1.4.3
1. Näkökantojen Uskontoon –kirjaa (s. 65) lainaten: ”Tunnetuimpia Freudin ajatusten täsmentäjiä ja korjaajia on psykiatrian professori Ana-Maria Rizzuto. –. Kirjassaan The Birth of Living God (1979)eräs johtopäätös, jonka Rizzuto vetää materiaalistaan, on ollut edellistä kiistanalaisempi. Rizzuton mielestä jokaiselle länsimaisen kulttuurin alueella normaaleissa olosuhteissa kasvavalle lapselle muodostuu jumalarepresentaatio . Hän myös selvittelee kirjassaan kasvatuksen vaikutusta jumalarepresentaation syntyyn.”
Kasvatus uskontoihin on tärkein vielä perinteisiä uskontoteorioita ja niihin perustuvia uususkontoteorioita ylläpitävä aspekti. Korkean koulutuksen omaavissa maissa usko esim. evoluutioon vähentää edellä mainittujen uskontoteorioiden kannattajamääriä. Rizzuto puhuu normaaleista olosuhteista, parempi olisi sanoa uskontoteorioita opettavissa olosuhteissa. Evoluutiokaan ei kuitenkaan pysty sanomaan, etteikö olisi mahdollista, että itse evoluutioprosessi ei voisi olla Jumaluuden aloittamaa. On huomattavaa, että usein puhutaan yhdestä Jumalasta; ei esim. äärettömästä määrästä Jumalia.
2. UHP –kirjaa (s. 25) lainaten: ”Luonnonkansoilla on olemassa jotenkin yleisesti levinneitä aavistuksia korkeimmasta taivaan jumalasta. ———. Milloin häntä kuvaillaan suureksi eläimeksi, milloin kansan esi-isäksi, milloin muinaiseksi mahtavaksi noidaksi. Tavallisesti häntä puhutellaan nimellä isä .”
Sanat “korkeampi” ja “taivaan Jumala” viittaavat tietämättömyyteen luonnonmekanismeista. Kun sade tulee taivaasta, niin se on ollut tärkeää viljelyksille. Myös on luultu taivaan kannella olleen paljon vettä. Esim. Asterix sarjakuvissa Asterixin heimon piirissä oli pelko että taivas voi pudota niskaan. Myös edellisestä lainauksesta käy ilmi esi-isien palvonta. Myös paavista käytetään nimitystä “Papa”=isä.
3. Ankkuri I -kirja (s. 132) jatkaa: ”Varhaiskantaisissa uskonnoissa on erilaisia käsityksiä jumalasta tai korkeammista voimista. Eri puolilla maailmaa tavataan ylimpään jumalaan, jota pidetään maailman luojana. Varsinaisen jumaltason alapuolella on suuri joukko erilaisia henkiä. Uskoa, jonka mukaan kaikilla olennoilla on sielu tai henki, nimitetään anismiksi.”
Edellisestä lainauksesta voimme huomata, kuinka Jumala –käsitys ja henkien järjestäytyminen peilaavat ihmisen omaa heimossa elämisen mallia; eli kuin heimopäällikkö ja hänen alaisensa. Edellisestä lainauksesta huomaamme myös uskonnon (=tietämättömyyden) välineellisen arvon, kun ei tiedetä, kuinka sairauksia hoidetaan, anotaan apua tai kun ei tunneta mekanismia, josta sateen tulo johtuu, niin anotaan sadetta jne..
4. ANKKURI I –kirja (s.85) jatkaa: ”1800-luvun alussa elpyvä kansallisuusaate ja šintolaisuus korostivat keisarin jumalallista alkuperää. Hallitseva sotilasluokka kukistettiin, ja valtaan nousi Mutsuhito, joka keisarina otti nimekseen Meiji (1867-1912). Hänen toteuttamansa yhteiskuntauudistus pohjautui šintolaisella ja kungfutselaiselle perhevaltionäkemykselle. Samalla aaterakennelmalle luotiin uusi ja tehokas kasvatusjärjestelmä , joka kumottiin vasta toisen maailmansodan tappion jälkeen. Seuraavat keisarit saivat perinnökseen kansan heihin kohdistaman palvonnan. Keisarin muotokuvan palvominen julistettiin pakolliseksi kaikkialla.”
Edellisestä lainauksesta näemme, että kun valtaa pitävät tahot haluavat pitää yllä haluamiaan käsityksiä, niin ne muokkaavat koulutusjärjestelmän sellaiseksi, että se ajaa heidän haluamiaan käsityksiä. Nykyisin yhteiskunnissa ollaan menossa suuntaan, jossa jo opetukseen kuuluu kriittisen ajattelun opetus. Kuitenkin tällä edellä mainitulla alallakin on paljon tehtävää, ja esim. uskontoteoreettiset instituutiot ovat tällä saralla pahasti jäljessä. Itse asiassa monet edellisen virkkeen instituutioista jarruttavat kehitystä kohti yhteiskuntaa, jossa informaatio on selkeästi ”puhdasta”, eli vapaata värityksistä, jotka ajavat jotain päämäärää. Myös uskontoteoreettiset järjestelmät käyttävät tiedostaen/tiedostamattamaan hyväkseen opetuksen vaikutusta, ajaessaan omia tarkoitusperiään.
5. UHP -kirja (s. 47) jatkaa: ”Oli ikään kuin selviö, että kullakin kansalla oli oma jumalansa, joka sitä auttoi ja varjeli (Tuom. 11:24).”
Edellinen lainaus viittaa suojelusjumalaan, eli varhaiskantaisissa uskonnoissa siihen asiaan, kun esi-isien palvonta oli vielä voimissaan; onhan heimon vahvin jäsen myös heimon paras puolustaja. Edelleen heimon johtaja oli myös yleensä myös heimon uskontoteoreettinen johtaja; vieläpä joskus kävi niin, että hän otti osan Jumalan/Jumalien arvovallasta itselleen.
6. AA1 –kirja (s.125) jatkaa: Kreikan kansan keskuudessa nousi uusia filosofeja, joista merkillisimmät ovat Sokrates (369-300 eKr.), Platon ja Aristoteles. ———-. Filosofit vakaannuttivat Kreikassa käsityksen yksijumalaisuudesta. Jumala nyt esitettiin, samoin kuin orfilainen koulukuntakin oli tehnyt, äärettömän viisaana, hyvänä ja kaiken kauneuden lähteenä sekä kaiken olevaisen luojana . Filosofien esitystapa on ollut varhaisemmalla kristillisellä ajalla saarnojen esikuvana.”
7. Kristinuskon käsikirja –kirjaa (s. 231) lainaten: “Esim. opetus Kristuksesta Jumalana ja ihmisenä tai siitä, millä erityisellä tavalla hän on läsnä ehtoollisessa, voi vaikuttaa vanhanaikaiselta ja vaikeaselkoiselta. —–. Opilliset kysymykset ovat kuitenkin tärkeitä, sillä kirkon opetuksen kautta ihminen jäsentää uskonkokemustaan. Ilman oppia olisi hyvin vaikea puhua kristillisestä uskosta. Vuorovaikutus uskon perinteisten tulkintojen ja modernin ihmisen elämänkokemuksen välillä synnyttää luovan prosessin, jossa on mahdollista oivaltavaa jotain myös menneiden sukupolvien jumalakokemuksesta.”
Edellisen lainauksen alku puhuu ”jumalakokemuksesta” niin, kuin se olisi jotain todistettua, näin ei ole. Edellinen lainaus ei määrittele, mitä ”todellisuutta uskonnollinen kieli heijastaa”. Edellinen lainaus viittaa ”nykyihmiseen”. Nykyihmisen kyky käsittää menneiden aikojen ihmisiä on saavuttanut sellaisen tiedollisen tason, että entisaikojen ihmisten motiivit heidän teoistaan voidaan selittää; tämä tarkoittaa sitä, että uskontoteoriat voidaan tulkita erilaisista syistä johtuviksi. Edellinen lainaus toteaa, ”että opilliset kysymykset ovat kuitenkin tärkeitä, sillä kirkon kautta ihminen jäsentää uskonkokemustaan”. Edellisen virkkeen sisältö on vääristynyt. Kirkko ei auta jäsentämään ”uskonkokemusta” sillä tavoin kuin se antaa ymmärtää; päinvastoin se yrittää ylläpitää uskontoteorioitaan joista perinteisten uskontoteorioiden kohdalla tulisi luopua. Edellinen lainauksen viimeinen virke on sikäli oikea, että moderni ihmiskäsitys todellakin auttaa ymmärtämään menneiden aikojen ”jumalakokemusta”, ”jumalakokemus” nimittäin perustuu heimohiearkiaan ja siihen että esim. Egyptissä faarao väitti olevansa Jumalan poika.
8. Kristinuskon käsikirja –kirjaa (s.236) jatkaa: ”Kristinuskon mukaan Jumala on Isä, Poika ja Pyhä henki . Kolminaisuus- eli triniteettioppi ei valmiiksi muotoiltuna esiinny Raamatussa, mutta aineksia siihen on löydettävissä useastakin raamatunkohdasta . Oppi Jumalasta Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä määriteltiin 300-luvulla , koska esiintyi useita rinnakkaisia käsityksiä Kristuksen ja Pyhän Hengen suhteesta Isään . Tässä tilanteessa kirkon täytyi tarkentaa omaa opetustaan ja torjua harhaopit .”
Edellisestä lainauksesta voi huomata, että ”Jumala on isä”, mikä viittaa ihmisten biologisten ominaisuuksien liittymisen jumala –käsitteeseen. Edellisestä lainauksesta voimme huomata syyn, miksi kolminaisuusoppi muotoutui 300-luvulla jKr.: oli rinnakkaisia käsityksiä ”jumalan”, ”pojan” ja ”pyhän hengen” suhteesta, joten kirkko ainakin osittain vallallisista syistä määritteli opin saadakseen ”hajaannuksen” tai mahdollisen vallan menetyksen loppumaan. Se, että kolminaisuusopin luonti tapahtui 300-luvulla on selkeä todiste siitä, että teoriaan tulee suhtautua historian valossa. Edelliseen lainaukseen tukeutuen: nepotismi näkyy sitä selvemmin, mitä kauemmin ajassa taaksepäin mennään; se on itsessään selvä viittaus siihen, että uskontoihin heijastuu ihmisen omat ominaisuudet. Olen tässä kirjassa määritellyt hengen -käsitteen; kaikki tahot jotka yrittävät määritellä uskontoteorioitaan hengen -käsitteen kautta voidaan todistaa ihmislähtöisiksi ilman mitään ”yliluonnollista” aspektia.
9. Jotakin uskontoa käsitellyttä kirjaa (s. 76) käyttäen: ”Kotialttarin äärellä rukoillaan ja kysytään neuvoa jumalilta ja suvun vainajilta. Useimmiten pyydetään terveyttä ja menestystä.”
En tiedä missä vaiheessa ihmiset historiassaan ovat alkaneet käyttää käsitettä Jumala, mutta se on pitkään kulkenut rinnan esi-isien henkien palvonnan kanssa. Myös heimoissa suvun vanhaa johtajaa on kunnioitettu kuin Jumalaa.
10. 28.11.2020 National Geographic -kanava lähetti ohjelmaa muinaisesta Egyptistä. Ohjeelmassa kerrattiin, kuinka Jumalan Poika -käsite sai alkunsa. Eli farao ja papisto halusivat ylentää itsensä pelkistä jumalan palvelijoista ja syöttivät kansalle tarua, kuinka faraon isä ei olekaan edellinen farao vaan jumala, joka yhtyi jumaläitiin ja onneksi syntyi tietenkin Jumalan poika. Asia kirjoitettiin kivipaasiin temppeleiden seinille. Ohjelmassa ei käsitelty asiaa jumaläidin eikä isäpuolen kannalta. Paljon myöhemmin varmaan joku kielinero veijari Juudean maassa sai vieraskielisen tekstin käsiinsä ja ryhtyi sitä kääntämään ja muokkaamaan.
11. UHP –kirja (s. 63) jatkaa : Vähitellen irtaantuivat jumalat eläimistä, ja nämä käsitettiin jumalien ominaisuudeksi. Sama on varmaan ollut kehitys pyhiin puihin nähden . Jumalien asuinsijoista on erilaisia käsityksiä . Thessaliassa vallitsevan uskon mukaan asustavat jumalat jylhän Olympos – vuoren kukkulalla , taistellen lakkaamatta läheisten vuorien huipulla asustavia hirviöitä vastaan. Peloponnesoksella ajateltiin jumalien asuinpaikoiksi kaukana lännessä olevat saaret , missä kuolemattomuutta tuottavia omenia kasvaa ja autuus vallitsee. Keski-Kreikassa ajateltiin jumalien pitävän asuntoaan maan päällä . Siellä vallitsi sentähden sellaisten jumalien palvelus, jotka luonnon kiertokulussa elävät ja ilmenevät . Diellä on Dionyysoksen, Herakleen ja Demeterin kotipaikka. Homeroksen runojen vaikutuksesta saa sen käsityksen, että Olympoksella asuvat jumalat saivat voiton syrjäyttämättä kuitenkaan kokonaan muita jumalia.”
Vuorten syntysyyt olivat hämärän peitossa menneisyydessä. Täten ne jylhyydessään helposti tulivat ihmisten mielissä jumalten asuinpaikoiksi. Omena on ollut tärkeä ravintoaine ihmiselle; ei vain ole ymmäretty menneisyydessä miksi se kasvaa.
12. Näkökantoja Uskontoon -kirja (s. 75) jatkaa: ”Rizzuto toteaa, että useimmilla lapsilla on näkymättömiä, kuvitteellisia seuralaisia. Opittuaan puhumaan lapset osaavat kertoa näistä kuvitteellisista ystävistään ja liittolaisistaan. Vanhemmat antavat palautetta lapselle tukeutuen tuntemaansa näkymättömistä olennoista kertovaan perinteeseen. Lapsi omaksuu perinteen mukaista aineistoa seuralaisiin ja vähitellen nämä alkavat saada yleisimmin tunnettuja hahmoja. Syntyy kuvitelmia tontuista, jättiläisistä, enkeleistä ja jumalasta. Perinteen tarjoama palaute poikkeaa oleellisesti muita näkymättömiä olentoja koskevasta palautteesta. Aikuiset suhtautuvat tähän olentoon vakavammin. Jumala alkaa nousta muiden kuviteltujen seuralaisten yläpuolelle. Kyselykauden aikana käsitys jumalasta tarkentuu huomattavasti. Huomataan, että jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias. Hän alkaa enenevässä määrin muistuttaa sitä vanhemmista, joka lapsen käsityksen mukaan on merkittävin henkilö perheessä (Rizzuto 1979, 190-199.).”
Muuten yhdyn edellisen lainauksen sisältöön, mutta lainauksen viimeinen virke tuntuu absurdilta.
13. Desmond Morrisin “Alaston apina” –kirjaa (s. 171) lainaten: —- joudumme väistämättä johtopäätökseen, että käyttäytymismielessä uskonnolliset toiminnat ovat suurien ihmisjoukkojen kokoontumista suorittamaan toistuvia ja pitkiä alistuvia esityksiä hallitsevan yksilön tyynnyttämiseksi. Kysymyksessä oleva hallitseva yksilö saa monia eri muotoja eri kulttuureissa, mutta yhteisenä tekijänä on aina sen suunnaton voima ja valta. Joskus sen hahmona on jonkun toisen lajin eläin tai idealisoitu muunnos siitä. Toisinaan se pikemminkin kuvataan oman lajimme vanhaksi ja viisaaksi jäseneksi . Toisinaan siitä abstraktimpi ja sitä sanotaan yksinkertaisesti ”valtioksi” tai muulla sen tapaisella nimellä. Alistuvat reaktiot siihen voivat käsittää silmien sulkemisen, pään painamisen, käsien painamisen yhteen anovaan asentoon, polvistumisen, maan suutelemisen ja jopa maahan heittäytymisen, ja mukana on usein valittavia tai messuavia ääntelyjä. Jos nämä alistuvat toiminnat tehoavat, hallitseva yksilö leppyy. Koska sen voimat ovat niin suuret, lepytysseremonioita on suoritettava säännöllisesti ja usein, jotta sen viha ei nousisi uudelleen. Hallitsevaa yksilöä sanotaan tavallisesti, mutta ei aina, jumalaksi. Koska mikään näistä jumalista ei ole olemassa kouriintuntuvassa muodossa, miksi ne siis on keksitty? Löytääksemme vastauksen meidän on palattava takaisin suoraan muinaisille alkulähteillemme. Ennen kuin meistä tuli yhteisössä toimivia metsästäjiä, meidän on täytynyt elää sentapaisilla sosiaalisina ryhminä joita nykyään on muilla apinalajeilla. Tyypillisissä tapauksissa tällaista ryhmää hallitsee yksi ainoa uros. Se on pomo tai yliherra, ja jokaisen ryhmän jäsenen on lepyteltävä sitä tai kärsittävä seuraukset. Se on myös aktiivisin suojelemaan ryhmää ulkopuolisilta vaaroilta ja ratkaisemaan vähempiarvoisten jäsenten keskinäisiä kinasteluja. Tällaisen ryhmän jäsenen koko elämä pyörii hallitsevan eläimen ympärillä. Sen kaikkivaltias rooli antaa sille jumalan kaltaisen aseman. Jos nyt ajattelemme välittömiä kantaisiämme, on selvää että menestyksekkäälle joukkometsästykselle niin välttämättömän yhteishengen kasvaessa hallitsevan yksilön vallankäyttöä oli ankarasti rajoitettava, jos sen mieli säilyttää muiden jäsenten uskollisuus aktiivisena eikä vain passiivisena . Niiden tuli pelkän pelkäämisen sijasta haluta auttaa sitä. Sen täytyi tulla ”yhdeksi niistä”. Vanhanmallisen apinatyrannin täytyi mennä menojaan, ja tilalle nousi kärsivällisempi ja yhteistyöhön valmiimpi alastomien apinoiden johtaja. Tämä askel oli välttämätön ”keskinäisen avun” organisaatiolle, joka oli kehittymässä, mutta se synnytti myös ongelman. Ryhmän ensimmäisen jäsenen täydellisen hallitsevuuden tilalle oli tullut ehdollinen hallitsevuus, joten hän ei voinut vaatia enää ehdotonta kuuliaisuutta. Niin tärkeä kuin tämä muutos asioiden järjestyksessä olikin uudelle sosiaaliselle järjestelmälle, se jätti kuitenkin jälkeensä aukon. Vanhasta taustasta oli jäljelle jäänyt tarve kaikkivaltiaaseen hahmoon, joka saattoi pitää joukkoa hallinnassa, ja tätä paikkaa täyttämään keksittiin jumala. Keksityn jumala-hahmon vaikutus saattoi sitten toimia lisävoimana ryhmän johtajan rajoittuneemmaksi jääneen vaikutuksen rinnalla. Ensi näkemältä on hämmästyttävää, että uskonto on menestynyt niin hyvin, mutta sen äärimmäinen voimakkuus on yksinkertaisesti osoitus siitä, miten voimakas on apina esi–isiltämme perimämme biologinen perustaipumus alistua ryhmän kaikkivaltiaan jäsenen valtaan.”
Eräässä tiedeohjelmassa kuningas oli ottanut itselleen lisäarvonimen, Jeesus.
Valitettavasti vieläkin löytyy primitiivistä käytöstä ihmisyhteisöistä; se johtuu siitä ettemme kolulutuksen puutteen vuoksi, eräs syy mainitakseni, vielä kunnolla ymmärrä toimintamekanismejamme. Islamissa on tapana useita kertoja päivässä käydä polvilleen ja kumartaa Allahia ja tämän on määrännyt Muhamed tai joku/jotkut hänen seuraajansa.
14. Frans de Waalin “Hyväluontoinen Oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja eläimissä” –kirja (s. 106) jatkaa: ”Kehitys alkaa tottelevaisuudesta ja halusta välttää vaikeuksia ja siitä seuraa suuntautuminen hyväksymiseen ja toisten miellyttämiseen. Lapsi tavoittelee aikuisen hyväksymistä. Aikuisen hyväksyminen voi tulla vaikka kaikkivoivalta Jumalalta, jolla on absoluuttinen moraalinen tieto. Moraalisuus on ilmeisen laaja asia. Kohlbergin kaaviossa on kuusi vaihetta, jotka päätyvät itsenäiseen omaantuntoon. Kuitenkin alistuminen korkeammalle auktoriteetille on perustavaa. Tämä piirre ei suinkaan ole niin selvästi ihmiselle ominainen kuin jotkut myöhempien vaiheiden kyvyt. Alistuminen auktoriteetille on osa muinaista suuntautumista, joka havaitaan ei vain muissa kädellisissä vaan myös lukuisissa muissa eläimissä.”
15. Jotain kirjaa (s. 76)lainaten: ”Šintolaisuuden alku on myyttien peitossa, mutta sen juuret ulottuvat Japanin esihistoriaan yli 2000 vuoden taakse. Sana sinto on kiinalaista alkuperää ja se merkitsee ” jumalten tietä ”. Jumalista tai jumaluudesta käytetään nimitystä kami . Sinto tarkoitta uskoa kamiin ja tämän uskon edellyttämiä rituaaleja ja yhteiskunnallista elämää . Šintolaisuus on uskomusten, asenteiden, rituaalien ja tapojen kirjava sekoitus ja väljä elämänfilosofia. Kami on henkien ja jumalien arvonimi . Kameina kunnioitetaan keisarien ja esi-isien henkiä, suojelujumalia ja eri ammattien suojeluhenkiä. Jumalina on pidetty myös luonnonilmiöitä ja esineitä kuten ukkosta, tuulta, aurinkoa, kuuta, vuoria, jokia, lähteitä, puita ja kallioita . Auringon jumalatarta, Amaterasua palvotaan ylimpänä jumalana . Hänen palvontansa keskittyy Isen temppeliin, joka on suosittu pyhiinvaelluskohde.”
Edellisestä lainauksesta voi huomata, että sana kami tarkoittaa niin henkiä kuin jumalia. Eli jumalien palvonta on henkien palvonnan kehittyneempi muoto. Tai sitten käsitteet henki ja jumalat ovat historiassa kulkeneet rintarinnan. Luulen kuitenkin että varhaisissa ihmisyhteisöissä on ensin uskottu kuolleitten henkiin tuulessa ja myöhemmin on päästy jumala teorioihin. Se että puhutaan paljon esi-isien hengistä viittaa heimo rakenteeseen jossa heimolla on johtaja, yleensä mies. Edelleen kun ei tunnettu majesteettisen ukkosen toiminta mekanismia, sitä pidettiin Jumalana. Ukkonenhan johtuu sähköilmiöstä. Samoin tuulen toimintamekanismit eivät olleet tiedossa sitä pidettiin hengen -käsitteen kautta yliluonnollisena . Tuulihan johtuu auringon lämpövaikutuksesta ja maapallon pyörimis liikkeestä pelkistetysti kantaa ottaen. Myös auringon majestettisuus ja tärkeys ihmiselle sai japanilaiset pitämään sitä Jumalana vaikka auringon toiminta on fuusio reaktion tulos. Kuuta pidettiin Jumalana; nyt tiedetään taivaan kappaleiden muodostus. Vuoria on myös pidetty Jumalina; vuoret puolestaan syntyvät mannerlaattojen törmäyksessä. Jokiakin pidettiin Jumalina; joetkin muodostuvat ilman mitään yliluonnollista aspektia. Lähteitä pidettiin Jumalina; nyt tiedetään että lähteiden syntysyyt ovat maallisia vaikka on ymmärrettävää kun lähteiden toimintamekanismia ei tiedetty tuntui maasta ylös nouseva vesi kummastusta herättävältä. Myös nyt tiedetään kasvien toimintamekanismi eikä puiden kasvussa olo mitään erikoista nykyihmisille . Kalliotkin voi geologia selittää eikä kallioissa ole jumaluutta niinkuin japanilaiset ja varmasti suurin osa ellei kaikki kansat omassa kehitys historiassaan ovat luulleet. Luulen että kaikki kansat ovat käyneet läpi samat uskontoteorioiden syntyvaiheet.
16 . Näkökantoja Uskontoon (s. 79) jatkaa: ”Representaatioiden sisäsyntyinen luonne merkitsee sitä, että on mahdollista systematisoida mahdolliset objektisuhteet ja representaatiot, myös jumalarepresentaatiot (Hyrck 1995, 52-53, 141). Jos ajateltaisiin freudilaisen ajattelun valtavirran mukaan ja uskottaisiin objektien merkittävään asemaan representaatioiden synnyssä, ei representaatioita voitaisi systematisoida. Objektirepresentaatioita olisi yhtä monenlaisia kuin on objekteja. Kun objektirepresentaatiot heijastavat pikemminkin viettejä ja viettejä on rajallinen määrä, voidaan tarkastella miten vietit missäkin kehityskaaren asemassa heijastuvat objektirepresentaatioihin. Kleinilainen ajattelu tekee mahdolliseksi olettaa representaatioiden muodostavan universaaleja tyyppejä.”
17 . Näkökantoja Uskontoon (s. 81) jatkaa: ”Hyrck ei puhu vain jumalarepresentaatiosta vaan myös jumalasuhteista. Näkökulma on laajempi kuin perinteinen uskontopsykoanalyyttinen näkökulma. Jumalarepresentaatioiden kohdalla Hyrckin kleinilainen lähtökohta johtaa freudilaisesta perinteestä poikkeavaan näkökulmaan: jumala on enemmänkin uskojansa näköinen kuin uskojan isän tai äidin näköinen.”
18 . Uskontojen kehityksen pääpiirteet -kirja (s. 144) jatkaa: “Esineiden ja ihmisten, jotka jollakin tavoin liittyivät jumalanpalvelusmenoihin , katsottiin olevan Jahvelle kuuluvia, ja sellaisena olivat he pyhiä . Katsottiin, että oli vaarallista niihin koskea varomattomasti. Jahvesta kehittyi pelottava olento, jota ei saanut lähestyä. Ainoastaan ylimmäinen pappi sai mennä kaikkein pyhimpään, hänkin ainoastaan kerran vuodessa. Muut papit saivat mennä vain pyhimpään, kansa ei sinnekään. –. Jumala oli muuttunut pelottavaksi olennoksi, häntä lähestyttiin vapisevin sydämin .”
Jumalanpalvelusmenot ovat osaltaan ihmisauktoriteettien lepyttelyä ja toimimista heidän ohjeiden ja käskyjen mukaan. Myös papit ovat korostaneet asemaansa jumalan palvelusmenoissa.
19. CD-fakta 99 -CD tietosanakirjaa lainaten: ”Šiva, Mahadeva, »suuri jumala», hävitystä tuottava intialainen jumala, joka kuvataan usein veriseen vuotaan pukeutuneeksi monikätiseksi mieheksi. Toisaalta Šiva on uskonnon, joogan ja elinvoiman jumala, jonka vertauskuvina ovat härkä ja miehen sukupuolielin (linga). Tammus, Mesopotamiassa palvottu muinainen jumala, jonka vuosittain toistuva kuolema ja ylösnousemus liittyivät vuodenaikojen vaihteluun.”
Juuri Jeesuksen ylösnousemustarinan Ateenan filosofit asettivat kyseenalaiseksi. Edellisestä lainauksesta voinee huomata viimeisen tummennuksen kohdalla, että kun ihminen ei ole ymmärtänyt vuodenaikojen vaihtelua, niin hän muokannut teorian kuolemasta ja ylösnousemuksesta.
20 . Kristinuskon Käsikirja -kirjaa (s.124) lainaten: ”Toinen selkeä piirre on se, että Jeesuksen ja Jumalan välinen suhde kuvataan niin läheiseksi, että monissa UT:n teksteissä tapahtuu lähes täydellinen samaistuminen . Erityisesti se näkyy Paavalilla (Fil. 2:5-11, Kol. 1:13-20) ja Johanneksella (Joh. 1:1-18, 10:30, 17:20-23, 1. Joh. 4:9-16), mutta myös vaikkapa kirjeessä heprealaisille (Hepr. 1:1-3). Synopsisten evankeliumien käyttämä nimitys ”Jumalan Poika” ei sellaisenaan välttämättä tarkoita, että kysymys olisi jumalallisesta olennosta, sitä saatettiin näet juutalaisessa perinteessä käyttää myös jumalan hengen voitelemasta kuninkaasta . Matteuksen ja Luukkaan kertomukset Jeesuksen neitseellisestä syntymästä viittaavat kuitenkin siihen, että hänestä ajateltiin enemmän . Joka tapauksessa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen suhde on UT:ssä esitetty siten, että myöhempi oppi Jumalan kolminaisuudesta on voitu sillä perustella. ”
Se miten käsittelen tässä kirjassa hengen -käsitettä romuttaa kolminaisuusopin ja perinteiset uskontoteoriat, ja myös niihin perustuvat uususkonnot.
2 1 . KR –kirjaa (s. 34 Kanaanilaisen uskonnon houkutus. Baal ja Astarte.) lainaten: Kanaanilaisten tärkein jumala oli Baal, hyvin monimuotoinen olento. Kun hänestä ajateltiin mahdollisimman ylevästi, pidettiin häntä auringon jumalana. Hänen komeimmat kuvansa olivat härkävasikka ja mies, jolla oli oinaan sarvet . Oikeastaan palveltiin kullakin paikkakunnalla eri Baalia. Tämä sana näet on yleisnimi (ei erisnimi) ja merkitsee ” omistajaa” tai ”haltijaa ”. Jokaisella lähteellä ja jokaisella kylällä ja kaupungilla oli oma ”Baal”, samoin monilla puilla ja pyhillä lehdoilla . Alttarien viereen oli pystytetty pyhä kivi jonka vieressä kohosi pyhä puu. Kivi oli Baalin kuva ja puu hänen puolisonsa Astarten . Usein sanottiin Astartea myös kuun jumalattareksi tai ”taivaan kuningattareksi ”.”
Lähde on saanut uskontoteoriallisia merkityksiä koska menneen ajan ihmiset eivät tienneet miksi vesi pulppuaa ylöspäin.
2 2 . Kristinuskon käsikirja –kirja (s.233) jatkaa: ”Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa empiirisesti, havaintoihin perustuen, eikä siitä voi tulla vakuuttuneeksi loogisen päättelyn keinoin. Kysymys on sisäisestä vakuuttuneisuudesta, uskost a .”
Edellinen lainaus puhuu Jumalasta; voihan Jumalia olla useampiakin tai sitten ei yhtään. Se että olemme olemassa ja tunnemme osan avaruutta on kuitenkin tosiasia. Ihmisen sisäisiä tunnetiloja pystytään nykyisin tutkimaan. Jos esim. edellisen lainauksen lähde määrittelisi sisäistä tunnetta, niin ”sisäiseen tunteeseen” vaikuttavat asiat pystytään nykytutkimuksella ne saamaan esille. Edellisen lainauksen lähde sanoo ”ettei Jumalan olemassaoloa voi todistaa empiirisesti, havaintoihin perustuen”, näin ei ole. Historiallis-traditionaalisten uskontojen (hidulaisuus, kristinusko, sintolaisuus, muhamettilaisuus muutamia mainitakseni) jumala –käsitys voidaan osoittaa ihmislähtöiseksi. Jo edellisen lainauksen kommentointi ”jumalan olemassaoloa ei voi todistaa empiirisesti, havaintoihin perustuen jne.” sisältää paradoksin. Lainauksen lähde toteaa, ettei ”jumalaa” voi todistaa ja kuitenkin puhuu ”jumalasta” kuin se käsitteenä olisi todistettu.
Uskontoteoreettisille ryhmittymille on ominaista pyhän ja maallisen, tuonpuoleisuuden ja tämänpuolisuuden erottaminen toisistaan. Mitään tieteellistä perustaa jaottelulle ei löydy. Uskontoteoreettiset ryhmittymät käyttävät ihmisen halua voittaa kuolema aseena todistellessaan faktamaisesti käsitteitään joita ei ole luotu tieteelle sopivin metodein, vaan ne perustuvat historiallis-traditionaaliseen perinteeseen joka nyttemmin on osoittautunut inhimilliseksi toiminnaksi käsittää ja hahmottaa ympäröivää maailmaa niillä tiedoilla, mitä sen ajan ihmisillä on ollut käytössään ympäröivästä maailmasta. Edellinen kuitenkin sillä varauksella, että mielikuvituksella on ollut suuri osuus uskonnollisteoreettisten teorioiden luomiseen (myös filosofisten ym.) ja monesti asiaan on liittynyt vallankäyttö.
23. Pahan ajan kirjeitä -kirjaa (s. 125) lainaten: ”Useimpien mielessä hän on yhä vain idealisoitu isähahmo, joka vahtii ihmisen töitä ja ajatuksia, seemiläinen heimojumala, kateellinen ja pikkumainen, kuin ihmiset olisivat luoneet hänet omaksi kuvakseen.”
24. Uskontojen Kehityksen Pääpiirteet -kirjaa (s. 65) lainaten: ”Esi-isäin henget ovat muodostaneet jumal-käsitteen ihmisen kaltaiseksi, se on ollut kateellinen ja vihamielinen oman perheen tai heimon ulkopuolella olevia ihmisiä kohtaan.”
2 5 . U skontojen K ehityksen P ääpiirteet -kirja (s.67) jatkaa: ”Seemiläisillä kansoilla suhde jumalien ja niitä palvelevien välillä on ajateltu yhteiselämän ja niitä palvelevien välillä on ajateltu yhteiselämän tavallisten muotojen mukaan. Jumala oli palvojiensa isäntä tai puolustaja , hän oli heidän heimonsa suurin ja mahtavin jäsen , ja heille hän ainoastaan kuului. Tämä käsitys johtaa eristettyyn ja sisäisesti voimakkaaseen uskonnon käsitykseen. Jumalan aikomusten tai vaatimusten suhteen ei sovi olla epätietoinen.”
Edellinen lainaus on pitkälti toisintoa Morrisin kirjasta “Alaston apina”, joka kertoo ihmislaumanahierarkiasta.. Jos haluat lisätietoa edellisen lainauksen perusteluiksi, suositan luettavaksi Frans de Waalin kirjaan “Hyväluontoinen Oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja eläimissä” Edellä mainitusta lainauksesta voi myös päätelllä, että se antoi myös heimon johtajalle/johtajille mahdollisuuden vierittää erilaisten tapahtumien syyt jumalien/kansan niskoille, silloin, kuin asiat eivät menneet hyvin. Esim. voi syyttää heimon jäseniä jumalan nimissä, että he ovat tehneet jotakin syntiä. Se että Jumalaa kutsuttiin palvojiensa isännäksi viittaa esi-isien henkien palvontaan.
26 . Ankkuri I -kirja (s. 132) jatkaa: ”Varhaiskantaisissa uskonnoissa on erilaisia käsityksiä jumalasta tai korkeammista voimista. Eri puolilla maailmaa tavataan ylimpään jumalaan, jota pidetään maailman luojana. Varsinaisen jumaltason alapuolella on suuri joukko erilaisia henkiä . Uskoa, jonka mukaan kaikilla olennoilla on sielu tai henki, nimitetään anismiksi.”
Edellisestä lainauksesta voimme huomata, kuinka Jumala –käsitys ja henkien järjestäytyminen peilaavat ihmisen omaa heimossa elämisen mallia; eli kuin heimopäällikkö ja hänen alaisensa. Edellisestä lainauksesta huomaamme myös uskonnon (=tietämättömyyden) välineellisen arvon, kun ei tiedetä, kuinka sairauksia hoidetaan, anotaan apua tai kun ei tunneta mekanismia,josta sateen tulo johtuu, niin anotaan sadetta jne..
27. Kristinuskon Käsikirja –kirja a (s.88) lainaten : ”Keskipronssikauden hebrealaisten paimentolaisten Herrasta, taivaan jumalasta (El Eljon) kasvoi juutalaisten silmissä tuhannessa vuodessa kaikkien kansojen yksi ja ainoa jumala (Jahve).”
Jotain uskontoja käsitellyttä kirjaa lainaten: Seuraavana ote katumusvirrestä:
Oi herra, palvelijaasi älä hylkää!
Syvään veteen hän on heitetty, tartu hänen käteensä!
Paha, jonka olen tehnyt, käännä hyväksi!
Synnin, jonka olen tehnyt, vieköön tuuli !
Monet pahat tekoni, revi rikki kuin vaate!
Jumalani, jos syntejäni olisi seitsemän kertaa seitsemän , niin päästä minut synneistä!
(Söderblom: Främmande religionsurkunder III, ss. 184-185)”
Edellisessä lainauksessa mainitaan tuuli. Se liittyy esi-isien henkien palvontaan (myös naisten henkiä on palvottu vaikka käyttämäni lähdeaineistot puhuvat esi-isien hengistä.) ja siihen ettei henkien palvonnan olessa voimissa ollessa ymmärretty tuulen eikä hengityksen mekanismeja. Myös numerologia ilmenee edellisestä lainauksesta josta kirjassani muualla.
28 . Uskonteojen kehityksen pääpiirteet –kirjaa ( s.73-) lainaten: ”—– alkeellisten uskontojen palvelijat eivät tunteneet persoonallista puutteellisuuden eli synnin tuntoa. He pitivät jumaliansa mielessään perheen tai heimon onnen saavuttamisen tarkoituksessa . Sillä asteella jumalanpalvelus oli pääasiassa joko kaupantekoa, kun uhrattiin toivossa saada etua, taikka lahjomisyritystä, joksi sitä myöskin on sanottu .”
29 . Frans de Waalin “Hyväluontoinen Oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja eläimissä” –kirjaa (s. 129) lainaaten: ”Miljoonat ihmiset uskovat kaikkivaltiaan Jumalan valvovaan silmään, kuoleman jälkeiseen palkintoon sekä moraalisen rappion ja luonnonkatastrofien väliseen yhteyteen . ”
Se, että luonnonkatastrofeja pidetään Jumaluuden vihan tai esi-isien henkien mielenpurkauksina on vanhaa perua. Se tulee ajoilta jolloin ei ymmärretty esim. maanjäristyksen synty syitä.
30. ANKKURI –kirjaa (s. 67) lainaten: ”Hinajana-buddhalaisuudessa on alettu kunnioittaa Buddhaa lähes jumalana. Mahajana-buddhalaisuudessa palvotaan bodhisattvoja, useita jumaluuksia ja henkiolentoja. Opin pääkohdat: Neljä jaloa totuutta, kahdeksanosainen tie, jälleensyntyminen, kärsimyksestä ja jälleensyntymisestä vapautuessa pääsee nirvanaan (hinajanan mukaan mahdollista vain munkeille), maallikoiden pyrittävä hankkimaan hyvää karmaa (=ansioita) syntyäkseen seuraavassa elämässä munkkeina. Maallikot lahjottavat munkeille ruokaa, tuovat kukkia Buddhan patsaiden ääreen, siirtymäriitit.”
Jossain kristinuskon historian vaiheessa oli ”teoria” siitä, että vain ”pyhät” pääsevät suoraan ”taivaaseen”, tämän virkkeen alun sisältöä voi verrata edellisen lainauksen virkkeeseen, josta löytyy kohta: ”vain munkeille”. Jehovan todistajillakin on erillinen ryhmä (144000 henkilöä) jotka pääsevät taivaaseen. Muut saavat sen mukaan kuin ovat eläneet paratiisi toiveen. Jehovan todistajien hallintoryhmä jenkeissä ( noin 10 miestä) temmataan tukasta taivaaseen heti heidän kuoltuaan. Muutenkin Jehovan todistajien virkoja hoitavat seurakkunnissa vain miehet.
31. KR -kirja (s. 88) jatkaa: Ainokaisen pojan uhraus viittaa ihmiselle kaikkein suurimpaan uhriin, mikä on erittäin vaikuttava tehokeino. Pojasta puhe viittaa ihmismäisyyteen, ja kun vielä puhutaan Jumalasta ja hänen pojastaan yhtäaikaa, herää ajatus siitä, että Jumala tässä tapauksessa on kuin esi-isien henkienpalvonnan suvun päämies, joka on vain saanut nimekseen Jumala; eli historialliselta ajankohdaltaan lauseen sanonta-aika on sellainen, että löytyy selviä merkkejä varhaisemmasta luonnonkansojen esi-isien palvonnasta.
3 2 . Jotain kirjaa (s. 76) lainaten: ”Sosialistisen Kiinan perustaja ja samalla yksinvaltainen joht. oli puhemies Mao Tse-tung (1883-1976). Hän oli kansan palvoma ja jumaloima mies, jonka elämäntyöstä ja virheistä alettiin puhua kriittisesti vasta 1970-luvun lopussa. Pian Maon kuoleman jälkeen hänen kuvansa poistettiin julkisilta paikoilta ja palvonta lakkasi. Vuonna 1979 lisättiin Kiinan kansantasavallan perustuslakiin lause : ”Puhemies Mao oli ihminen, ei jumala .”
Edellisestä lainauksesta voimme tarkastella alleviivaamaani tekstiä. Kiinalaiset lisäsivät perustuslakiinsa alleviivatun tekstin, koska tiesivät, että Mao Tse-tungin kuoltuakin voisi häneen kohdistua henkilöpalvontaa. Edellisen valossa voimme myös käsitellä ihmisten henkilöpalvontaa, ottaen esimerkikisi Jeesuksen. Kun vielä 1900-luvulla mainitun alleviivauksen kaltainen teksti laitettiin Kiinan perustuslakiin, niin mitä siitä voi päätelllä varhaisemmissa kulttuureissa. Esim. Jeesusta vieläkin moni pitää Jumalan poikana, joten kun teemme ratkaisuja ja päätöksiä yhteisen hyvän eteen meidän tulee tuntea historiallinen viitekehyksemme. Olemme menossa hitaasti (liian hitaasti) kohti globaalia yhteisöä; meidän tulee pelastaa ennen aikaiselta kuolemalta niin monia kuin pystymme.
33. Jotain uskontoja käsitellyttä kirjaa lainaten: “Auringon jumala esiintyy muillakin nimillä. Tavallisia ovat varsinkin sanasta Melek (=kuningas) muodostetut nimet: ammonilaisten Milkom ja karthagolaisten Moolok, Moolek ja tyyrolaisten Melkart. Moolek on polttavan kuumaa aurinkoa vastaava hävittävä jumala. Melkartista kerrottiin sankaritaruja, joiden takia erään tarun mukaan Melkart polttaa itsensä, mutta nousee tuhasta (häntä katsottiin samaksi kuin kreikkalaisten Herakles) uudistuneena jälleen, toisen tarun mukaan hän matkustaa vieraille maille ja kuolee, mutta nousee kevään tullen haudastaan. Jokaisella Baalilla oli rinnallansa jumalatar, jolla oli nimenä milloin Astarte, milloin Baalat. Samoin kuin Baal liittyi aurinkoon, liittyi Astarte kuuhun tai Venus tähteen. Astarte, joka ilmeisesti on muunnos babylonialaisesta Ishtarista, ajateltiin milloin suureksi emoksi ja elämän tuottajaksi, milloin taas neitseelliseksi ja sotaisaksi jumalattareksi. Karthagossa esiintyy Astarte taivaan jumalattarena nimellä Taanit. Kuvassa ympyröi hänen päätään eläinrata puoliympyrässä, ja helmassaan hän pitää aurinkoa ja kuuta (huomaa siivet selässä. kirj. huom.). Israelissa samaa jumalatarta nimitettiin ”taivaan kuningattareksi”; naiset leipoivat hänelle kakkuja ja vuodattivat juomauhreja (Jer. 44: 17-19). Bybloksessa, Syyriassa, palvottiin Adonis nimistä jumalaa (adoon=herra). Ohessa ote Adonis tarusta, (de dea Syra) jonka on kirjoittanut Lukianos joka kuoli n. 180 jKr.: Virta, joka tulee Libanonin vuorilta, päättyy mereen; sen nimi on Adonis. Se tulee vuosittain punaiseksi ja värittää merenkin laajalti punaiseksi ja antaa Bybloksen asukkaille merkin murehtimiseen. He kertovat, että Adonis niinä päivinä tulee Libanonilla haavoitetuksi ja että hänen verensä muuttaa virran veden värin punaiseksi. Minä näin Bybloksessa suuren Afroditeen pyhäkön, jossa vietetään mysteerejä Adoniksen kunniaksi. He kertovat, että tuo juttu metsäsiasta on heidän seudullaan tapahtunut, ja tapauksen muistoksi pidetään kerta vuodessa suuri maansuru, jolloin he valittaen viettävät mysteerejä ja lyövät rintoihinsa. Kun he ovat tätä kylliksi tehneet, toimittavat he adoniksen ruumiille kuolinuhrit, mutta toisena päivänä he esittävät sen tarun, että hän elää, kohottaen hänet ilmaan ja hunnuttaen päänsä. —– Bybloksen asukkaissa on muutamia, jotka sanovat egyptiläisen Osiriksen olevan heidän luonaan haudatun ja että murhe ja mysteerit eivät muka tapahdu adoniksen kunniaksi, vaan Osiriksen.
(Jeremias: Das alte Orient, s. 116.)
Adonis oli olemukseltaan samaa laatua kuin Osiris ja Tammuz. Baal ja Astarte olivat luonnonjumalia. Niitä palveltiin sen tähden paljaan taivaan alla lehdoissa, joihin niille oli rakennettu alttareita.”
Edellisestä lainauksesta voi huomata Jumalan kuoleman ja ylösnousemuksen. Ylösnousemus tapahtuu keväisin kun luonto puhkeaa kukkaan. Tästä voi päätellä ettei luonnonkierto tuolloin ollut vielä selvää ihmiselle. Lainauksen viimeinen tummennus osoittaa että jo tuolloin oli lahkolaisuutta.
34. Pahan ajan kirjeitä -kirjaa (s. 20) lainaten: Paavalin kotikaupunki oli Tarsos Kilikiassa, joka oli Atis- ja Adonis-kultin keskuksia. Hän tunsi hyvin kuolevat ja kolmantena päivänä ylösnousevat jumalat ja heidän sakramenttinsa. Kiivaillen isien uskon puolesta hän ensin vainosi kristittyjä. Kääntymys Damaskon tiellä noudatti VT:n kutsumusnäkyjen kaavaa: valon leimahtaminen, maahan kaatuminen, profeetan nostaminen jaloilleen ja hänen kutsumisensa julistustyöhön. Paavali käsitti saaneensa erityisen ilmoituksen ja kirjoitti myöhemmin galatalaisille, että ”minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.”
Paavali tunsi erilasisia “uskonnollisia” -kultteja, joten hänen “yhdistämistaitonsa” erilaisiin uskomuksiin lienee ollut hyvä.
35. Jotain uskontoja käsitellyttä kirjaa (s. 76) lainaten: ”Jumalille ja esi-isien hengille annetut ruoka- ja juomauhrit tarjotaan myöhemmin perheelle. Jumalat ja esi-isät otetaan huomioon taloa tai teitä rakennettaessa.”
Edellisestä lainauksesta voi huomata kuinka ”esi-isien henget” ja ”jumala” esiintyvät samassa lauseessa. ”Jumala” –käsite ollee esi-isien henkien palvonnan ”kehittyneempi” muoto. Edelleen uhraus toimintana on “kehittynyt” suuntaan, että ruokaa ei jätetä enää esim. haudalle.
36. Kristinuskon Käsikirja –kirjaa lainaten: ”Useimmissa uskonnoissa Jumala koetaan persoonalliseksi voimaksi, joka vaikuttaa ihmisen maailmassa.”
Ihmisen omat ominaisuudet heijastuvat hänen käsitykseensä oletetusta ”jumalasta”.
37. UHP –kirja (s. 63) jatkaa: Atheenee on taas Ateenan linnan jumalatar. Hän ilmestyy käärmeen tahi pöllön muodossa. —–. Lähinnä Zeusta ja Apollonia oli hänen palveluksensa laajimmalle levinnyt. Alkuaan lienee myöskin Poseidon ollut arkadialainen paikallisjumala. Näyttää siltä, kuin hän ensin olisi ollut jokien ja lähteiden herra. Häntä kuvailtiin nelivaljakolla kulkevaksi jumalaksi. Myöhemmin hänestä tuli merenjumala, joka hevosillaan kiitää vaahtopäitä aaltoja pitkin ja kolmihangollaan järisyttää maata. Yleensä oli kullakin jumalalla määrätty alansa ja tehtävänsä. Kuitenkaan ei aivan tarkkoja rajoja vedetty . Viljelyksen kehittyessä kehittyivät jumalatkin. Erityisesti suureen muutokseen vaikuttu maanviljelyksen ja merenkulun yleiseksi tuleminen. Poseidonista, Afroditesta ja Dioskuurista tulee meren jumalia, Apollonista laivurien jumala, jolle delfiini on pyhitetty. Talonpoikain pääjumalaksi tulee Demeter, joka kasvattaa maanhedelmiä. Viininviljelykseen liittyy Dionysos, jota palveltiin hurjilla juhlilla ja kulkueilla. Jumalien ja luonnon yheys oli kiinteä . Hestia ajateltiin asuvaksi liedessä, Apollon paimenmajoissa, Hermes pystykivissä teiden varsilla. Pyhiä puita tai paaluja oli Heereelle, Artemiille ja Afroditeelle. Paljon merkkejä on vanhemmasta eläinten palveluksesta. Vähitellen irtaantuivat jumalat eläimistä, ja nämä käsitettiin jumalien ominaisuudeksi. Sama on varmaan ollut kehitys pyhiin puihin nähden .”
Linnoja käytettiin puolustukseen. Ihmisille oli ollut hämäränpeitossa kuinka alkeellisesta paalutuksesta kehittyi linna. Myös vuorella tai kukkulalla oli helpompi puolustautua. Täten tarvittiin linnoille ja vuorille oma Jumala/Jumalat. Joet/lähteet ovat tärkeitä ruuantuotannon kannalta; myös muun vedensaannin kannalta. Lähdettä oli helppo pitää pyhänä kun ei ymmärretty kuinka vesi pulppuaa ylöspäin. Joista kehittyi myöhemmin isompien vesialueiden Jumalat. Delfiini on älykäs eläin ja ihmiselle jopa seuralainen niin täten oli loogista että se pyhitettiin Jumalalle. Myös hevosen kesyyntyminen ihmisen käyttöön on ollut ihmiselle hämärän peitossa ja koska hevosta on tarvittu työjuhtana ja sodissa sen arvo korostui. Myöskään maanjäristyn syitä ei tuohon aikaan tiedetty. Viljan/hedelmien kasvuakaan ei tiedetty joten niillekkin tarvittiin Jumala/Jumalat. Myös ihmiselle lienee ollut viljelyksen osaaminen mysteeri on han ihminen kulkenut tien keräilykulttuureista viljelijäksi, täten viljelylläkin oli Jumala/Jumalat. Viiniäkin on historian saatossa tarvittu. Myöskin lieden kehitys josta alttarikin on saanut alkunsa oli ihmisille hämärän peitosssa; siihin on liittynyt se ettei ihminen ymmmärtänyt tulen olemusta ja onhan tulesta ihmisellle paljon hyötyä joskin sen kanssa saa olla varovainen. Se että Apollo asui paimenmajoissa viittaa Jumalan ihmismäiseen olemukseen; Jumalakin tarvitsi asuntoa. Merenkulkupuolestaan ruuhesta veneisiin ja veneistä rannikkolaivoihin ja niistä merialuksiin on kehittynyt uskontoteoreettisessa mielessä siksi ettei ole ymmärretty kun on ollut valmis laiva kuinka kehitys on kulkenut niihin alkeellisista aluksista.
38. UHP –kirjaa (s. 60-) lainaten: Jumalat ovat verhoutuneet luontoon, uskonnollista mielikuvitusta panevat liikkeelle varsinkin luonnonilmiöiden vaihtelu ja kiertokulku. ——–. Jumalat edustavat näin ollen luonnonvoimia; he eivät siveellistä vaatimuksista välitä omassa elämässään, mutta ajatellaan kuitenkin ihmisiin nähden siveellisen järjestyksen ylläpitäjiksi ja valvojiksi. Niillä on siis jonkinlainen kaksinaisluonto , joka ei ajan pitkään voinut jäädä huomaamatta. Taivaan jumala oli Zeus. Monet piirteet viittaavat hänen alkuperäiseen luontomerkitykseensä. Tarut hänen taisteluistaan titaaneja ym. hirviöitä vastaan johtuvat vanhasta indogermaanilaisesta ukkosmyytistä. ——. Kreetalaiset sadut tietävät kertoa Zeuksen syntymisestä, lapsuuden vaiheista ja kuolemasta, kaikki piirteitä, jotka viittaavat luonnonjumalan vaiheisiin. Vanhimpia kreikkalaisia jumalia on Artemis ja Afroditee. Molempien alkuperäinen merkitys edellyttää metsästyksellä elävää kansaa. ——–. Artemis on rohkea metsästäjä, joka tarkkaan osuvalla nuolellansa surmaa, joka verta ja uhreja himoitsee, mutta halveksii lemmen nautintoja. ——–. Afroditee on rauhaisan luonnonelämän edustaja, lemmen ja hedelmällisyyden valtiatar. Sota ja aseet ovat hänelle vastenmielisiä; hän rakastaa verettömiä uhreja. Eläimistä omistetaan hänelle kyyhkynen ja vuohi, puista omenapuu, ruusu ja myrtti. Palvelijoilleen hän suo runsaasti lemmennautintoja ja nauttii niitä itse. Vanhastaan on Kreikassa Afroditen palvelukseen vihittyjä temppelinaisia. Myöhemmän kulttuuriasteen jumalia ovat paimen-jumalat, varsinkin Apollon, laitumien ja karjalaumojen jumala. Niin kuin paimenet on hänkin soitannon ja laulun mestari. ——. Hän on Artemin veli; hänkin rakastaa metsästystä ja taisteluja, varsinkin hän taistelee petoja ja hirviöitä vastaan (”pythonin surmaaja”) ja on siten inhimillisen viljelyksen suojelija. ——. Apollonille on sukua Hermes, kotoisin Arkadiasta. Hänellä on Apollonin ominaisuudet karkeammassa muodossa. Sukkelana ja viekkaana hän on kaikenlaisten taitojen luoja, pimeyden ja yön toveri, unen ja unien herra. – Sama tyyppi esiintyy — pukinmuotoisessa Pan`issa, jonka kultti on myös Arkadiasta kotoisin ja joka usein esitetään Hermeksen pojaksi. Vanhimmalla käsityöllä, takomisella, on silläkin edustajansa jumalien joukossa, seppä Hefaistos. Hän on samalla tulen jumala. Hän on samassa suhteessa seppiin kuin Hermes paimeniin. Hefaistos kuvattiin ontuvaksi mieheksi. Lääkärien ja lääketaidon jumala jumala oli Aseklepios, jota aikoinaan palveltiin laajalti pelastavana jumalana. Jokaiselle inhimilliselle työlle valmistettiin mahdollisuutta myöten suojeleva jumala. Sen vuoksi on myös sotilaallisella toiminnalla oma jumalallinen edustajansa, Aares.”
Se että Zeus taistelee titaaneja vastaan on luonnollista. Onhan voimakas ukkosmyrsky spektaakkeli jolle ihmiset aiemmin antoivat uskontoteoreettisiä merkityksiä. Kun ajatellaan ihmisten välistä taistelua, ei siihen tarvita niin paljon energiaa. Täten kehittyi ajatus, että Jumalan vastustajien täytyy olla vahvoja, titaaneja.Edellisestä voi huomata jousi -aseiden kehityksen ymmärtämättömyyden. Omenapuu ja vuohi ovat tärkeitä ihmiselle, joten ne kuuluvat luonnollisesti Jumalan toimenkuvaan. Ihmisestä on kehittynyt paimenten ja karjalaumojen herra hitaasti joten paimenillakin on Jumalansa. Myöskään ihminen ei ymmärtänyt syitä miksi hän osaa laulaa. Myöskin soittopelien kehityshistoriaa ei ihminen ymmärtänyt. Myöskään sepän ammatin kehitystä eikä tulen fysikaalisia syitä ihminen ei ymmärtänyt. Esim. valmis miekka sepän tekemänä on arvokas; kun ihminen ei ymmärtänyt että terävistä kivistä alkaen ihminen hitaasti oppi hallitsemaan tulta ja sepän taidot alkoivat kehittyä, hän luuli että sepän taidot on opettanut Jumala. Lääkekasvien käyttö on myös kehittynyt hitaasti. Sattuman kautta on opittu, että jokin kasvi auttaa johonkin vaivaan. Täten piti lääketaidollekkin olla Jumalansa.
39. ANKKURI I (s.70) jatkaa: ”Lisäksi buddhalaisuudessa palvottiin lukuisia luonnon ja hedelmällisyyden jumalia ja henkiä. Kotilieden jumalalle ja peltojen jumalille osoitettiin erityistä kunnioitusta.”
Edellisestä lainauksesta näemme, että mitä tärkeämpi aspekti ihmiselle (esim. ruokatalous pellon ominaisuudessa), sitä kovempi ja hartaampi palvonta oletetulle jumalalle jonka luullaan huolehtivan tässä tapauksessa esim. sadosta. Edellinen lainaus myös todistaa, että buddhalaisuuden uskonnon kehitys on kulkenut samoin kuin muissakin uskonnoissa.
40. CD-fakta 99:ä lainaten: ”Rudra, intialainen mytol. jumalhahmo. Rudra oli myrskyn jumala, joka myös aiheutti sairauksia.”
Edellinen lainaus osoittaa, että uskontojen kehitys on samankaltaista kaikkialla; edellisessä lainauksessa sairauksille ja myrskylle on oma jumalansa.
41. ANKKURI -kirjaa (s. 48) laianaten: ”Siddhartha Gautaman, buddhalaisuuden perustajan kuolemaan kerrotaan liittyneen voimakkaita luonnon, jumalten ja henkien reaktioita.”
Edellisen lainauksen sisältö on todennäköisesti Gautaman omien oppilaiden kertomaa tai henkilöiden jotka ovat saaneet jotain hyötyä siitä, että ovat näin kertoneet. Todennäköisesti ovat itse jatkaneet uskontoteorioiden ”perinnettä”, mihin syyt vallalliset ja oman arvon korottaminen muiden silmissä, tai pelkkä liioittelu yms.
4 2 . Uskontojen kehityksen pääpiirteet –kirja (s.52) jatkaa: ”Tunnettua on, kuinka israelilaiset myöskin ottivat sotaretkelle mukaansa liitonarkin, jossa Jahven uskottiin asustavan (1. Sam. 4:5). Israelilaisten kansallisjumala Jahve seurasi innolla ja hartaudella kaikkea, mikä tarkoitti koko kansan vaurastumista. ——. Arabialaiset uskoivat jumalan asustavan kivissä ja puissa . Jaakobkin vaellusmatkallaan nähdessään unissaan jumalan asetti siihen kiven merkiksi. Tuskin on syytä epäillä, etteikö israelilaisilla ollut yhtäläinen käsitys jumalain asunnosta kuin arabialaisillakin. Raamatussa on selvään kerrottu israelilaisten epäjumalain palveluksesta . Joosuan kirjan 24:2,14:ssä sanotaan ” Abrahamin isän Taran palvelleen muita jumalia ” sekä ”Peljätkää siis nyt Herraa ja palvelkaa häntä täydellisesti ja uskollisesti ja hyljätkää ne jumalat, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolen virtaa ja Egyptissä. ” Tästä ei käy selville, tarkoitetaanko eri heimojen jumalia vaiko monijumalaisuutta saman heimon keskuudessa. Kun muut seemiläiset kansat olivat pääasiassa heimouskonnon kannalla, niin todennäköisesti nekin seemiläiset heimot, joista myöhemmin kehittyi Israelin kansa, olivat kehittyneet samalle asteelle. On sellaisiakin uskonnon tutkijoita, jotka arvelevat, että ei ainoastaan ennen Moosesta, vaan vielä kauan hänen jälkeensäkin Israelin kansan heimot uhrasivat heimojumalille vieläpä perhejumalillekkin . Heidän jumalanpalveluksenaan silloin ovat olleet pääasiassa yhteiset ateriat , joissa jumalan uskottiin olevan palvelijainsa keskuudessa ja joissa annettiin vakuutus siitä, että hyvä suhde edelleenkin jatkui heimon jäsenten keskuudessa sekä jumalaan että heihin itseensä nähden.”
43. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Uskonto voi olla myös hyvin vahvasti sidoksissa politiikkaan ja yhteiskuntaan. Jopa niin vahvasti, että uskonnolla perustellaan oman kansan ainutlaatuisuutta. Tällöin uskonto toimii nationalismin perusteluna. Esimerkiksi 1800-luvun puolivälin jälkeen Japanissa syntyi nationalistista ajattelua, jota perusteltiin sintolaisuudella. Japanin keisarin uskottiin olevan auringonjumala Amaterasun jälkeläinen ja kaikkien japanilaisten isä. Keisarin valta ja japanilainen erityisyys perusteltiin uskonnollisilla myyteillä. Joskun käytetään myös termiä kansalaisuskonnollisuus, jolla tarkoitetaan sitä, että valtiovalta ja uskonto ovat läheisiä toisilleen. Uskonto näkyy esimerkiksi valtion lipussa ja kuuluu poliitikkojen puheissa.”
44. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Juutalaisuus syntyi ja kehittyi alueella, jolla vaikutti myös monia muita uskontoja. Tyypillistä tuon ajan uskonnollisuudelle oli usko moniin eri jumaliin. Jumalien uskottiin ikään kuin erikoistuneen erilaisiin asioihin ja esimerkiksi ihmisen sosiaalinen asema, ammatti tai elämäntilanne saattoi vaikuttaa siihen, minkä Jumalan puoleen hän kulloinkin kääntyi. –. Juutalaiselle Jumala oli kaiken luoja, joka seuraa jatkuvasti luomakuntansa elämää ja vaikuttaa siihen aktiivisesti. Ihminen on Jumalan luoma ja joka suhteessa alisteinen olento, joka on Hebrealaisen raamatun mukaan saanut tehtäväkseen huolehtia Jumalan luomasta maailmasta.”
Koska ihminen on kehittyinen olento maapalolla, ja omaa esimerkiksi monimutkaisen tiedonvälityksen puheen muodossa, hän luulee olevansa maapallon eliöistä erillinen. Muutkin eliöt kuitenkin viestivät; on sienilajeja jotka kykenevät monimutkaiseen kommunikaatioon.
45. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Kristinusko ei levinnyt uskonnollisessa tyhjiössä, vaan alueella oli monenlaisia uskontoja, vahvimpana roomalaisten jumalien palvonta ja keisarin jumalallinen asema. –. Varhaiskirkon aikana tuli olennaiseksi määrittää, mistä kristinuskosta oli opillisesti kysymys. Tämä tarve syntyi monesta syystä. Kristinuskon sisällä käytiin voimakasta teologista keskustelua kristinuskon ydinkohdista. –. Osa kirkon opettajista opetti, että Jeesus oli pelkästään esimerkillinen ihminen, joka uhrattiin ihmisten syntien vuoksi. Jotkut opettivat, että Jeesus kyllä oli ihminen, mutta Jumala oli adoptoinut hänet itselleen. Pitkien keskustelujen jälkeen päädyttiin siihen, että Jeesus oli samalla kertaa ihminen ja Jumala. –. Monien oppitulkintojen viidakossa oli etsittävä yhteinen opillinen, kristillinen polku. Tämän vuoksi 300- ja 400-luvuilla pidettiin useita kirkolliskokouksia, –, joissa pitkien ja mutkikkaiden neuvotteluiden jälkeen päätettiin, mikä on kirkon tulkinta keskeisistä opinkohdista. Näissä kokouksissa siis vedettiin raja kristinuskon ja ei-kristillisen tulkinnan välille. Kokousten päätökset kiteytettiin uskontunnustuksiin. Uskontunnustuksista tuli siten opillinen määritelmä kristinuskolle. Joka ei niihin uskonut ja niitä allekirjoittanut, ei ollut kristitty. Tämä periaate on voimassa vieläkin. –. Uskontunnustuksen merkitystä kuvaa se, että tunnustus lausutaan kaikissa kristillisissä tilaisuuksissa, kuten messussa, kasteen yhteydessä ja konfirmaatiossa. Suomessa rippikoululaiset opettelevat uskontunnustuksen ulkoa.”
46. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Jumala-kuvan perusta – on raamatussa. Raamatussa ei ole yksiselitteisesti määritelty Jumalaa. Raamatussa annetaan viitteitä siitä, millainen Jumala on. Raamatun mukaan Jumala on muun muuassa isä, kallio, paimen, tuuli, kuningas, tuomari, luoja, valo, viisaus ja rakkaus. –. Kristillisen käsityksen mukaan Jumala ei rajoitu näkyvään maailmaan, vaan hän on täydellinen ja kaikkivoiva. Hän hallitsee ajan ja ikuisuuden. –. Kristinuskon mukaan Jumalan lopullinen olemus on uskon salaisuus. Raamatussa on vain yksi kohta (2. Moos. 3:13-14), jossa Jumala itse vastaa kysymykseen kuka hän on. Vastaus on: ”Minä olen se, joka olen.”
Puhuttaessa uskon salaisuudesta, ja kuitenkin sanotaan Jumalan puhuneen ihmisen kanssa, herää kysymys: miksei Jumala selvemmin puhunut itsestään? Jumalalle annetut ominaisuudet kuten kallio, tuuli ja tuli ovat luotu aikana, jolloin esimerkiksi tulen fysikaalis-kemialliset ominaisuudet olivat tuon ajan ihmisten tietojen ulkopuolella.
47. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Kristillinen ihmiskuva perustuu – erityisesti Vanhan testamentin niin sanottuihin alkukertomuksiin. Niiden mukaan ihminen on luotu olento. Ihmisen olemassaolo on siis Jumalan tahto. Raamatun luomiskertomusten mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Tätä on tulkittu monin eri tavoin. On esitetty, että kyse on kaikkien ihmisten samankaltaisuudesta, kehollisuudesta. Joskun käsitteen ”kuva” on ajateltu viittaavan ihmisen sieluun ja kykyyn olla yhteydessä luojaansa. Eniten kannatusta on saanut tulkinta, jonka mukaan jumalankuvaisuus viestii siitä, että ihmisen ja Jumalan välillä on suhde: Jumala loi ihmisen ja kuoleman jälkeen ihmisellä on mahdollisuus palata Luojansa luo.”
Nykyään tiedämme, että ihminen on kehittynyt ”alemmilta” tasoilta kohti nykyihmistä ja kehitys jatkuu. Nykylääketiede on jo melko kehittynyttä ja todennäköistä on, että ihminen muokkaa omaa perimäänsä kohti pidempi ikäisyyttä. Vanhan testamentin aikoina ihmiset eivät tienneet edellisien lauseiden sisällöstä mitään. Myös evoluutioteoria haastaa ihmisen luomisen. Jos peilaa Jumalan ominaisuuksia ihmisen kautta, niin Jumalakin silloin on kovin raadollinen. Kuoleman jälkeinen aika on tietojemme ulkopuolella; toivon jumaluuttta, mutta voi alkaa myös ikuinen pimeys. Meidän on tehtävä töitä sen eteen, että syntyisi sukupolvi, joka eläisi ikuisesti.
Yhteiset ateriat perustuvat ruuan jakamiseen ruokailun osaanottajien kesken tasan.