2.19
1. Georg Henrik von Wrightin “Logiikka ja humanismi” -kirjaa (s. 398) lainaten: “Tieteellä ja magialla on muuan yhteinen perusasenne: usko, että ihminen kykenee alistamaan “mahdit” valtaansa. Magia on tieteen esiaste. Tiede on järkeistettyä, taikauskosta puhdistettua magiaa.
Yhtä vähän kuin uskonto on magia pelkästään ns. alkukantaisten kulttuurien ilmiö. Se matematiikan haara, jolla on arabialainen nimi algebra, erosi renessanssin aikana tuskin kabbalistisesta lukumagiasta, eurooppalainen astronomia liittyi vielä barokin päivinä läheisesti astrologiaan ja eurooppalainen kemia oli valistusaikaan asti suunnilleen samaa kuin se, mitä arabit nimittivät alkemiaksi.”
2. Georg Henrik von Wrightin “Logiikka ja humanismi” -kirja (s. 399) jatkaa: “Tieteen irtautumiseen magian äidinkohdusta liittyy Euroopassa pyrkimys tieteen oikeuttamiseen uskonnon silmissä . —-. Tähän tehtävään ryhtyivät barokin suuret ajattelijat – optimistisen vakuuttuneina, että rationalismi ja uskonto voitaisiin yhdistää mahtavaksi filosofiseksi järjestelmäksi kuten Leibnizilla tai suurisuuntaiseksi runolliseksi näkemykseksi kuten Miltonilla. Sata vuotta myöhemmin tehtävä osoittautui jo paljon vaikeammaksi ja silloin etsittiin pikemminkin uskonnon ja tieteen välistä rajaa kuin niiden synteesiä. Ja tarkastellessamme tämänpäiväistä tilannetta meidän täytynee myöntää, että ongelma on palannut alkukohtaansa. Yritykset tieteen oikeuttamiseksi uskonnon silmissä ovat päättyneet tuloksettomina ja näiden mahtien vihollisuus näyttää yhtä ilmeiseltä kuin ennen renessanssia. Tällä kertaa yliote kuitenkin on tieteellä. Puolustusasemissa on nyt uskonto , joka – filosofian tai runouden keinoilla – koettaa perustella olemassaolonsa oikeutusta tieteen majesteetin edessä.”
3. Georg Henrik von Wrightin “Logiikka ja humanismi” -kirja (s. 418) jatkaa: “Tieteen vallankumouken läpimurto tapahtui myöhäisrenessanssin ja barokin aikana. Monilla sen johtomiehistä tapaamme vielä jälkiä keskiajan magiasta, esimerkiksi Keplerillä. Toiset, vahvimmin filosofit Bacon ja Descartes, ovat skolastiikan perillisiä – omista vastakkaisista väitteistään huolimatta. Rationaalisin, magian ja skolastiikan painolasteista vapautunein, on tieteemme klassikoista epäilemättä Galilei.”
4. Georg Henrik von Wrightin “Logiikka ja humanismi” -kirja (s. 418) jatkaa: “Jos tieteen vallankumoukseen sisällytämme myös uusien ajattelutapojen leviämisen muihin tieteenhaaroihin, mullistus jatkuu meidän päiviimme saakkka. Uuden astronomian ja matemaattisen fysiikan synnystä kului vielä lähes kaksisataa vuotta, ennen kuin kemiasta tuli tiede sanan nykyaikaisessa merkityksessä. Biologiset aineet säilyttiväät aristotelisen perusluonteensa 1800-luvun puoliväliin asti. Psykologiassa ja sosiologiassa tapahtuu “tieteen vallankumous” meidän silmiemme edesä.”
5. UHP –kirjaa (s.21) lainaten: ” Noitumiseen ja ennustamiseen ei pysty ken tahansa, vaan siihen tarvitaan erityisesti varustettuja ja harjaantuneita henkilöitä, nimittäin noitia . Niitä on kaikilla luonnonkansoilla; milloin niitä nimitetään tietäjiksi , milloin lääkemiehiksi jne. Ainostaan heidän luullaan olevan henkien kanssa välittömässä yhteydessä, ainoastaan he tietävät, mitä taikoja tai loitsuja kulloinkin tarvitaan. Päästäkseen henkien yhteyteen täytyy heidän osata kiihdyttää itsensä huumaustilaan, jota suomeksi sanotaan loveenlankeamiseksi . Heidän neuvoansa kysytään esim. taudinkohtauksissa, pitkällisen kuivuuden vallitessa, varastetun tavaran takaisin hankkimiseksi tai suuriin yrityksiin ryhdyttäessä. —-. Suomensukuisilla kansoilla eräs uhrimenon kaava on seuraava: Noita ottaa rummun käteensä ja alkaa sitä lyödä, tahdin mukaan liikuttaen käsiään ja jalkojaan. Samalla hän laulaa. Apuna on hänellä pari säestäjää, taikka yhtyvät läsnäolijat lauluun, jonka tarkoituksena on nostattaa hänen luontoansa. Vähitellen käyvät hänen rumpunsa pärinä yhä kiihkeämmäksi, hänen liikkeensä käyvät suonenvedontapaisiksi, hänen laulunsa käsittämättömäksi kiljunnaksi, hänen hurjistuneet silmänsä säihkyvät puolihämärässä, sanalla sanoen: hän tulee haltioihinsa. Viimein hän lankeaa loveen ja makaa pitkän aikaa tiedotonna, tunnottomana . Herättyänsä on noita valmis vastaamaan kysymyksiin ja antamaan pyydettyjä tietoja . Milloin loveenlankeamisen taito unohtuu, käytetään muita kiihotuskeinoja, esim. väkijuomia. Noidaksi tulemiseen vaaditaan erityisiä luonnonlahjoja sekä harjaantumista. Paikoittain on juhlallinen vihkimys käytännössä. T oisin paikoin tulee kaikkien nuorukaisten tulla osalliseksi vihkimyksestä, ennen kuin pääsevät täysi-ikäisten joukkoon . Vihkimysten ja kokeiden kautta päästään myöskin erilaisten salaseurojen jäseniksi. Paitsi noitia on useilla luonnonkansoilla erityiset uhripapit, jotka tuntevat uhrisäännöt ja toimittavat uhrit sekä hoitavat pyhäkköjä, missä niitä on .”
Edellisestä lainauksesta voi huomata, että luonnonkansoillakin on ”tietäjänsä” jotka ainoastaan osaavat tehdä ”ennustuksia” jne. Muista uskonnoistakin löytyy ”uskonnollisiin” virkoihin erikoistumista. Edellisestä lainauksesta voi huomata, että edellisessä lainauksessa mainitut ”lääkemiehet” toimivat vakavissa tilanteissa koskien yksilöä (esim. taudinkohtaus) tai yhteisöä (esim. kuivuus). Edellisen virkkeen sisältöön tukeutuen voinee sanoa, että kun esim. ”lääkemies” omasi varmaankin oikeaakin tietoa parantamisesta, niin disinformaatiokin läpi meno oli todennäköistä.
6. Jotain uskontoja käsitellyttä kirjaa (s. 76) lainaten: ”Buddhalaisuus tuli Tiibetiin 500-luvulla jKr. Siihen sekoittui vanhoista tiibetiläisistä uskonnoista maagisia uskomuksia ja loitsuja, joilla uskottiin olevan pelastava voima .”
7. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 150-) lainaten: ”Ihmisen käsiin liittyvistä uskomuksista merkillisimpiä ovat väitteet erinäisten hurskaiden ihmisten saamista Kristuksen haavojen jäljitelmistä. Näiden haavojen katsotaan ilmestyneen itsestään kämmeneen samoihin paikkoihin, joihin Kristuksen oletetaan saaneen haavoja ristiinnaulittaessa. Valtaenemmistö niistä 330 ihmisestä, joilta tällaisia haavoja on kirjoihin merkitty, on lukeutunut roomalaiskatoliseen papistoon – pappeihin, munkkeihin tai nunniin -, ja kirkon johtajat ovat aina suhtautuneet näihin väitteisiin vähän vaivautuneest i. Haavoja sinänsä ei suinkaan epäillä, ainoastaan sitä onko niiden syntymän takana ihme. Tavallisesti näissä tapauksissa kämmenhaavasta on yhtäkkiä alkanut vuotaa verta, sitten se on parantunut ja sen jälkeen alkanut taas vuotaa uudelleen. Eräs tällainen haavan omistaja vuoti verta hyvinkin säännöllisen aikataulun mukaan: kello yhden ja kahden välillä aina perjantai -iltapäivisin ja uudelleen neljän ja uudelleen neljän ja viiden välillä. Ensimmäinen muistiin merkitty tapaus oli Franciscus Assisilainen, jolla oli todistajineen kaksi paavia, ja viimeinen Padre Pio, italialainen pappi, joka kuoli vuonna 1968 koottuaan häikäistyneiltä seuraajiltaan seitsemän miljoonaa puntaa sairaalan rakentamiseen.
Todennäköisin selitys näille haavoille, sikäli kun ne eivät olleet itse aiheutettuja, on ollut paikallinen virusinfektio. Lapset saavat yleisissä uimaloissa uidessaan usein syyliä – pieniä viruksen aiheuttamia näppylöitä, jotka on poistettava kirurgisesti. Samanlaisia syyliä voi ilmaantua myös kämmeniin, joskin ne ovat niissä harvinaisempia. Kun niitä kuitenkin ilmaantuu, niitä usein hangataan niin että ne alkavat vuotaa verta. Raapija ei itse muista edes kajonneensa niihin. Jonkin ajan kuluttua ne umpeutuvat, mutta paraneminen tapahtuu paljon hitaammin kuin tavallisen haavan ollessa kyseessä. Koska syylän aiheuttajana on virus, haava ei umpeudu kokonaan, ja ennen pitkää verenvuoto alkaa uudestaan ja muuttuu runsaammaksi. Tarvitaan kirurgisia toimenpiteitä, ennen kuin syylä saadaan pysyvästi poistetuksi. On helppo ymmärtää, että tälläinen pieni vaiva voi lietsoa hartaan kristityn mielikuvitusta ja kehkeytyä Kristuksen kärsimyksen ihmeenkaltaiseksi toisinnoksi.”
Todennäköisin syy Kristuksen haavojen syntymälle on valehtelu tai huijaus.
8. Kristinuskon historia –kirjaa (s. 47) lainaten: ”Pyhäinjäännösten luo vaeltaminen ja niiden äärellä rukoileminen auttoivat ihmisiä ymmärtämään ja kokemaan omakohtaisesti, mistä kristinuskossa oli kysymys. Myös yksittäiset kristityt hankkivat reliikkejä. Ne auttoivat kristinuskoa syrjäyttämään pakanalliset amuletit ja pyhäijäännökset . Toisaalta ei-kristilliset perinteet tunkeutuivat niiden kautta kristillisyyteen . Tämä näkyi esmerkiksi siinä, että reliikkejä alettiin pitää eräänlaisina taikaesineinä , joiden avulla voitiin torjua onnettomuuksia.”
9. Kristinuskon historia –kirja (s. 96) jatkaa:”Kauppiaiden lisäksi teillä kulki yhä enemmän pyhiinvaeltajia. Koska pyhien joukkoon oli alettu lukea varsin kyseenalaisia henkilöitä ja jopa Pyhän Yrjänän kaltasia mielikuvitushahmoja, paavinistuin koetti saada pyhien kunnioittamisen valvontaansa ja Innocentius III:n ajasta lähtien vaati, että pyhinä oli pidettävä vain niitä kuolleita krisitittyjä, jotka paavi oli julistanut pyhiksi eli kanonisoinut. Pyhäinjäännösten äärellä rukoilevien ihmisten uskottiin pääsevän osallisiksi niistä Jumalan lahjoista, joita pyhimykset olivat saaneet.”
Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Lähes kaikissa uskonnoissa on perinteenä vierailla paikoissa, joissa on pyhäinjäännöksiä, tai joissa on tapahtunut yliluonnollisia ilmestyksiä. Islamissa tälläinen vaellus on jopa muslimin velvollisuus, mikäli siihen on mahdollisuus.”
Suurin osa reliikeistä on väärennöksiä ja ihmeetkin ovat huijausta. Se että pyhiinvaellus on velvollisuus on vain alamaisuuden osoitus auktoriteetille.
10. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Juutalaista mystiikkaa kutsutaan nimellä kabbala. Jo Hebrealaisessa raamatussa esiintyvien profeettojen toimintaan ja julistukseen voidaan katsoa liittyneen mystisiä ulottuvuuksia.”
Hebrealaisen raamatun luontiaikoina ei ihminen ymmärtänyt luontoa, vaan esimerkiksi salaman isku saattoi tuntua yliluonnolliselta.
11. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Outi Könni, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 2: Maailmanlaajuinen kristinusko (2021): ”Kaikkein tärkein pyhiinvaelluskohde oli pyhiinvaelluskohde oli kuitenkin Jerusalem, jonka uskottiin olevan lähellä taivasten valtakuntaa.”
12. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Outi Könni, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 2: Maailmanlaajuinen kristinusko (2021): ”Katoliseen kristillisyyteen kuuluu perinteiden kunnioitus ja ylläpitäminen. Monet kristillisyyden muodot ovat syntyneet jo keskiajalla. Esimerkiksi keskiajalta perityy perinne, jonka mukaan kaikissa katolisissa kirkoissa pitäisi olla jokin pyhäinjäännös eli reliikki. Usein tämä reliikki on upotettu alttariin. Pyhäinjäännöksenä voi toimia pyhimyksen, kynnen pala, luun siru tai Jeesuksen elämään liittyivä esineitä, kuten orjantappurakruunun piikkejä tai ristin palasia. –. Reliikkiperinne elää edelleen. Kun Puolan Krakovaan rekennettiin uusi kirkko, sen alttariin asetettiin koeputki, jossa oli vuonna 2005 kuolleen paavin Johannes Paavali II:n verta. Koska pyhimyksien uskotaan kykenevän ihmeisiin, myös reliikkien uskotaan sisältävän ihemeitä tekeviä voimia.”
Historiassa reliikkejä on pidetty aitoina esineinä, katolinen kirkko nykyään yrittää vähätellä historiassa tapahtuvaa valehtelua sanomalla ettei olennaista ole reliikkien aitouden tutkiminen.
13. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Outi Könni, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 2: Maailmanlaajuinen kristinusko (2021): ”Santiago de Compostelaan vaeltaa vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä, monet heistä nuoria. Perillä heitä odottaa juhlava kirkko, jonka alttarin alla on arkku, jossa uskotaan olevan pyhän Jaakobin luita.”
14. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Outi Könni, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 2: Maailmanlaajuinen kristinusko (2021) kuvateksti: ”Katolinen kirkko voi julistaa pyhimykseksi erityistä hyveellisyyttä osoittaneen henkilön, jonka myötävaikutuksella on tapahtunut vähintään kaksi ihmettä hänen kuolemansa jälkeen. Pyhimykset voivat välittää Jumalan armoa, esimerkiksi auttaen sairauksien paranemisessa tai suojellen tiettyjä ammattiryhmiä. Tuomas Akvinolainen on paitsi katolisen kirkon keskeinen opin muotoilija myös pyhimys, jonka haudalla uskottiin keskiajalla paranevan monenlaiset vaivat. Pyhimyksistä kerrottiin keskiajalla kansan parissa kertomuksia, pyhimyslegendoja, joista saattoi olla useita eri versioita. Pyhimyslegendassa kerrotaan, että kuvankauniin Barbaran isä sulki tyttärensä torniin, koska ei sallinut tyttärensä kääntymistä kristityksi. Kun tytär ei kidutuksesta huolimatta luopunut kristinuskosta, isä teloitti hänet. Isä kuitenkin kuoli mestauksen jälkeen salaman iskuun.”
7. Pahan Ajan Kirjeitä –kirja (s. 121) jatkaa: ”Ehkeivät ihmiset ole entistä onnettomampia kristittyinäkään? Se oppi tarjoaa jotakin myös alaluokalle toisin kuin sinun elitistinen korkeakulttuurisi. Ja eikö kunnon kansalaisen ihanne pysy samana kaikissa järjestelmissä Inkvisitio, mestauspölkky, rovio eivät pysty sitä muuttamaan. Ankarankin paineen alta ponnistautuu kuuluviin sanoja: oikeudenmukaisuus, vapaus, veljeys, elämän kunnioitus. Aina ei arvostelu ole edes soveliaan maltillista. Moni vaativa, syyttävä ääni on vetoava myös kristillisiin arvoihin, väittävä niitä tahallaan unohdetuiksi. Harvoin pidetään muistutuksia pyhimysten ääninä. Tunnustettu pyhä on taatusti vaiennut raato, jonka kolme päätä, seitsemän kättä ja kuusitoista sääriluuta aikaansaavat ihmeparannuksia monessa temppelissä ympäri kristikuntaa. Eläessään hänet on usein tuomittu itserakkaaksi rettelöitsijäksi, luonnevikaiseksi, kapinoitsijaksi, kerettiläiseksi, paholaisen kätyriksi.”