Kirja

5.6 Ateismista ja vapaa-ajattelusta

1. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Viime vuosikymmeninä länsimaissa on virinnyt vahvaa uusateismia. Joskus tästä käytetään nimitystä ateismi 2.0. Uusateismin maailmankuvassa korostetaan tieteen tuloksia ja ajatellaan, että uskonto on jäänne menneestä maailmasta.”
Itse koen maailman olevan kiinnostava. Olen vihdoinkin henkisesti kunnossa. Pelkään että elämäni kestää vain hetken, mutta jos kuolen vanhuuteen, tai minulla on mahdollisuus esittää viimeinen toivomus, niin haluaisin katsoa tehokkaaseen kaukoputkeen ennen kuolemaani.

2. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Valistusajan jälkeen tieteen kehittyessä ja luonnontieteiden maailmansyntyteorioiden edetessä deismi alkoi muotoutua ateismiksi. Nyt jumaluutta ei tarvittu enää selittämään edes ihmisen ja maailman alkua. –. Naturalistisessa ateismissa ajatellaan, että kaikki todellisuuden tapahtumat selittyvät luonnollisesti, luonnon omien syy-seuraus-ketjujen avulla eli kausaalisesti. Ihmeitä ja tuonpuoleisuutta ei viime kädessä ole, on vain epätietoisuutta. Eksistentiaalisessa ateismissa puolestaan korostetaan, että ihminen voi luoda itse itselleen elämäntarkoituksen. Ihmiselle ei ole annettu valmista tarkoitusta, vaan hänen on etsittävä sitä itse. Ihminen tekee itse itsensä. Ateistisen maailmankatsomuksen pohjalta on syntynyt liikkeitä, jotka pyrkivät toimimaan niin, että uskonnollisuus yhteiskunnassa rajoittuisi kokonaan uskonnon sisälle. Tästä ideologiasta käytetään nimitystä vapaa-ajattelu. Vapaa-ajattelijoiden mielestä valtioissa ja kulttuureissa ei saa olla mitään sellaisia rakenteita, jotka kahlitsevat ihmisen toimintaa tai ajattelua. Heidän vaatimuksenaan on, että uskonto ja valtio on kaikkialla erotettava toisistaan. Ihmisen on saatava olla vapaa ajattelemaan katsomuskysymyksissä juuri niin kuin hän itse haluaa. Vapaa-ajattelijoiden mukaan uskonto on yksityisasia, eikä sen pitäisi näkyä yhteiskunnan rakenteissa, kuten politiikassa tai kouluissa. –. Uskonnollisuus ja uskonnottomuus vaihtelevat eri puolilla maailmaa ja eri kulttuureissa. Uskonnottomuus on yleisintä teollistuneissa maissa. Joidenkin tilastojen mukaan eniten uskonnottomia on Etelä-Koreassa ja Isossa-Britanniassa. Vahvinta uskonnollisuus on puolestaan Latinalaisessa Amerikassa ja osassa islamilaisia maita. Uskontoja voidaan tilastoida kannattajamäärän perusteella, mutta uskonnollisuuden tilastointi on erittäin vaikeaa. Uskonnollisuus on yksilön kokemus, ei tilastollinen numero. Uskontojen kannatus on vahvinta niissä kulttuureissa, joissa yhteisöllisyys on keskeistä. Esimerkiksi Intiassa syntyminen tiettyyn perheeseen ja sukuun määrää myös uskonnollisuuden. Siellä uskonto ei ole länsimaisen ajattelun mukainen erillinen kulttuurin osa-alue, vaan tapa kuulua yhteisöön. Kun luonnonuskonnon edustajalta kysytään, mihin uskontoon hän kuuluu, kysymys on hänelle käsittämätön. Hän kuuluu oman heimon piiriin ja sen uskomusten maailmaan. Uskonto on tapa nähdä maailma ja olla osa yhteisöä, ei erillinen katsomus, joka voidaan omaksua tai hylätä. Kulttuurin, yhteisön ja uskonnnon välistä rajaa ei ole. Eri kulttuureissa on kuitenkin aina ollut uskontoa ja sen johtajia arvostelevia koulukuntia. Esimerkiksi Intiassa on ollut opettajia, guruja, jotka ovat kieltäneet jumalten olemassaolon ja pyhien kirjojen merkityksen. Uskonnottomuus, agnostisismi ja ateismi eivät ole siten vai uuden ajan länsimaisia ilmiöitä.”