2.21
1. Frans de Waalin “Hyväluontoinen Oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja eläimissä” –kirja (s. 117) jatkaa: ”Niin sanotut assertiiviset eli määrittävät osoittavat pähkinänkuoressa, miten aseman hyväksyminen mahdollistaa sosiaalisen hyväksymisen. Esimerkiksi korkea-arvoinen simpanssiuros voi taistelun jälkeen lähestyä vastustajaansa karvat pystyssä ja tiukasti sen silmiin katsoen. Jos toinen kuitenkin väistyy ja antaa dominoivan heilauttaa kättään päällään . Dominoiva kääntyy heti tämän jälkeen ja sinetöi rauhan suudelmalla ja halauksella.”
Edellisestä lainauksesta näkyy, kuinka “paikan määrittäminen” on tärkeää simpanssilaumassa; näin on ihmisilläkin.
2. RS –kirjaa (s. 618) lainaten: ”Käsi. —–. Kätten päällepaneminen oli juhlameno, jota käytettiin useissa eri tilaisuuksissa. Siunattaessa se tarkoitti siunauksen voiman siirtymistä siunattavaan; virkaan asetettaessa se siirtää asianomaisen käytettäväksi lahjat, jotka ovat kyseessä olevan viran hoidossa tarpeellisia; uhrattaessa sovitusuhria se merkitsee, että uhraaja luopuu uhrieläimestä ja lahjoittaa sen jumalalle , 4 Moos. 27:18; 5 Moos. 34:9; Ap. 6:6; 8:15 ss.; 19:6; 1 Tim. 4:14; 3 Moos. 1:4; 3:2, 8, 13; 4:4, 24, 29, 33. Kätten päällepaneminen on paljon käytössä sairaiden parantamisessa, Mark. 16:18; Ap. 9:12; 28:8.”
3. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 36) lainaten: ”Toisen ihmisen hiuksiin ei kosketa kovinkaan usein, ellei sitten ole kyse rakastavaisista, vanhemmista tai kampaajista ja partureista. Pään seutu on suojattua aluetta eikä satunnaisilla tuttavilla ole siihen kajoamista ennen kaikkea siksi, että lähellä ovat tärkeät ja herkästi vaurioituvat silmät. Tukkaa saavat koskettaa vain kaikkein luotetuimmat seuralaiset. Tähän liittyy erinäisiä tyypillisiä tilanteita. On ”kätten päälle paneminen” , jossa pappi siunaa uskovan. On ylpeän vanhemman pääntaputus lapselle —- jne.”
Kättenpäällepaneminen voi olla jäänne ajoilta jolloin nuijaa tai muuta lyömäasetta käytettiin vastustajan vahingoittamiseen.