1.2
1. Uskontojen kehityksen pääpiirteet -kirjaa (s. 165) lainaten: ”Uskonnon tarpeen aiheuttajana on ollut turvattomuuden tunne; ihminen on tuntenut tarvitsevansa itseään voimakkaamman apua”.
Yhdyn edelliseen lainaukseen, sillä erotuksella, että liian vähäiset tiedot ympäröivästä luonnosta olleevat syy osittain turvattomuuden tunteeseen. Kun tieto määrä ympäröivästä luonnosta ja ihmisen omista toimintamekanismeista on kasvanut kulttuureissa ja yksilöillä, niin myös ihminen on tuntenut, että hän on alkanut hallita luontoa.
2. UHP -kirjaa (s.7) lainaten: ”Uskonto ei johdu ihmisen älyperäisistä pyrkimyksistä, vaan tulevaisuuteen kohdistuvista peloista ja toiveista.”
Olen edellisen lainauksen linjoilla, kun lainaus toteaa, että uskonnon eräs syy on tulevaisuuteen kohdistuvat pelot ja toiveet; mutta lainauksen toteama lausahdus, että “uskonto ei johdu ihmisen älyperäisistä pyrkimyksistä” on sikäli väärä, että uskonto on muovautunut erilaisia tarpeita varten, joskin päättelyt eli älyperäiset pyrkimykset ovat olleet uskomusten luontiaikoina menneet harhaan (esim. salaman tai tulivuoren toiminnat ovat saaneet uskonnollisia merkityksiä.).
3. Uskontojen kehityksen pääpiirteet –kirja jatkaa: ”Tämä avun tarve on ollut ja on vieläkin suurestikin erilaista eri kehitysasteilla olevilla ihmisyksilöillä, samoin kuin eri kansoillakin. Alimmilla asteilla se kohdistuu jokapäiväisten elämän tarpeiden toivomiseen. Alkeellisella asteella olevat ihmiset tekevät taikatemppujansa saadakseen metsästys- tai kalastusonnea, maata viljelevät kansat uhrasivat, ehkäpä vieläkin uhraavat maantuotteitaan saadakseen taivaasta sadetta ja auringonpaistetta viljelyksilleen . Suurin osa ihmisistä on vieläkin ainakin osittain tällä asteella. Heidän mielensä kääntyy jumalan puoleen useimmiten taloudellisten asioitten vuoksi ; he toivovat ja rukoilevatkin jumalalta apua voidakseen niitä menestyksellisesti järjestellä.”
4. Kristinuskon Käsikirja -kirja jatkaa: ”Uskonto pyrkii vastaamaan elämän ja kuoleman kysymyksiin. Uskonnon avulla ihminen määrittää omaa eksistenssiään, olemassaoloaan.”
Se, että uskontoteoreettiset ryhmittymät pyrkivät vastaamaan kysymyksiin, jotka koskettavat elämää ja kuolemaa, on selvä osasyy siihen, että uskontoteoreettisilla ryhmittymillä on kannatusta vielä nykyäänkin. Tämä itsessään ei olisi huono asia, mutta kun uskontoteoreettisten ryhmittymien vastaukset ovat historiallis-traditionaalisesti sidottuja, tämä aiheuttaa yhteiskunnallisesti vakavia ongelmia. Jos henkilö, joka omaa auktoriteettia, vastaa elämää ja kuolemaa koskeviin kysymyksiin disinformatiivisesti, tämä voi aiheuttaa ihmisen luonteenpiirteille vierasta käyttäytymistä, joka puolestaan aiheuttaa eriasteisia ongelmia. Auktoriteetin varassa elävä henkilö voi toimia omaa etuaan vastaan tyydyttääkseen uskonnollisen auktoriteetin määräyksiä jotka ovat pitkälti luotu hänen tarpeitaan vastaaviksi.
5. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Outi Könni, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 2: Maailmanlaajuinen kristinusko (2021): ”Kontekstuaalisuus eli tilannesidonnaisuus tarkoittaa sitä, että kaikki inhimillinen toiminta on aina sidoksissa tiettyyn kulttuuriin, kieleen, aikaan ja kokemuksiin. Jokainen yhteisö ja yksilö elää ja toimii tietyssä kontekstissa, joka vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten kristinuskon opit ja merkitys nähdään, miten Raamatun tekstejä tulkitaan tai miten kristinuskon ihanteita käytännössä noudatetaan.”
Länsimaissa esimerkiksi kristinuskon asema heikkenee; puolestaan islamilaisissa maissa uskonnollisuus kasvaa huonomman koulutustason vuoksi, ja suurien perhekokojen vuoksi.