1.8
1. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirja (s. 13) jatkaa: ”Käyttäytymisemme ei ole liioin paljonkaan muuttunut aikojen kuluessa. Vaikka papit, poliitikot ja professorit ovat vuosisatojen varrella saarnanneet ja teoretisoineet yllin kyllin siitä, miten ihmisten pitäisi käyttäytyä, heidän hartaatkaan yrityksensä sysiä meitä milloin suuntaan, milloin toiseen eivät ole juuri jälkiä jättäneet . Tätä on joidenkuiden vaikea uskoa, ja he väittävätkin, että entisaikojen raakalaisista on kehittynyt sivistyneitä nykyaikaisia ihmisiä tai vastavuoroisesti entisaikojen viattomuudessaan ylevistä villi-ihmisistä kieroutuneita nykyaikaisia roistoja. Nämä pelkistykset ovat yhtä merkityksettömiä kuin moralistien sukupolvi sukupolven jälkeen esittämät väitteet siitä, että heidän opetuksensa olisivat kehittäneet ihmistä ja muuttaneet hänet hyväksi. Totta puhuen ihmisellä on lajina aina ollut samat emotionaaliset tarpeet ja pohjimmiltaan samat keinot niiden ilmaisemiseen. Ihminen on kautta aikojen pystynyt kokemaan mitä erilaisempia tunteita nurjamielisyydestä suopeamielisyyteen, rakkaudesta vihaan, itsekkyydestä epäitsekkyyteen, surusta iloon. Nimet vain ovat matkan varrella muuttuneet: Metsästysvietin kohdalla lukee nyt työmoraali, nokkimisjärjestyksen kohdalla luokkataistelu, etäissiitoksen kohdalla sukurutsaustabu, parisidoksen kohdalla avioliitto, heimoidentiteetin kohdalla kulttuuriperintö ja niin edelleen. Meistä tuntuisi mukavalta ajatella, että jokin kiitettävä ominaisuus, esim. keskinäinen avunanto, kielisi uudesta sivistyneisyydestä ja valistuneisuudesta, mutta se on vanhaa perua metsästyksistä, joissa yhteistoiminta oli elinehto. ——. Itse asiassa monet niin sanotuista jalommista tunteistamme ovat nimenomaan eläimellisiä siinä mielessä, että ne ovat osa perintöämme eläiminä. Ei ihminen kaipaa uskonnollisia ohjekirjoja eikä eettisiä säädöksiä osatakseen olla huolenpitoon ja rakkauteen kykenevä yksilö. Se kuuluu hänen eläimenluontoonsa .”
2. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirja (s. 13) jatkaa: ”Osa katastrofeistamme olisi vältettävissä, jos nykyajan yhteiskunnalliset johtajat olisivat vähänkään paremmin perillä siitä, millaiseen lajiin he kannattajineen kuuluvat. Valitettavasti he perehtyvät aivan liian kehnosti juuri niihin olentoihin – ihmisiin -, joiden asiaa he väittävät ajavansa. Jos meidän pitäisi piirtää minkä hyvänsä valtaapitävän kuva ihannekansalaisesta, se poikkeaisi jotakuinkin varmasti varsin paljon todellisuudesta. Joissain kulttuureissa ei esim. oteta lukuun ihmisen oman henkilökohtaisen elinpiirin tarvetta, toisissa ei tunnusteta riittävästi rakastavien perhekokonaisuuksien perustamisen tarvetta, joissain toisissa ei arvosteta ihmisen tiedonhalua ja luovuutta rakentavina kapinallisina voimina. Enemmin tai myöhemmin nämä virheet synnyttävät yhteiskunnallista levottomuutta ja johtajat saavat kärsiä seuraukset. Heidän ymmärtämättömyytensä syynä on ennen kaikkea se, ettei heillä ole tietoa siitä, miten ihmisruumis itsessään sosiaalisena kokonaisuutena toimii. Tämä ei ole mikään sisäelinten toimintaa tai terveydentilaa koskeva lääketieteellinen ongelma. On kysymys siitä, miten me käytämme ruumistamme kohdatessamme päivittäin muita. Siinä nimittäin paljastuvat syvimmät tarpeemme ja toiveemme, se viestii näistä tuntemuksista kumppaneillemme, ja jos olemme tarkkanäköisiä, se välittää meille koko joukon tarpeellista tietoa ihmiskunnan perimmäisestä luonteesta. ——. Hokema ”tiedon synnistä” on aina ollut epätoivoinen valhe. Tietämättömyys se aina on saanut aikaan kärsimystä: julmaa taikauskoisuutta, tarpeetonta ahdistusta, kiihkouskonnollisuutta ja henkistä painostusta. Osittain ongelmaan on ollut syynä se, — että tottumus on turruttanut meidät. Siitä hyvästä, että meillä kaikilla on ihmisen ruumis, kuvittelemme tietävämme siitä kaiken tietämisen arvoisen.”
3. Frans de Waalin “Hyväluontoinen Oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja eläimissä” –kirjaa (s. 41) lainaten: ”Molemmat moraalisuuden evoluution ehdot soveltuvat apinoihin. Ensinnäkin monet lajit käyvät ryhmien välisiä taisteluita, jotka ovat yleensä melko lieviä, mutta toisinaan äärimmäisen julmia. Esimerkiksi luonnonvaraiset simpanssiurokset voivat valloittaa naapurialueensa tappamalla toisen yhteisön simpanssiurokset järjestelmällisesti.”
Edellisen lainauksen tekstiä voi verrata ihmisen käyttäytymiseen ja havaita samankaltaisuutta käytöksessä.
4. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 7) lainaten: ”Jotkut asiantuntijat korostavat voimakkaasti ihmisryhmien rodullisia eroja. Kaikkein selvimmätkin erot ovat ihmisen biologiaa ajatellen kuitenkin varsin pieniä, ne ovat syntyneet lähinnä ihmisten sopeutuessa erilaiseen auringonvalon määrään, lämpötiloihin ja kosteuteen. Vaatetus, rakentaminen, keskuslämmitys ja ilmastointilaitteet ovat poistaneet näiden vähäistenkin erojen merkityksen. Ihmiset ovat ruumiltaan järjestään varsin samanlaisia, samoin mieleltään. Erot ovat toki kiehtovia, mutta mitättömiä verrattuina samankaltaisuuksiin.”
Suosittelen Desmond Morrisin ja Frans de Waalin kirjojen lukemista.
5. Georg Henrik von Wrightin “Logiikka ja humanismi” -kirjaa (s. 502) lainaten: “Biologinen ja biofysikaalinen tutkimus on nopeasti laajentamassa tietojamme luonnon tasapainon edellytyksistä. Myös tarua ihmisen poikkeusasemasta eläinkunnassa on asteittain horjutettu. Muutos alkoi Darwinista.”.
6. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 106 kuvateksti) lainaten: ”Menneinä aikoina alamaisuutta kuvaavia suudelmia on käytetty alistuvan kumartumisen yhteydessä. Tästä sai alkunsa vaatteen helman, jalan tai jopa maan suuteleminen jalan vierestä. Nykyisin näin pitkälle menevät alamaisuuden osoitukset ovat harvinaisia. Yhden harvoista poikkeuksista tekee paavi, joka kumartuu suutelemaan lentokentän pintaa aina saapuessaan uuteen maahan. Tällä tervehdyksellään hän korostaa henkilökohtaista nöyryyttään virallisen asemansa suoman vallan ja mahdin vastapainoksi.”