1.6.2 Uskontojen kannattajamääristä
1. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”–. Maailmanuskontojen kannattajamääristä ja levinneisyydestä on tilastotietoa vuodesta 1900 lähtien. –. Tilastot eivät kuitenkaan kerro sitä, miten ihmiset uskovat ja harjoittavat uskontoa. Saman uskonnon sisälläkin voi olla hyvin erilaisia tapoja harjoittaa uskontoa, ja ihmisten uskonnollisen vakaumuksen syvyyden arviointiin tilastot eivät juurikaan anna aineksia. –. Tutkimuksen mukaan nuoret aikuiset ovat vähemmän uskonnollisia kuin vanhemmat aikuiset. –. Ihmisten sitoutuneisuus uskonnolliseen yhteisöön vaihtelee suuresti. Esimerkiksi maaseudulla uskonnollinen aktiivisuus on keskimäärin suurempaa kuin kaupungeissa. Tähän vaikuttaa muun muuassa se, että maaseudulla yhteisöt ovat tiiviimpiä ja ihmiset ovat enemmän tekemisissä keskenään. Uskonto voi omalta osaltaan vahvistaa tätä yhteisöllisyyttä. Kaupungeissa ihmiset voivat yksilöllisemmin valita oman elämäntapansa ja sen, millainen asema uskonnolla on siinä. Joissakin uskonnollisissa yhteisöissä edellytetään jäseniltään hyvinkin aktiivista uskonnolliseen toimintaan osallistumista, kun taas toisissa yhteisössä näin ei ole. –. — Yhdysvalloissa on alueita, joilla uskonnollinen aktiivisuus ja kirkossakäynti kuuluvat jokaisen velvollisuuksiin.”
Esimerkiksi Suomen luterilaisuudessa nuoret kirkkoon kuuluvat ovat jäseniä vain tavan vuoksi; heidät on kastettu uskontoon, eivätkä he jaa kirkon käsitystä maailmasta. Suomessa luterilaisuuden kannatus laskee noin 1-2 % vuodessa.