2.18
1. Desmond Morrisin “Alaston apina” –kirjaa (s. 171) lainaten: —- joudumme väistämättä johtopäätökseen, että käyttäytymismielessä uskonnolliset toiminnat ovat suurien ihmisjoukkojen kokoontumista suorittamaan toistuvia ja pitkiä alistuvia esityksiä hallitsevan yksilön tyynnyttämiseksi . Kysymyksessä oleva hallitseva yksilö saa monia eri muotoja eri kulttuureissa, mutta yhteisenä tekijänä on aina sen suunnaton voima ja valta . Joskus sen hahmona on jonkun toisen lajin eläin tai idealisoitu muunnos siitä. Toisinaan se pikemminkin kuvataan oman lajimme vanhaksi ja viisaaksi jäseneksi. Toisinaan siitä abstraktimpi ja sitä sanotaan yksinkertaisesti ”valtioksi” tai muulla sen tapaisella nimellä.”
2. Desmond Morrisin “Alaston apina” –kirja (s. 171) jatkaa: “Alistuvat reaktiot siihen voivat käsittää silmien sulkemisen, pään painamisen, käsien painamisen yhteen anovaan asentoon, polvistumisen, maan suutelemisen ja jopa maahan heittäytymisen, ja mukana on usein valittavia tai messuavia ääntelyjä. Jos nämä alistuvat toiminnat tehoavat, hallitseva yksilö leppyy. Koska sen voimat ovat niin suuret, lepytysseremonioita on suoritettava säännöllisesti ja usein, jotta sen viha ei nousisi uudelleen. Hallitsevaa yksilöä sanotaan tavallisesti, mutta ei aina, jumalaksi.”
3. KR –kirjaa (s. 34) lainaten: ”Kun syys- tai kevätsade jäi tulematta tai kun nälkäinen heinäsirkkaparvi mustana pilvenä kohosi idästä ja laskeuduttuaan hävitti kaiken, mitä maassa viheriää oli, ja tuli katovuosi, silloin tunsivat israelilaiset Herran rankaisevan käden päänsä päällä. Mutta hyvän vuodentulon saadessaan he veisasivat ihania kiitospsalmeja, sellaisia kuin Ps. 65, – -.”
4. KR -kirja (s. 154) jatkaa: “Rukoiltaessa polvistuttiin usein (Apt. 20:36; 21:5).”
Polvistuminen on alamaisuuden osoitus. Alamaisuutta osoitettiin uskonnolliselle johtajalle joka väitti tietävänsä mikä on oikea usko tai uskoi siihen itsekkin. Historiassa kansan johtaja usein toimitti myös uhrit ja monesti kansan johtajaa kutsuttiin Jumalaksi tai Jumalan pojaksi.
5. Jotain uskontoja käsitellyttä kirjaa lainaten: ” Mooseksen kirjoissa esitetään , että Mooses itse oli jo järjestänyt israelilaisille suurenmoisen pappisjärjestelmän ja jumalanpalvelusmenot. Niin ei kuitenkaan ollut. Palestiinaan tulon jälkeen ensimmäisinä vuosisatoina oli Israel hyvin vähäisissä määrässä papillinen valtakunta. ——— oli sen elämä pääasiallisesti sodankäyntiä maan entisten asujainten kanssa. ——–. Jahve ennen valistuneita profeettoja oli tyypillinen ja vertaansa löytämätön kansallisjumala.”
6. Ankkuri I (s. 72 kuvateksti) jatkaa: ”Pekingissä sijaitsevassa Taivaan temppelissä hallitsijat suorittivat vuosittaiset uhrit Taivaalle hyvän sadon saamiseksi. Temppeli on rakennettu v. 1420 ja se oli aikaisemmin kungfutselaisuuden keskus Kiinassa .”
Edellisestä lainauksesta voimme huomata ruokatalouden merkityksen osana uskonnollista toimintaa (=yhteiskunnallista). Ruokatalous on aina ollut tärkeä ihmiselle, jonka tärkeyden voimme nähdä myös edellisestä lainauksesta: hallitsija suoritti uhrin Taivaalle saadakseen hyvän sadon. Tästä voimme päätellä, että jos valtakunnassa oli ruokatalous kunnossa ympäristöolojen (sää, vesi ym.) ansiosta, sai hallitsija itselleen myös ansaitsematonta suosiota, koska luultiinhan uhraus –toimintojen, joita hallitsija suoritti, vaikuttavan tässä tapauksessa ruokatalouteen. Edellisestä lainauksesta voimme edelleen huomata, että aatesuunnan tai valtaapitävänjärjestelmän muuttuminen voi ottaa käyttöön vanhan temppelin ym. paikan ja jatkaakseen siellä uutta toimintaa.
7. RSJS -kirjaa (s. 98) lainaten: ”Jooelin, Petuelin pojan esiintyminen saa selityksensä siitä, että heinäsirkat olivat tuhonneet satoa. Tämän kansallisonnettomuuden takia Jooel kehotti temppelin papistoa kutsumaan kokoon ylimääräisen juhlakokouksen, julistamaan yleisen rukous- ja katumuspäivän . —-. Ensiksi syynä kansaa kohdanneeseen onnettomuuteen oli sen luopumus Herrasta . Juhlakokouksen tarkoituksena oli saattaa kansa polvilleen Herran eteen rukoilemaan armoa . Mutta samalla oli hirvittävä luonnononnettomuus sen kauhistuttavan tuomion päivän enne, jota profeetat vanhastaan (Aamoksesta alkaen) olivat sanoneet Herran päiväksi .”
8. Ankkuri I -kirjaa (s.132) lainaten: ”Varhaiskantaisten uskontojen piirissä palvotaan aurinkoa, kuuta, tähtiä, maa-äitiä, sadetta, hedelmällisyyden, metsästyksen ja kalastuksen jumalia ja henkiä. Näitä luonnonhenkiä lepytellään uhreilla, jotta elinkeinojen harjoittaminen menestyisi. Vaikka uhri suoritetaan kiitokseksi tai henkien vihan lauhduttamiseksi, siinä kuvastuu periaate: annan, jotta antaisit .”
9. Georg Henrik von Wrightin “Logiikka ja humanismi” -kirja (s. 394) jatkaa: “Aishyloksen Prometheus-trilogian Prometheus muistuttaa melkoisesti Odysseusta. Oveluus ja ylpeys olivat heidän viisautensa ja itseluottamuksensa nurjia puolia. Prometheuksesta kerrotaan, että hän paitsi varasti Zeukselta tulen myös petkutti tältä parhaan osan ihmisten uhrilahjoista. Hän paloitteli härän ja pani lihan ja syötävät osat yhteen säkkiin, luut toiseen . Edellisen säkin hän tuhri loalla ja jälkimmäisen voiteli rasvalla, jotta se näyttäisi houkuttelevammalta. Zeus valitsi säkin joka sisälsi luut. Siten ihmiset saivat parhaan osan, jumalat vain jätteet.”
10. ANKKURI I –kirja (s. ?) jatkaa: ”Kiinalaisessa yhteiskunnassa vallitsi v. 1100-500 eKr. feodaalinen järjestelmä, joka oli rakentunut hierarkkisesti Taivaan tien periaatteiden mukaan . Ylimpänä oli hallitsija, jolla oli paljon hyvettä, ja hänen alaisinaan olivat lääninherrat ja aateliset talonpoikiin asti; heissä hyveen määrä asteittain väheni. Sekä vuodentulon että yhteiskunnallisen järjestyksen ajateltiin riippuvan uhreista, lähinnä uhrista Taivaalle . Keväisin keisari uhrasi Pekingissä Taivaan temppelissä ja syksyisin esi-isien salin Maa-alttarill a. Näistä menoista luovuttiin vasta, kun vallankumous kukisti keisarivallan v. 1911 ja Kiina julistettiin tasavallaksi.”
11. UHP –kirjaa (s.20) lainaten: ” Jos henkeä ajatellaan persoonalliseksi ja mahtavaksi, on sitä uhreilla hyviteltävä . Tämä on ainakin silloin tehtävä, kun sattuu onnettomuus , jota arvellaan hengen vaikuttamaksi , tahi jos on ryhdyttävä sellaiseen työhön , jossa tarvitaan sen apua. Pitkällisen poudan sattuessa Ambomaalainen heimo uskoi henkien estävän sateen. Silloin on entisen päällikön haudan luona uhrattava mustahärkä . Haudalle päin heitellään lihapalasia ja sanotaan: ”tästä saatte, me tahdomme sadetta !”. Uhrin jälkeen pidetään uhriateria, johon vanhimmat miehet ottavat osaa. Uhri on vainajalle annettu lahja joko heidän lepytyksekseen tai heidän suosionsa saavuttamiseks i.”
Esim. salaman isku taloon luultiin aiemmin johtuvan hengen tai Jumalan vihanpurkauksesta. Nyt tiedämme salaman fysikaaliset syyt. Vanhat miehet ovat aina osanneet saada ilmaisen aterin; ovathan he alfauroksia; vrt. papit.
12. KR -kirja (s. 181) jatkaa: ”Kesti kuitenkin pitkät ajat, ennen kuin Raamattu tuli yleisesti kaikkien käsiin. Mutta jumalanpalveluksissa saivat kaikki omalla kielellään kuulla Raamattua luettavan, ja sitä kuultiin usein, sillä laki määräsi, että kukaan ei saanut ilman syytä jäädä kirkosta pois .”
Se ettei kirkosta saanut pois oli päätäntävallassa olevien henkiöiden lepyttelyä.
13. U skontojen K ehityksen P ääpiirteet –kirjaa ( s.73-) lainaten: ”—– alkeellisten uskontojen palvelijat eivät tunteneet persoonallista puutteellisuuden eli synnin tuntoa. He pitivät jumaliansa mielessään perheen tai heimon onnen saavuttamisen tarkoituksessa. Sillä asteella jumalanpalvelus oli pääasiassa joko kaupantekoa, kun uhrattiin toivossa saada etua, taikka lahjomisyrityst ä, joksikin sitä myöskin on sanottu.”.
14. UHP -kirjaa (s. 27) lainaten: “ Egyptiläiset ajattelivat paljon kuolemaa ja säilyttivät suurella huolella vainajain ruumiit . Kuninkaat rakensivat haudoilleen pyramideja ja rikkaat hautakammioita varojensa mukaan. Niihin sijoitettiin vainajain balsamoitu ruumis, ns. muumio. Kuoleman jälkeen ajateltiin elämän kannattajaksi Kaa nimistä varjomaista olentoa . Tämä saattoi asua ruumiissa tai jossakin kuvassa . Sen hyväksi uhrattiin esim. härkiä ja hanhia, joskus vanhimpina aikoina ihmisiäkin. Vainajan näet arveltiin edelleen tarvitsevan ruokaa, juomaa ja palvelijoita kuten eläessäänkin. Myöhemmin ruvettiin uhraamisen asemasta piirtämään uhrieläinten ja palvelijain kuvia hautakammion seiniin ja vielä myöhemmin tyydyttiin voimallisten loitsujen kirjoittamiseen, koska niiden luultiin toteuttavan vainajan toiveet .”
Edellisestä lainauksesta näkyy uhrausmenojen kehitys.
15. ANKKURI I –kirjaa lainaten (lainaus koskee Taolaisuutta?): “Vanhaan kansan uskontoon kuuluu olennaisena osana aninismi, usko henkiin ja paholaisiin . Usko perusvoiman, Jangin ja Jin vuorovaikutuksesta siirtyi koskemaan myös näkymätöntä henkien maailmaa. Pahojen ja hyvien henkien toiminta oli otettava huomioon kaikessa, esim. talon tai tien rakentamisessa, haudan kaivamisessa, häiden ja hautajaisten pitämisessä. Pahoja henkiä lepyteltiin uhreilla, jotka kuitenkin vähitellen tulivat vertauskuvallisiksi. Myöhemmin poltettiin enää vain paperisia uhrilahjoja tai hengille tarjottiin ruokauhreja, jotka myöhemmin syötiin itse .
16. Jotain uskontoja käsitellyttä kirjaa (s. 76) lainaten: ” Jumalille ja esi-isien hengille annetut ruoka- ja juomauhrit tarjotaan myöhemmin perheelle . Jumalat ja esi-isät otetaan huomioon taloa tai teitä rakennettaessa.”
17. Ankkuri I –kirjaa (s. 97) lainaten: ”Kirjanoppineista tuli uskonnollisia johtajia, jotka kokosivat juutalaiset Mooseksen lain ympärille. Juutalaisuuden painopiste oli lakihurskaudessa ja synagogassa vietettävässä jumalanpalveluksessa. Temppelissä suoritettavan uhrin tilalle tuli rukous .”
18. Sama kirja (s. 76) jatkaa: ”Šintolaisuudessa uskotaan, että kuoleman jälkeen ihmisten uskotaan jatkavan elämäänsä henkien maailmassa. He ottavat vastaan omaistensa uhreja ja antavat vastalahjaksi siunausta”
19. AA1 –kirja (s.120) jatkaa: ”Tässä oli osansa ns. Dionysos-jumalan palvonnasta johtuneilla käsitteillä. Häntä palveltiin kiihkoisilla ja kiihottavilla menoilla , jotka päättyivät haltioitumiseen ja loveenlankeamiseen. Siten muka kohottiin inhimillisen olotilan yläpuolelle, jumalan olopiiriin, ja tultiin jumalan kaltaisiksi, vieläpä oltiin jumalaa täynnä . Kerrottiin, kuinka Dionysoksen seuralaiset, samotessaan hurmaantuneina metsiä, ottivat metsäneläimiä kiinni, repivät ne paljain käsin kappaleiksi ja söivät lihat raaáltaan . Täten muka syötiin myös eläimessä (ja koko luomakunnassa) elävää ja ilmestyvää jumalaa ja päästiin suoraan hänen olentonsa ja voimansa osallisuuteen. S iinä on siis jonkinlaista sakramentin luonnetta. Siitä kehittyikin ns. ”sakramenttiuhri”, jossa ihmiset uskoivat salaperäisellä tavalla syövänsä itse jumalan ja siten tulevan hänen olennostaan osallisiksi . —. Uhrit eivät enää ole pelkkää seurustelua jumalan kanssa eikä niiden sovittamista, vaan ne ovat tarkoitetut olemaan sovituksena jostain rikkomuksesta tai poistamaan saastan. Uhreissa vapaaehtoisesti luovutettiin jumalille tai haltijoille elävä olento tarkoituksessa, että ne tyytyisivät siihen vaatimatta rikoksen tekijän henkeä tai onnea . Samoin uhrattiin myöskin vaaralliselle retkelle tai sotaan lähdettäessä .
20. S:ää (s. 56) lainaten: ”Ensimmäinen ja toinen Aikakirja sekä Esran ja Nehemian kirjat muodostavat VT:n kolmannen historiateoksen, joka kertaa edeltäjiensä, Mooseksen kirjojen ja viimeksi esitellyn deuteronomistisen historiateoksen, kertomat tapahtumat ja lopuksi jatkaa juutalaisten historian kuvausta persialaisaikaan saakka. Sen kirjoittaja, —-, on käyttänyt hyväkseen edeltäjiensä lisäksi muita lähdeteoksia, joista tärkein on koskenut israelilaisen jumalanpalveluksen historiaa . —-. Luultavasti historiateoksen kirjoittaja on joku leeviläinen pappi . —–. Kronikoitsijan historiannäkemys on uskonnollisen palkitsemisopin määräämää: kaikki tapahtumat ovat rangaistusta synnistä tai hyvien tekojen tuomaa siunausta . Kirja julkaistiin persialaisaikana, todennäköisesti viidennellä vuosisadalla (400-luvulla) eKr.”
2 1 . KR –kirjaa (s. 44) lainaten: ” Niin kuin kaikissa muinaisajan uskonnoissa , niin oli Israelissakin varsinaisena jumalanpalvelusmuotona uhri . Sen voi suorittaa perheenisä yhteisellä uhrikukkulalla , mutta vanhastaan oli myöskin erityisiä uhripappeja , esim. Eeli Siilossa ja Saadok Salomon hovissa sekä leviitat eli leeviläiset maaseudulla.”
2 2 . RSJS -kirjaa (s. 98) lainaten: ”Jooelin, Petuelin pojan esiintyminen saa selityksensä siitä, että heinäsirkat olivat tuhonneet satoa. Tämän kansallisonnettomuuden takia Jooel kehotti temppelin papistoa kutsumaan kokoon ylimääräisen juhlakokouksen, julistamaan yleisen rukous- ja katumuspäivän . —-. Ensiksi syynä kansaa kohdanneeseen onnettomuuteen oli sen luopumus Herrasta . Juhlakokouksen tarkoituksena oli saattaa kansa polvilleen Herran eteen rukoilemaan armoa . Mutta samalla oli hirvittävä luonnononnettomuus sen kauhistuttavan tuomion päivän enne, jota profeetat vanhastaan (Aamoksesta alkaen) olivat sanoneet Herran päiväksi .”
Edelliseen lainaukseen tukeutuen: kun ei ymmärretty sitä, että heinäsirkat kuuluvat osana luonnon kiertokulkuun, niin ajateltiin niiden tuottaman onnettomuuden sadolle johtuvan jostain kansan synnistä.
2 3 . ANKKURI –kirjaa (s. 58) lainaten: ”Buddha arvosteli hindulaisuuden jumalanpalvelusseremonioita . Hänen mielestään rituaalit sitovat olemassaoloon eivätkä vapauttaneet siitä. Buddha ei luonut uusia palvontamenoja. Myöhemmin buddhalaisuuteen on kehittynyt oma kulttielämänsä . —–. Temppeleissä olevia lukuisia Buddhan patsaita ei varsinaisesti palvota, vaan ne ovat apuna mietiskelyyn keskittymisessä. —-. Buddhalaiset tekevät mielellään lahjoituksia pyhäkköjensä kaunistamiseksi ja luostarien tukemiseksi. —-. Temppeleissä Buddhan alttarien edessä rukoillaan ja uhrataan kukkia, makeisia, rahaa jne. —–. Buddhalaisissa maissa on rakennuksia, stupia, joissa säilytetään jäännöksiä Buddhan poltetusta ruumiista: hiuksia, hampaita, kaulanikamia jne . Näihin temppeleihin hurskaat buddhalaiset tekevät pyhiinvaellusmatkoja. Pyhäinjäännökset ovat kunnioituksen kohteina , ja niiden uskotaan auttavan mietiskelyyn keskittymisessä. Buddhalaisissa kodeissa on pieniä pyhäkköjä tai alttareita, joissa on pyhiä kuvia . Näiden edessä seisoen lausutaan kolminkertaisen turvautumisen kaava, poltetaan suitsukkeita ja mietiskellään. Perhejuhlissa, kuten aikuiseksitulo -juhlissa, häissä ja hautajaisissa, munkit suorittavat juhlamenoja . Lisäksi vietetään lukuisia juhlia, jotka liittyvät vuodenaikoihin ja Buddhan elämän vaiheisiin . —–. Buddha antoi seuraajilleen oikean elämisen esikuvan. Hänen sanotaan olleen aina tyyni, järkevä, lempeä ja myötätuntoinen. Samoin tulee hänen seuraajiensa voittaa viha, kauna ja itsekkyys, niin hänestä tulee lempeä, säälivä ja toisia ajatteleva. —-. Tärkeintä eivät kuitenkaan ole ulkonaiset teot, vaan vaikuttimien ja ajatusten puhtaus.”
Edellisen lainauksen mainitsema ”temppelipalvonta” on lähellä kristittyjen vastaavaa toimintaa. Edellisen lainauksen kohta: ” .. kukkia, makeisia, rahaa ..” viittaa henkien palvontaan niin, että henkien kuvitellaan omaan ihmismäisiä tarpeita; kuitenkin rahan uhraaminen on henkien –palvonnan kehittyneempi muoto, jonka motiivit lienevät ”maallisetkin”. Edellisen lainauksen virkkeen sisältö, jossa puhutaan ”nikamista jne.” on samantapaista toimintaa kuin kristityilläkin on ollut, ja vielä jossain jopa on. Myös edellisen lainauksen maininta ”pyhiinvaellusmatkoista” on samankaltaista toimintaa kuin muissakin uskonnoissa. Kaikkien uskontojen toiminta on ollut oleellisesti läsnä niissä toimituksissa, jotka ovat ihmiselle tärkeitä: naimisiinmeno ym. Edellisen lainauksen viittaus ”vuodenaika juhliin” on selvä osoitus, kuinka Buddhalaisuuskin on kehittynyt maanviljelys riittien pohjalta: eli ajalta, jolloin ihmiset luulivat ”jumalten” tai ”esi-isän henkien” vaikuttavan siihen millaiseksi sato tai sää muodostuu. Edellisen lainauksen virkkeen sisältö, jossa on viittaus ”Buddhan elämän vaiheisiin” on samankaltaista toimintaa kuin kristityilläkin on Jeesuksen ympärillä.
2 4 . ANKKURI –kirja (s. 76) jatkaa: ”Buddhalaisuudesta: Kiinan kolmantena pääuskontona on ollut buddhalaisuus, joka levisi 100-luvulta lähtien mahajana-muodossa ja jakautui useiksi lahkoiksi . Aluksi uskonto kohtasi vastustusta . Buddhalaisuuden jälleensyntymisoppi näytti olevan ristiriidassa esi-isien palvonnan kanssa , ja munkki-ihanne uhkasi särkeä perheitä. Toisaalta taolaisuudessa ja buddhalaisuudessa oli myös sukulaisuutta, sisältyihän niihin molempiin hiljaisuutta ja mietiskelyä . 300-luvulla kiinalaiset saivat luvan ryhtyä munkeiksi, mutta vielä 800-luvulla syntyi ankara vaino. Lopulta buddhalaisuudesta tuli kuitenkin kiinalaisten elämän tärkeä osa. Buddhalaisuuden oppeja kehitettiin ja palvonnan kohteet tulivat moninaisimmaksi: Buddhia oli lukemattomia . Mahajana-buddhalaisuuden suurimpia koulukuntia on ns. puhtaan maan koulukunta. Sen jäsenet palvovat Amitabha Buddhaa ja rukoilevat häntä johtamaan seuraajansa pelastukseen, Läntiseen paratiisiin . Varsinkin hautajaisissa käytettiin usein buddhalaisia pappeja , jotka lukivat tekstejä kuolleen levon edistämiseksi. Sekä taolaisuudessa että buddhalaisuudessa uskotaan lukuisiin helvetteihin ja taivaisiin . Kiinassa kaikki uskonnolliset yhteisöt ovat olleet valtion valvonnassa (Tekijä: vuonna 1983). Tarkkoja tietoja niiden asemasta ja kannattajamääristä on erittäin vaikea saada.”
2 5 . Jotain uskontoja käsitellyttä kirjaa lainaten (s. 76): ”Buddhien lisäksi on pyhiä olentoja, bodhisattvoja . Heistä suosituin on Kiinassa Kuan Jin. Hän on kaikkien vetoomusten lempeä kuuntelija , joka suojelee ihmisiä t ulelta, miekalta, vankilalta, pahoilta hengiltä ja r yöväreiltä . Kuan Jiniä pidetään Kiinassa naisena ja Japanissa miehenä.”
26. Sama kirja (s. 76) jatkaa: ”Sintolaisuudessa jumalat antavat rukoilijalle onnea ja menestystä maallisessa elämässä.”
2 7 . Sama kirja (s. 76) jatkaa: ” Kotialttarin äärellä rukoillaan ja kysytään neuvoa jumalilta ja suvun vainajilta. Useimmiten pyydetään terveyttä ja menestystä .”
Edellisen lainauksen kaltaista toimintaa löytyy kaikista uskonnoista. Alttari tarkoittaa liettä, mikä on jäänne tulen palvonnan tärkeydestä, siis tuli on ollut tärkeää ihmiselle.
2 8 . Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 236 kuvateksti) lainaten: ”Polvistuessaan jonkun eteen ihminen painaa itsensä alistuen alas. Ammoin sovittiin, että hallitsevan ihmisen edessä oli kumarruttava toisen polven varaan ja ainoastaan jumalan edessä molempien polvien varaan . Nykyisin ihmisten näkee vaipuvan kahden polven varaan ainoastaan muodollisissa yhteyksissä, esim. rukoillessaan, tai epämuodollisissa yhteyksissä, esim. urheilijan kokiessa äkillistä tarvetta kiittää taivaita voiton hetkellä.”
29. Samaria –lehti (s. 12) jatkaa: “Ne, jotka eivät välittömästi vapautuneet päihteiden käyttötarpeesta tai – pakosta, kehittivät itselleen retkahduksentorjuntakeinoja. Uskonnollisuuteen ja hengellisyyteen liittyviä retkahduksentorjuntakeinoja olivat rukous ja Raamatun lukeminen, uskonystävien ja hoitoyhteisöjen tuki, osallistuminen uskonnolliseen toimintaan vaihtoehtoisena toimintana, vaikeuksien uusi kognitiivinen, uskonnollisen kielen kautta tapahtumien jäsentäminen ja uskovaisen roolisuojan taakse vetäytyminen. Yleensä elämänongelmien voittamiseen, ahdistuttavien tilanteiden läpikäymiseen tai niiden kassa toimeen tulemiseen käytettiin samantyyppisiä itsehoitomenetelmiä.”