2.18
Kristinuskon Käsikirja –kirjaa (s. 239 laatikkoteksti) lainaten: ”Tärkeimpiä ihmiskäsityksiä muovailleita ihmisnäkemyksiä ovat antiikin humanismi ja kristinusko. Moderni ihmiskäsitys on sekoitus monista eri lähteistä. Siihen ovat vaikuttaneet humanismin ja kristinuskon lisäksi valistus sekä luonnontieteen ja tekniikan nopea kehitys. Erilaiset ihmiskäsitykset ovat näkökulmia ihmiseen, eivät toisiaan poissulkevia määritelmiä. Jos ihmistä tarkastellaan vain yhdestä näkökulmasta, tehdään vääryyttä ihmisen kokonaisuudelle.”
Kristinusko voi humanismin kanssa voi olla eniten ihmiskäsityksiä muovailleita ”teorioita”, mutta nykyinen tietämys syrjäyttää ainakin kristinuskon kategoriaan: vääräksi osoittautuneet teoriat selä suoranainen valehtelu. Edellinen lainaus toteaa: ”Erilaiset ihmiskäsitykset ovat näkökulmia ihmiseen, eivät toisiaan poissulkevia määritelmiä”. Nykytietämys tulee poistamaan kristinuskon ihmiskäsityksen historian oppikirjoihin. Edellinen lainaus ei määrittele, kuinka ”tehdään vääryyttä ihmisen kokonaisuudelle, jos ihmistä tarkastellaan vain yhdestä näkökulmasta”; tämän virkkeen alku on vain kristinuskon kannattajien jarruttelua yhteiskunnan kehitystä vastaan.
Kristinuskon Käsikirja –kirjaa (s.140) lainaten: ”Kirkon elämän keskus oli alusta alkaen jumalanpalvelus. Sen juuret ovat toisaalta synagogajumalanpalveluksessa, toiseksi Jeesuksen asettamassa ehtoollisessa . Ohjelma oli aluksi hyvin vaihteleva – esiintyipä kokouksissa sekasortoakin (1. Kor. 14) – mutta kehitys vei kohti yhtenäisiä muotoja . Keskeisinä oivat raamatunluku ja ehtoollinen .
Aluksi kokoonnuttiin kodeissa, mutta seurakuntien kasvaessa ne eivät riittäneet. Kolmannelta vuosisadalta tunnetaan jo kirkkoja. Ne olivat alun perin yksityistaloja, joiden sisusta oli rakennettu uudestaan jumalanpalveluksiin sopivaksi. —. Kun konstantinolainen käänne teki kirkosta suositun, uusista kirkoista tuli monumentaalirakennuksia, riittävän suuria seurakuntiin tulviville kansanjoukoille.”
3. KHO –kirjaa (s. 75) lainaten: ”Paavinvallan kukoistusaikana (950-1300) kehittyi rukous- eli ruusunauha siksi, että määrärukousten lukemista määrättyjä kertoja pidettiin ansiollisena.”