2.10
1 . UHP –kirjaa (s.57-) lainaten: ”Avestassa vallitseva katsantotapa on jyrkän dualistinen. Hyvän ja pahan, puhtaan ja saastaisen välillä on tehtävä ankara ero . Kun maailmassa on paljon saastuttavaa, täytyy hurskaan olla varuillaan, ettei saastuta itseään eikä puhtaita alkuaineita, maata, vettä ja tulta . ——. Joka on saastuttanut itsensä koskettamalla ruumiiseen tai muuhun saastaiseen , on velvollinen puhdistamaan itsensä säädetyillä puhdistusmenoilla . Puhdistava voima on vedellä, lehmänvirtsalla, ja pyhällä savulla .”
Avestan luontiaikoina ei ymmärretty esim. veden alkuaine rakennetta. Myös tulen palamis reaktio oli tiedon ulkopuolella oleva. Ihminen tarvitsee puhdasta vettä sekä myös tulelle on käyttöä ruuan kypsennyksessä. Näin niistä tuli pyhiä.
2. Jotakin uskontoja käsitellyttä kirjaa (s.143) lainaten: ”E.W Ponkalan lainaama Abraham Kuenen sanoo: Persialaisten ja juutalaisten uskontojen olleen enemmän toistensa kaltaisia kuin mitkään muut muinaisaikojen uskonnot koskaan ovat olleet . Myöskin ovat näiden molempien kansojen uskonnot luonnossa erottaneet toiset esineet saastaisiksi ja toiset pyhiksi .”
Persialaiset ja juutalaiset olivat naapuri kansoja ja täten heidän uskontonsa olivat synkretistisiä.
3. Ankkuri I -Uskontojen kehityksen pääpiirteet -kirja (s.113) jatkaa: ”Persialaisten uskonto sai yhä uusia ilmenemismuotoja. —-. Elämän tehtävänä siinä on välttää saastumista ja, jos joku siihen on joutunut, on hänen oikealla tavalla puhdistettava itsensä mahdollisimman pian. Puhtaus ei tässä tarkoita terveysopillista eikä siveellistäkään puhtautta, vaikka luultavasti nekin välillisesti otettiin huomioon, vaan saastaista oli se, mitä pidettiin pahanhengen valtakuntaan kuuluvana.”
4. AA1 –kirja (s.120) jatkaa:Kreikassa eli niihin aikoihin myöskin saastuttamisuskoa. Luultiin saastan tarttuvan kosketuksen kautta saastaisina pidettyihin olentoihin . Välikappaleina siihen olivat vesi, tuli, rikki tai muu suitsutus ym. Ruttotaudin, kadon tai muun vitsauksen sattuessa luultiin sen johtuvan koko yhteiskunnan saastumisesta. Sellaisesta tilanteesta uskottiin selviydyttävän, kun saasta siirrettiin pariin henkilöön, jotka vanhempina aikoina surmattiin, myöhemmin ajettiin oman maan rajojen ulkopuolelle. Edellinen osoittaa, että synnintunto on herännyt, josta vanhan uskonnon aikana ei mitään tiedetty.”