokien ja lähteiden herra ja kun ihminen alkoi ensin rannikkopurjehduksesta siirtyä syvemmälle merelle; myös Jumalan valta-ala muuttui.
1. K ristinuskon K äsikirja –kirjaa (s.41) lainaten: ”1100-luvun puolivälissä eKr. Kreikan ja Välimeren saarista alkoi tunkeutua Palestiinan rannikolle ns. merikansoja, joista osa, filistealaiset, jäi alueelle pysyvästi. He toivat kulttuurien sulatusuuniin jälleen uusia aineksia .”
2. K ristinuskon K äsikirja –kirja (s.43) jatkaa: ” Filistealaiset – mistä juontuu myöhempi nimi Palestiina – olivat tulleet Kreikan saarilta, mutta heidän pääjumalansa olivat noina aikoina kanaanilaistuneet : Dagon, joka vastasi Baalia, Astoret, joka vastasi Astartea, sekä Belsebul. Foinikialaisten uskonto oli myös tyypillistä kanaanilaista Baal- ja hedelmällisyyskulttia.”
Edellisestä lainauksesta voi nähdä uskontojen synkretistisyyden.