2.3
Uskonnollisteoreettiset ryhmittymien teoriat/teoriattomuus kärsimyksestä kertoo paljon näiden ryhmittymien havainto kyvystä. Ne eivät näe yhtäläisyyttä luonnon eliöiden ja ihmisen välillä tai jättävät sen huomiotta, jopa vähättelevät kärsimystä. Ihminen on biologinen eliö, joka on suvunjatkamis vieteiltään muiden eläinten kaltainen. Edelleen ihminen käyttäytyy omaa lajiaan kohtaan samankaltaisesti kuin muuallakin eläinmaailmassa. Ihmisen erottaa muista eläimistä parempi kyky analysoida ongelmia. Täten ihminen on alkanut pohtia kärsimystä. Se on tärkeää, koska sen jälkeen seuraa loogisesti kysymys, kuinka kärsimyksen voi poistaa? Nyky tieteessä ongelma ei ole enää ongelma. Kun tiede huomaa asian jota ei ymmärretä tai josta ei ole tietoa, tieteen tekijät alkavat heti miettiä kuinka ongelma ratkaistaan.
1. Hyväluontoinen Oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja eläimissä – Frans de Waal (s. 100): ”Immanuel Kant ajatteli, että velvollisuudesta syntyvä hyvyys on moraalisesti arvokkaampaa kuin tunteista syntyvä hyvyys, mutta tästä huolimatta tunteet voittavat äärimmäisissä oloissa. Juuri tästä on kysymys Laupiaassa samarialaisessa. Ensiksi pappi ja sitten leviitta, molemmat uskonnollisia ja eettisesti tietoisia miehiä, ohittavat tienpientareella makaavan puolikuolleen uhrin, mutta kolmas kulkija, samarialainen hoitaa häntä. Raamatun sanoma on, että kirjan etiikan asemasta on käytettävä sydämen etiikkaa. Vain samarialainen, uskonnollinen hylkiö, tunsi sääliä.
Lempikokeitani on John Darleyn ja Daniel Bantsonin järjestely, joka loi vastaavan tilanteen amerikkalaisille pappisseminaarin opiskelijoille. Opiskelijat lähetettiin toiseen rakennukseen puhumaan … Laupiaasta samarialaisesta. Markalla he kohtasivat kujalle rojahtaneen ihmisen. Voihkiva ”uhri” istui liikkumatta, silmät kiinni ja pää kumarassa. Yli 40 prosenttia orastavista teologeista kysyi, mikä häntä vaivasi ja tarjosi apuaan. Kiirehtimään kehotetut opiskelijat auttoivat harvemmin kuin paljon aikaa saaneet. Itse asiassa jotkut kulttuurimme suurimmista avustuskertomuksesta luennoimaan kiiruhtavat opiskelijat kirjaimellisesti astuivat tarvitsevan muukalaisen yli ja näin tietämättään vahvistivat kertomuksen opetuksen.”
2. Hyväluontoinen Oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja eläimissä – Frans de Waal (s. 122): ”Ihmisen omantunnon toiminta on niin hienostunutta ja rikasta omine aksioomineen ja logiikkoineen, että se tuottaa filosofeille, näytelmä- ja romaanikirjailijoille ja runoilijoille ikuisen työkentän. Jos syyllisyydentunto syntyy sääntöjen ja arvojen sisäistämisestä ja häpeä heijastelee huolta toisten mielipiteistä, joudumme käsittelemään todella monimutkaisia tunteita. Itse asiassa ne ovat niin monimutkaisia, että sana ”tunne” ei tee niille oikeutta. Niihin liittyy myös itsestään tietoisuutta, toisen näkökannan omaksumista ja attribuutiota. Jopa niin sanotut emotivistit, jotka yrittävät johtaa moraalisuuden tunteesta, tunnistavat tarvitsevansa kognitiivista komponenttia. Adam Smith kuvitteli, että ”puolueeton katsoja” seurasi jokaista tunnettamme ja tekoamme ikään kuin pitelisimme peiliä päätelläksemme, miltä käyttäytymisemme vaikuttaa ulkopuolisesta. Niinpä omaatuntoa lapsuudessa muokkaava sosiaalinen ympäristö korvautuu asteittain sisäisten säädinten joukolla, joka matkii sen vaikutusta. Enää ei tarvitse odottaa muiden ylistystä tai moitetta. Jaamme niitä itse omaksumiemme standardien mukaan.”
3 . Hyväluontoinen Oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja eläimissä – Frans de Waal (s. 125): ” — kädellisten sosiaalisia sääntöjä ei noudateta pelkästään dominoivien yksilöiden läsnäollessa ja niitä ei unohdeta, kun nämä ovat muualla. —–. Nämä vasteet osoittavat estojen juurtuneen siinä määrin, että niiden vahvistajan läsnäolon aiheuttama huoli jatkuu vaikka se ei ole paikalla. Tämä ei ole koivinkaan suuri sisäistys verrattuna lähes täydelliseen käyttäytymisen sääntöön, joka saadaan keinotekoisesti tottelevaisuuteen koulutettuihin eläimiin. Kaikesta huolimatta se on voinut olla kädellisten suvussa lähtökohtana syyllisyydentunnon ja häpeän evoluutiolle .”
4. Hyväluontoinen Oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja eläimissä – Frans de Waal (s. 237): ”Aikoinaan rehellisyyttä, syyllisyydentuntoa ja eettisten ongelmien pohtimista pidettiin puhtaasti henkimaailman asioina, mutta ne voidaan jäljittää tiettyihin aivojen alueisiin. Niinpä ei pitäisi olla yllättävää, että eläimissä on vastaavia löytöjä.”
6. Kristinuskon Käsikirja –kirjaa (s.245) lainaten: ”Koska Jumala on salattu , on myös hänen oikeudenmukaisuutensa salattu . Luotu ei voi ymmärtää luojaansa , inhimillisen ihmisen on mahdotonta ymmärtää tuonpuoleista Jumalaa . Ihminen ei voi tietää, miksi maailmassa on kärsimystä . Kristityn tehtävänä on osallistua taisteluun pahaa vastaan ja pyrkiä lieventämään kärsimystä silloin, kun se on mahdollista.”
Edellinen lainaus puhuu Jumalasta niinkuin se olisi jotakin todistettua. Maailmankatsomus joka antaa niin Jumaluudelle kuin ateismille mahdollisuuden on paras. Eikä kärsimyksen poistoa voi laittaa Jumaluuden harteille; meidän on itse alasajettava kärsimyksen syyt. Voi valita: rukoilenko että maailma tulisi hyväksi vai lahjoitanko 100 euroa Yemenin nälänhätäalueille. Nykyisin ihminen yhä kiihtyvällä vauhdilla poistaa ainakin lääketieteellisesti kärsimysten syitä. Myös biologia, sosiologia ja psykologia kuvaa meidät osaksi luontoa vaikka olemmekin lajina kehittynein maapallolla.
7. Kristinuskon Käsikirja -kirjaa (s. 247 laatikkoteksti – kärsimyksen ongelman ratkaisuyrityksiä) lainaten: ”Hindulaisuudessa kärsimys mielletään seuraukseksi ihmisen pahoista teoista edellisessä elämässä . Karman lain mukaan ihminen niittää, mitä hän on kylvänyt . Elämällä hyvin ihminen pääsee vähitellen saavuttamaan paremman jälleensyntymän ja lopulta pääsee irti sielunvaelluksen kiertokulusta.”
Edellinen lainaus antaa varakkaamille yhteisön jäsenille oikeuden olla piittaamatta köyhemimmistä yhteisön jäsenistä.
8. Kristinuskon Käsikirja -kirjaa (s. 247 laatikkoteksti – kärsimyksen ongelman ratkaisuyrityksiä) lainaten: ”Marxilaisuuden mukaan kärsimys on seurausta tuotantovälineiden epätasaisesta jakautumisesta. Kommunistisessa yhteiskunnassa tämä on korjattu ja siten kärsimys poistettu. Jokainen voi elää tyydyttävää elämää.”
9. Kristinuskon Käsikirja –kirjaa (s. 247 laatikkoteksti – kärsimyksen ongelman ratkaisuyrityksiä) lainaten: ”Eksistentialistinen filosofia ei pyri löytämään kärsimykselle mitään yleistä syytä tai selitysmallia siitä vapautumiseksi. Jokainen ihminen on vapaa valitsemaan elämänsä ja sen, miten kärsimykseen suhtautuu . Naturalistisen käsityksen mukaan syntymä, elämä ja kuolema ovat jokaisen elävän olennon osa. Kärsimys kuuluu tähän kiertokulkuun luonnollisena osana eikä sille ole olemassa selitystä .”
Edellisen lainauksen ensimmäisen virkkeen tummennus saa sanomaan eksistentiaalisesta filosofiasta sen, ettei se taida olla tiedettä. Edelleen kaikilla ei ole mahdollista valita sitä kuinka kärsimykseen suhtautuu; lapsityöläisen arki afrikkalaisessa kobolttikaivoksessa on yhtä kärsimystä. Edellisen lainauksen viimeinen tummennus puolestaan on fatalismia; voimme vähentää kärsimystä radikaalisti. Biologia pystyy selittämään nykyisin käyttäytymistieteiden ja lääketieteen kanssa kärsimystä. Myös esim. Nälänhädästä johtuva kärsimys voidaan poistaa helpposti. Ruokarurvan kustannukset ovat alle 40 miljardia euroa vuodessa ja poliittisen tai yksilöiden päätöksellä se voidaan toteuttaa päivissä. Myös elinikä pitenee ainakin hyvinvoivalla väestön osalla.
10. Kristinuskon Käsikirja –kirjaa (s.166) lainaten: ”Keskiajan ihminen ylitti kuoleman rajan turvallisin mielin. Hän oli ripittäytynyt, saanut ehtoollisen ja viimeisen voitelun. Hän ei pelännyt joutuvansa helvettiin, joka oli varattu paatuneille ja katumattomille syntisille. Mutta hän ei myöskään laskenut pääsevänsä taivaaseen, sillä suora tie sinne oli auki vain pyhimyksille . Muiden oli kuljettava kiirastulen kautta. Siellä kärsityillä rangaistuksilla korvattiin ne katumusta osoittavat hyvitystyöt, jotka olivat jääneet suorittamatta maan päällä. Kirkon tarjoama siunaus ulottui kiirastuleenkin. Lahjoituksilla ja testamenteilla rahoitettiin kuolleiden puolesta pidettäviä sielunmessuja, joiden uskottiin lyhentävän ja lieventävän kiirastulen kipuja. Niihin auttoivat myös aneet. Tavallinen ihminen oli eläessään ehtinyt tehdä liian vähän hyvitystöitä . Sitä vastoin Kristus ja pyhimykset olivat tehneet niitä yli oman tarpeen :
”Yksi tippa Kristuksen verta olisi riittänyt lunastamaan koko ihmiskunnan. Kristuksen ylenpalttisesta uhrista on tullut aarre, jota ei ole säilytettävä liinaan käärittynä eikä kätkettävä peltoon, vaan käytettävä. Jumala on uskonut tämän aarteen maanpäällisille sijaisilleen, Pyhälle Pietarille ja hänen seuraajilleen, käytettäväksi katuvien ihmisten osittaiseksi tai täydelliseksi vapauttamiseksi syntiensä maallisista rangaistuksista . (Paavi Klemens VI v. 1343).” Tästä varastosta kirkko jakoi aneita. Niitä saatiin osallistumalla ristiretkiin tai pyhiinvaellukseen, mutta useimmiten selvällä rahalla . Näin tekemättä jääneet hyvitystyöt ja kiirastulen rangaistukset siirrettiin maksettavaksi kirkon ehtymättömästä aarrekammiosta . —–. Anekauppa palveli sekä myöhäiskeskiajan ihmisen kiihkeää pelastuksen kaipuuta että paavinistuimen jatkuvaa rahantarvetta . Aneilla rahoitettiin renessanssiajan Roomankirkkotaide. ——–. Vaikka ane kirkon opin mukaan merkitsi vapautusta ainoastaan hyvitystöistä eikä suinkaan syntien anteeksiantoa, tarjosivat anekauppiaat usein enemmän kuin kirkko opetti, ja teologisiin erittelyihin tottumaton kansa uskoi yleisesti, että ostamalla ane ostettiin synnit anteeks i.”