2.22
1. E.W. Ponkalan kirjaa (s.136) lainaten: ”Naapurikansojen vaikutuksesta pääsi Israelissa vallalle myöskin ns. hurmahenkinen uskonnon muoto . Tämänuskoiset profeetat kulkivat suurissa joukoissa ympäri maata. Heidän edellänsä soitettiin meluavaa musiikkia. Nämä profeetat saattoivat vaipua uskonnolliseen hurmostilaan, langeta loveen. (Tästä Samuel kertoo ensimmäisen kirjansa 10:ssä luvussa). Heidän uskonnollinen esiintymisensä muistutti mielenvikaisen raivoa; he saattoivat maata alastomina koko päivän ja yön . (DRAMATURKI)———– niinpä profeettain ennustusten yhteyteen liittyvät , niitä kuvaavat merkit , symbolit, tuntuvat kummallisilta. Ahabin aikana eräs profeetta ennustaessaan kuninkaalle voittoa sodassa esiintyi sarvet päässä. (1 kun 22.11). Jesaja kävi jonkin aikaa alastomana (Jes. 20 luku). Jeremia pani kerran härän ikeen (mitä vetää) kaulaan kuvatakseen, kuinka vihollisille tulee käymään( Jer. 27 luku).”
2. RSJS (s. 176) jatkaa: ”Heprealaiskirje sanoo, että Jeesus on profeettoja suurempi ja enkeleitä korkeampi .”
Eräs kuningas otti itselleen arvonimen Jeesus.
3. Jotakin uskontoja käsitellyttä kirjaa (s. 184) lainaten: Ensimmäisen vuosisadan vaihduttua toiseen ja jo neljännen kristillisen sukupolven rakentaessa apostoliselle pohjalle oli koko kristikuntaa kipeämmin polttavia kysymyksiä huoli Jeesuksen tulemisen viivästymisest ä. Pietari oli nähnyt kirkkauden Herran jo kirkastusvuorella (vrt. 1:16-18), hänelle oli ylösnoussut ilmestynyt , ja sen mukaisesti hän oli julistanut Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta.”
Edellinen lainaus toteaa, että Jeesuksen tuleminen on viivästynyt; niin on kaikkien ennustusten laita. Itse asiassa ihminen joka ennustaa koittaa vain hyötyä henkilöstä jolle hän ennustaa.
4. RSJS:ää (s. 151) lainaten: ”Paavalista tuli täysin kaksikielinen mies, ja hän sai myös kaksinkertaisen koulutuksen. Tarson juutalaisena Paavali kreikkaa puhuvana diasporajuutalainen eli hellenisti. Tarso oli hellenistinen, so. kreikkalais-itämaisen sivistyksen huomattava keskus. Mutta jo nuorena Paavali oli lähetetty Jerusalemiin kuulun kirjanoppineen Gamalielin oppilaaksi . Tässä koulussa hän tutki heprean — kielellä VT:n kirjoituksia liittyen samalla fariseusten puolueeseen. —. Ylösnoussut Jeesus oli ilmestynyt hänelle yhtä todellisesti kuin varsinaisille apostoleille ja kutsunut hänet, — työntekijäkseen —-. Tämä tapahtui vain 2 v. Jeesuksen kuoleman jälkeen (vv. 31-33).”
Otan vieläkin esiin sen, ettei Jeesuksen kuolinvuotta tiedetä; tämä on mielestäni osoitus siitä ettei Jeesus ollut kummoinen profeetta. Se että hän olisi puhunut tuhansille vaikuttaa myös valehtelulta.
5. Pahan Ajan Kirjeitä -kirja (s. 20) jatkaa: “Vasta kolmen vuoden kuluttua Paavali meni pariksi viikoksi Jerusalemiin tutustuakseen Pietariin. Muita apostoleja hän ei tavannut, ei neljääntoista vuoteen: ”Olin kasvoiltani tuntematon Juudean seurakunnille.” Sitten hän Barnabaan kanssa palasi Jerusalemiin esittämään seurakunnan johtajille pakanoille saarnaamansa opin. Ilmeisen vastahakoisesti ”pylväät” suostuivat, sillä repeämä Jeesuksen seuraajien kesken oli tosiasia jo ennen Paavalia, mutta avointa taistelua yritettiin välttää. Sama väistämätön hajaannus seuraa aina suuren ideologian kuolemaa.”
6 . KR (s. 154) jatkaa: “Seurakuntatoimet täytettiin henkilahjojen mukaan. ” Jumala asetti”, Paavali kirjoittaa, ”seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toiseksi profeetoiksi, kolmanneksi opettajiksi jne. ” (1 Kor. 12:28 ss.). Kun tultiin yhteen, kaikki saivat vuorostaan esiintyä, mikä veisaten virren, mikä lausuen opetuksen sanoja, mikä kertoen saamansa ilmestyksen aina sen mukaan, miten kukin tunsi hengen kehottavan. Tämä saattoi johtaa epäjärjestykseenkin . —-. Paavali oli myöskin asettanut vakinaisia esimiehiä seurakuntiin. Jo ensimmäisellä lähetysmatkalla hän valitsi Barnabaan kanssa kaikille Kilikian seurakunnille vanhimmat (presbyteerit, papit Apt. 14:23). Kirjeissä hän puhuu seurakunnan kaitsijoista (piispoista) ja seurakunnan palvelijoista (diakoneista ja diakonissoista, Fil. 1:1; Room. 16:1). —. Heidän toimensa perustui vaaliin, mutta vaalia ei toimitettu rukoilematta ohjausta Jumalalta. —-. Tällaiset vakinaiset virat tulivat sittemmin tärkeämmiksi kuin henkilahjasta tulleet toimet, jotka vähitellen lakkasivat .”
Henki -termi vie edellisen lainauksen luotettavuuden uskonnollisessa mielessä.
7 . KR -kirja (s. 132) jatkaa: Henkilahjoja oli muitakin kuin yllämainitut, —. Niinpä saattoivat profeetat paljastaa ihmisten syntejä, ilmaista salaisuuksia ja ennustaa . Kun epärehellinen pariskunta Ananias ja Safiira tahtoi esiintyä suurempina lahjoittajina, kuin he todella olivat, sai Pietari profeetan lahjalla sen ilmi . Salaisuuden ilmitulemisesta seurasi toinen ihmeellinen ja järkyttävä asia, voimavaikutus, jonka johdosta molemmat teeskentelijät kuolivat : Apt. 5:1-11. Enimmin huomiota herättivät ihmeparannukse t. Jo aivan alkuaikoina tapahtui apostolien kätten kautta monta ”ihmettä ja tunnustekoa” (apt. 2:43; 5:12 ss.). Pyhäkön ”kauniilla portilla” paransivat Pietari ja Johannes kerjäävän ramman sanomalla hänelle: ”Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen nimessä nouse ylös ja käy!” : Apt. 3:1-11. Tämä tapaus oli alkuna oikeusjuttuihin Suuressa neuvostossa (Apt. 4:1 ss.). Myöhemmin kerrotaan Pietarin herättäneen erään kristityn naisen kuolleista (Apt. 9:32-43). Samoin tapahtui paljon parannusihmeitä (Apt. 9:32-43).”
Se mitä Johannes Kastaja oli Jeesukselle sitä Jeesus oli Pietarille. Perinteiset uskonnolliset kirjoitukset sisältävät paljon valehtelua. Hengen -käsitteen ihmislähtöisyys todistaa vanhat uskontoteoriat ihmislähtöisiksi. Jos saan muiden projektieni ohella aikaa kirjoitan kirjan myös valehtelun psykologiasta. Käsite ”valkoinen valhe” kertoo paljon ihmisestä mutta varsinaisia potaskan jakajia on paljon. Syyt ovat inhimilliset mutteivat mairittelevat.
8 . KR -kirja (s. 132) jatkaa: ” Sitä ei ymmärtänyt kuin puhuja itse tai ehkä joku muukin, joka sitten selitti, mitä nuo käsittämättömät sanat merkitsivät . —-. Jos hurmostilassa puhuttiin niin, että muutkin ymmärsivät , sanottiin puhujaa profeetaksi . Sellaisia profeettoja oli apostolien aikoina paljon : 1 Kor. 14:1-25. Seurakunnassa ilmeneviä arvokkaita kykyjä sanottiin henkilahjoiksi eli armolahjoiksi (1 Kor. 12:4 ss.).”
Edelliseltä lainauksen todistaa ihmislähtöiseksi “hengen” -käsite.
9. KR –kirja (s. 113) jatkaa: ”Fariseusten johtajina olivat Jeesuksen aikaan kirjanoppineet. Heillä oli vanha kirjallinen perintö hallussaan. Esra oli heidän ensimmäinen suurmiehensä, ja Moosesta he sanoivat yksin tuntevansa. VT:n tärkein osa heistä oli Toora eli laki. Siksi heitä sanottiin myöskin lainoppineiksi ja lainopettajiksi. Heitä oli paljon ja kansa piti heitä suuressa arvossa, puhutellen heitä sanalla ” isä ” tai vielä useammin sanalla rabbi, joka merkitsee ” opettajaa ” ( alkuaan: suuri ) ja vastaa tavallaan meikäläisiä arvonimiä maisteri tai tohtori. —. Kirjanoppineet rakastivat arvoasemaansa ja neuvoivat kansaa sen mukaisest i. Opettajaa pitää – he sanoivat – kunnioittaa enemmän kuin isää tai äitiä . Jos opettaja ja isä kantavat kumpikin raskasta taakkaa, niin pitää ensin auttaa opettajaa ; jos molemmat ovat vankeudessa, niin opettaja on ensin ostettava vapaaksi ja sitten vasta isä . Monessa suhteessa kirjanoppineet ansaitsivatkin kunnioitusta. Suuren lain- ja raamatuntuntemuksensa vuoksi he olivat juutalaisten parhaita lakimiehiä . Sisälsihän Mooseksen laki myöskin juutalaisten maallisen lain . Eivätkä he ainoastaan tutkineet ja tulkinneet lakia, he myöskin selittivät ja lisäilivät sitä, milloin ei laissa ollut kyllin selvää sääntöä jotakin erityistä tapausta varten . Tällaisia lisämääräyksiä sanottiin isien (=kirjanoppineiden) perinnäissäänöiksi. Sittemmin on niistä koottu Talmud-niminen kirja. Siinä on perinnäissääntöjen joukossa myöskin lisäyksiä Raamatun kertomuksiin ja muuta muka salattua tietoa . —-. Sitä paitsi tiedettiin, että monet kirjanoppineet olivat ulkokullattuja eivätkä eläneet niin kuin opettivat. —-. Kirjanoppineitten suuri erehdys oli, että he luulivat ihmiselämän tulevan sitä pyhemmäksi ja Jumalalle mieluisemmaksi, kuta enemmän oli sekä käskyjä että kieltoja ja kuta ankarammin näitä toteltiin. Näin tuli laki olemaan raskas taakka ja vielä tänä päivänä hurskaat juutalaiset huokaavat ja valittavat lakinsa ankaraa painoa, vaikka he toisaalta ovat siitä ylpeitä. —. Pahimmaksi taakaksi tuli isien perinnäissääntöjen vuoksi sapattikäsky. Tämä käsky oli alunperin suuri lahja varsinkin työväelle, jonka piti saada levätä raskaasta raatamisestaan, mutta nyt se tehtiin niin vaikeaksi kuin suinkin, jotta sillä ansaittaisiin Jumalan armoa niin paljon kuin suinkin. Jos koko Israel – näin opetettiin – pitäisi yhdenkään sapatin kaikkien sääntöjen mukaan, ei sitä mikään kansa eikä kieli voisi hallita; ja jos Israel pitäisi kaksi sapattia, vapautettaisiin se heti. Lueteltiin 39 sapattina kiellettyä työtä, ns. ”työn isät”: kylväminen, kyntäminen, jne., solmun tekeminen ja purkaminen, kirjoittaminen ja raaputtaminen (paitsi yhden ainoan kirjaimen), jne. —-. Solmun tekemisestä oli määrätty, että sai tehdä vain sellaisia solmuja, jotka voitiin yhdellä kädellä avata. Siten sai solmia esim. kengän nauhat, muttei saanut tehdä esim. kalastajien solmuja.”
10. UHP -kirjaa (s. 54) lainaten: ”Zarathustra (=Zoroaster) on elänyt n. 600 eKr. Pyhässä kirjakokoelmassa Avestassa esitetty profeetan elämänkerta on tarumainen , mutta vanhimmissa ns. Gatas-runoissa on säilynyt joitain historiallisia piirteitä. Zarathustra polveutui Spitaama-suvusta pohjois-Meediasta. Hänen ollessaan 30 v:n ikäinen ilmestyi hänelle enkeli Vohumano erään joen rannalla, kehottaen häntä ryhtymään profeetan toimeen . Sen jälkeen tapahtui hänelle vielä useampia ilmestyksiä, joissa jumala itse antoi hänelle opetusta . Ilmeisesti kuvastuivat näissä näyissä profeetan sisäiset elämykset. Ensimmäiset kymmenen vuotta kuluivat ilman menestystä, mutta sen jälkeen hänen onnistui saada vaikutusvaltaa kuningas Vistaspan ministereihin ja puolisoon; vihdoin kääntyi itse kuningaskin. Kuninkaan hovissa Zarathustra jatkoi vaikutustaan epäjumalanpalvelijoihin ja uskottomia vastaan . Olot olivat levottomat; ympäristön rosvoilevat heimot karkasivat usein maataviljelevän väestön kimppuun surmaten ja ryöstäen heidän karjalaumojansa. Tässä jatkuvassa taistelussa profeetta näkee kuvan valon ja pimeyden, totuuden ja ”valeihmisten” välisestä sodasta . ——-.
11. Nuotiotarinoita (Jarmo Jussila) kirjaa lainaten: ”Gregorius Ihmeidentekijä (Thaumaturgus) eli vuosina 213-270. Hänestä tuli Uuus-Kesarean eli Pontoksen piispa, vaikka kaupungissa oli vain 17 kristittyä, kyllä siinä seitsämässätoistakin riittää kaitsemista. Gregoriuksen sanottiin muuttaneen joen virtaussuunnan päinvastaiseksi, kuivattaneen suon ja siirtäneen vuoren paikaltaan . Mielenkiintoisia työnäytteitä, joista kirkkoisät Basileus Suuri ja Gregorius Nyssalainen kertovat. Varsinaisia ihmeitä nämä eivät sentään ole. Lisäksi Gregorius Nyssalaisen mukaan hänen kaimallensa Ihmeidentekijälle ilmestyi pyhä neitsyt Maria .”
Valehtelu kuuluu osaksi ihmistä.
12. CD-fakta 99 CD-rom sanakirjaa lainaten: ”soma [so:-] (sanskritia), juovuttava juoma, jota käytettiin Intiassa veda-aikana uskonnollisissa menoissa, iranilaisten haoma. Perustana olevasta kasvista on esitetty monia olettamuksia.”
Edelliseen lainaukseen mainitsenia aineita käytettiin siksi, että pappi, profeeta jne. saisi aikaan itselleen nk. hurmostilan.
13. ANKKURI I -kirjaa (s. 19) lainaten: ”Hindujen vanhinta ja uskonnollisesti arvokkainta kirjallisuutta nimitetään Veda-kirjallisuudeksi. Veda tarkoittaa uskonnollista ja pyhää tietämistä. Ilmoitetut kirjoitukset sisältävät pyhien miesten kuulemaa pyhää tietoa , jota papit eli bramiinit säilyttävät tarkasti suullisena perinteenä .”
Edellisestä lainauksesta voimme huomata, kuinka tietämättömyys on muuttunut ”pyhäksi” tietämiseksi. Ne henkilöt (lähinnä miehet), jotka ovat ”omanneet” ”pyhän” tiedon ovat “tietysti” pappeja. Kun kirjallinen perinne ennen aikaamme esim. uskonnollisessa kirjallisuudessa paljon muuttuu; voidaan olettaa suullisen perinteen muuttuvan vielä enemmän.
14. KR (s. 147) jatkaa: ”Galatalaiskirjeestä saamme kuulla, että Paavali oli ollut sairaana ja siitä syystä viipynyt Galatiassa (Gal. 4:13 s.). Mutta mitään tarkempaa ei kerrota seurakuntien perustamisesta. Sen sijaan sanotaan selvästi, mitä varten Paavali heille kirjoittaa. Heidän keskuuteensa oli tullut väärän opin saarnaajia, jotka tahtoivat tehdä vastakääntyneistä pakanakristityistä juutalaisia tai ainakin puoleksi juutalaisia ja vaativat kaikissa tapauksissa ympärileikkauksen noudattamista . Joka näin menetteli, sen oli helpompi olla, sillä silloinhan säästyi juutalaisten vainolta, ja ehkä myöskin pakanoiden, sillä juutalaisuus oli luvallinen uskonto Rooman valtakunnassa (Gal. 6:12). Toiset olivat valmiit noudattamaan uutta periaatetta, toiset eivät. Ja niin syntyi ikävä riita seurakuntalaisten välille . Kun Paavali saa tästä sanoman, Paavalin sydämessä kiehuu. Hänen sanansa ovat hirvittävän ankarat . ” Olkoon kirottu”, hän sanoo niistä, jotka ovat näin vääristäneet hänen evankeliuminsa (Gal. 1:6-9). ”Oi te älyttömät Galatalaiset!” hän huutaa seurakunnille (Gal. 3:1).”
Edellisestä voi poimia vielä ympätileikkauksen, se on primitiivinen jäänne miessurmasta ja kastraatiosta.
15. KR –kirja (s. 38) jatkaa: ”Nämä omituiset profeetat eivät suinkaan aina olleet oikeassa . Suuri osa heistä antoi vääriä neuvoja ja ansaitsi nimen ”väärä profeetta ” . Sitä paitsi oli myöskin olemassa Baalin profeettoja .
16. Ankkuri I –kirja (s. 122) jatkaa: ”Siialaiset uskovat, että ilmoitusta voi tapahtua Koraanin ja sunnan lisäksi myöhemmin. Heille seurakunnan johtaja imaami ei ole ainoastaan rukouksen johtaja, vaan uskonnollinen auktoriteetti ja uutta ilmoitusta tuova opettaja . Tämä käsitys on johtanut lukuisten alalahkojen syntymiseen . Useat siialaiset odottavat Mahdia . Hän on eräänlainen messiashahmo, joka pelastaa maailman vääryydestä . Iranissa siialaisuus on valtionuskontona.”
17. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 153) jatkaa: ”Katolilaiset ovat omistaneet etusormen Pyhälle hengelle, islamilaiset Fatimalle. Kädestälukijalle se on Jupiterin nimikko.”
18. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 154) jatkaa: ”Uskonnon ja taikauskon jalostuneemmassa ilmapiirissä keskisormella on aivan erilaisia merkitysyhteyksiä. Katolilaisuudessa se on Kristukselle ja pelastukselle pyhitetty sormi, islamilaisuudessa se on omistettu Alille, Fatiman miehelle, ja kädestälukemisessa se on nimitetty Saturnukselle, roomalaisten kylvön jumalalle.
Neljäs sormi: nimetön. Tätä sormea on käytetty parantamismenoissa kolmatta tuhatta vuotta. Egeanmeren seuduilla nimetön pantiin muinaisissa rituaaleissa magneettiseen rautatuppeen ja sitä käytettiin ns. maagisessa lääketieteessä . Aikanaan roomalaiset omaksuivat saman ajatuksen ja antoivat sormelle nimen digitus medicus – lääkitsevä sormi. He uskoivat, että nimettömästä kulki hermo suoraan sydämeen.”
19. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirjaa (s. 157) jatkaa: ”Kädestälukemisessa nimetön oli omistettu auringolle ja Apollolle, auringon jumalalle . Islamissa se oli luovutettu Hassanille, ja kristityille se oli ”aamensormi” siltä pohjalta, että siunaus tehtiin peukalolla (Isä), etusormella (Poika) ja keskisormella (Pyhä Henki), jolloin aamen lankesi nimettömän osalle.Viides sormi: pikkusormi. Latinassa tämä tunnettiin nimellä minimus tai auricularis , minimus koska se oli pienin ja auricularis koska sillä oli yhteytensä korvaan. Yleensä on väitetty, että pikkusormesta käytetty ”korvasormen” nimi perustuisi sen käyttöön korvan puhdistuksessa, onhan se siihen kyllin pieni, mutta tämä lienee nykyajan järkeilyä . Menneinä aikoina luultiin, että tukkimalla korvat pikkusormilla saattoi parantaa parapsykologisten kokemusten, profeetallisten näkyjen ja muiden yliluonnollisten tapahtumien mahdollisuuksia . Jokainen, joka on osallistunut yliluonnolliseen istuntoon, on todennäköisesti toteuttanut tämän taikauskoisen käsityksen nykyaikaisen muunnoksen liittäessään kädet yhteen muiden kanssa . Näissä tilanteissa meedio tavallisesti vaatii koskettamaan naapuria pikkusormenkärjillä, koska se on ikiaikainen keino yliluonnollisen yhteyden aikaansaamiseksi.”
20. RSJS –kirja (s. 78) jatkaa: ” Profeetta Jesajan julkinen toiminta keskittyi kolmeen historialliseen vaiheeseen, kriisiaikaan , jolloin kansa ja erityisesti Juudean kuningas tarvitsivat sanoja Herralta .”
Älykkäät profeetat saattoivat olla hallitsijan neuvonantajia.
21. RSJS –kirjaa (s. 77) lainaten: ”Israelin profetismilla on pitkä ja monihaarainen historia. Olemme sanoneet jo Moosesta profeetaksi, koska hän valitti kansalle Jumalan tahdon . Myös tuomarien, israelilaisen heimoliiton hengenmiesten, tärkein tehtävä oli Jumalan vastauksien eli oraakkelin ilmoittaminen ja koko heimoliiton innoittaminen Jumalan tahdon tekemiseen . ——-. VT:n profeettojen tärkein lähdesuoni johtaakin Moosekseen ja hänen perintönsä, lain, tallettajiin . Mutta toisena alkuvoimaisena lähteenä on ollut se hurmoksellisten hyppääjien ja näkijöiden raju liike , joka Israelissa samoin kuin monessa muussakin kansassa on edustanut yliluonnollisten kykyjen ja tajuttomuustilojen alkukantaista uskonnollisuutta ja joka myös on antanut nimen (naabii =hurmoksellinen huutaja) VT:n kaikille profeetoille. ——–. Kirjaprofeetat eivät suinkaan olleet ”kynämiehiä”, vaan puhuttu sana oli heidänkin varsinainen aseensa. Kreikkalaisperäinen sana profeetta merkitseekin julkipuhujaa, julistajaa! Uutta oli kuitenkin se, että heidän sanojaan välittömästi kirjoitettiin muistiin, useimmiten ostraka-savitauluille, ja että ne sittemmin julkaistiin runoa ja elämänkerrallista proosaa sisältävinä kokoomateoksina. Profeetan lauselmien kirjoittamisen edellytyksenä on siis ollut oppilaspiirin, profeettakoulun, syntyminen kuulijoiden keskuuteen. ——-. Lopullisen muotonsa profeettakirjat saivat kuitenkin profeetan koulun myöhempien jäsenten toimesta. Tämä ymmärrettävä tosiseikka selittää senkin, että tietyn profeettakoulun jäsenet ovat suuren opettajansa lauselmiin liittäneet myöhempää samassa profeetallisessa hengessä puhuttua ja talletettua julistusta .”
22. K ristinuskon K äsikirja –kirjaa (s. 58 ) lainaten: ” Omana aikanaan profeettoja ei yleensä suosittu , mutta heidän ansiostaan Israelin uskonto säilytti omaleimaisuutensa. Profeetat toimivat historiallisina murrosaikoina , tavallaan neljänä aaltona: 1. Israelin eli pohjoisvaltion tuhon edellä korottivat äänensä mm. Aamos ja Jesaja (luvut 1-39). 2. Juudan kansan pakkosiirtolaisuutta puolestaan ennakoi Jeremia. 3. Babylonin vankeuden aikana kansaa lohduttivat Toinen Jesaja (luvut 40-55) ja Hesekiel. 4. Maanpaon jälkeisinä levottomina aikoina esiintyivät mm. Kolmas Jesaja (luvut 56-66) ja Sakarja.”
Edellisestä lainauksesta näkee että profeetat korottivat äänensä juuri murrosaikoina.
23. U skontojen K ehityksen P ääpiirteet -kirja a (s. 144) lainaten : “Mooses ei ole kirjoittanut läheskään kaikkea, mikä hänen nimellään kulkee. Tätä todistaa sekin, että Mooseksen eri kirjoissa on samaa asiaa laajemmin ja monipuolisemmin kehitetty, vieläpä niissä on asioita, jotka ovat juutalaisille selvinneet vasta vankeuden jälkeisenä aikana . Historialliset kirjat ovat myöskin kirjoitettu uskonnollisten aatteiden innostamina. Siis osa profeetallisista kirjoista on kirjoitettu ennen historiallisia kirjoja. Ennen vankeusaikaa ei ollut sellaista papillista järjestystä, joka esitetään Mooseksen kirjoissa . Papin toimi rajoittui liitonarkin vartioimiseen, jossa papilla oli muutamia harvoja apulaisia. Pappi palkkasi kymmenen hopearahan vuosipalkalla nuoren papin hoitamaan epäjumalakokoelmaansa (Tuom. 17:10). Tärkein papillinen tehtävä oli pyhien esineiden avulla ottaa selvä Jahven tahdosta . Muuten jumalanpalvelus meni vanhojen totuttujen tapojen mukaan, Mooseksen ennustusoraakkelin, joka esiintyi liitonarkin yhteydessä, kuuluivat urim ja tummin, s.o. arpakivet ja arpasauvat, joista toinen ennusti myöntävää ja toinen kieltävää vastausta. Vanhassa Jerusalemin temppelissä säilytettiin kuningasten puolisoiden epäjumalain kuvia .”
Tummennus lainauksen alussa Mooseksesta kertoo sen, että pappien nimiin laitettiin kirjoituksia, että kirjoitusten arvovalta saataisiin nostettua. Loput edellisestä lainauksesta kertovat millaista arpapelia papin työhön kuului.
24. Jotain uskontoja käsitellyttä kirjaa (s. 76) lainaten: ” Sintolaisuudessa pappeus ei ole enää perinnöllistä . Useimmat papit hoitavat papin tehtäviä jonkin siviiliammatin ohella sivutoimisesti. —. Pappien päätehtävänä on seremonioiden suorittaminen pyhäköissä ja kodeissa ja siten siunauksen tuominen ihmisten elämään, amuletteihin, ennustuksiin ja horoskooppeihin . Lukuisia sintolaisia kansanjuhlia vietetään näyttävästi. Niistä tärkeimpiä ovat uudenvuoden juhla ja sekä erilaiset paikalliset ja ammattikuntien juhlat . Elämään taitevaiheessa vietetään kotijuhlia syntymän, täysi-ikäiseksi tulon, avioliiton ja hautajaisten yhteydessä .”
Pappien arvovaltaa on kautta aikojen nostanut se, että he ovat suorittaneet nk. initiaalimenot kuten vihkimisen. Myös kuoleman merkitys on ihmiselle suuri, joten kun pappi on “luvannut” jotain “yliluonnollista” lohdutusta, joka ei kuitenkaan perustu faktatietoon, niin sillä on ollut pappien arvoa valtaa kohottava merkitys. Tietysti voi olla Jumaluus, mutta itselleni se on toivo, ei usko.
25. Alaston apina –kirjaa (s.171) lainaten: ”Uskonto on myös aiheuttanut melkoisesti tarpeetonta kurjuutta ja kärsimystä, milloin sen soveltaminen on ylimuodollistanut ja milloin jumalhahmojen ammatilliset ”avustajat” eivät ole voineet vastustaa kiusausta lainata itselleen osaa jumalan voimasta ja käyttää sitä itse .”
26. Georg Henrik von Wrightin “Logiikka ja humanismi” -kirjaa (s. 493) lainaten: “Ihminen on aina halunnut nähdä tulevaisuuteen niin kauan kuin suunnitelmallista toimintaa on ollut olemassa. Oraakkeleilla ja ennustajilla on ollut vakinainen asema varhaisemmissa korkeakulttuureissa.”
Ennustamista on tavattavissa vielä nykyäänkin.
27. KR -kirjaa (s. 60) lainaten: ”Valitusvirsiä on luultu Jeremiaan tekemiksi, vaikkei niissä itsessään ole siihen mitään viittausta. Niillä on luultavasti ollut monta tekijää. Osa on kirjoitettu heti Jerusalemin hävityksen jälkeen, osa myöhemmin Babyloniassa. –. Tämän kääntyneen kansan johtajiksi ilmestyi paitsi kirjanoppineita ja pappeja myös eräitä profeettoja . Sellainen oli Hesekiel, pappi ja profeetta yhtäaikaa. Hänet vei vihollinen Babyloniaan jo 597 kuningas Joojakinin ja monen ylimyksen mukana. Merkillisiä näkyjä nähtyään hän alkoi viisi vuotta myöhemmin ennustaa suurta rangaistusta ja saarnata parannusta. Aluksi häntä ei uskottu, ja siitä tuskastunut profeetta sai pahoja halvauskohtauksia. Mutta Jerusalemin hävityksestä kuultuaan hän äkkiä parani, ja maanpakolaiset alkoivat kuunnella hänen saarnojaan. Siitä lähtien hän muutti saarnatapaansa ja koetti rohkaista kansalaisiaan. —. Lopulta hän ryhtyi laatimaan uusia lakeja kansalleen , –.
28. KR –kirjaa (s. 65) lainaten: ”Kun ei enää ollut maallista kuningasta, tuli ylimmäinen pappi olemaan kansan johtajana. Papit alkoivat myöskin entistä enemmän verottaa kansaa . Esi m. veroa jokaisesta ensimmäisestä poikalapsesta — sillä perusteella, että muuten hänen olisi jäätävä Herran omaksi temppelinpalvelustoimiin .”
Edellinen lainaus sijoittuu Raamatun historiaan. Olen tehnyt tätä kirjaa pitkään joten kaikki lainaukseni eivät ole täydellisiä kuten myös lähteiden lyhennykset ovat osasta lainaamani aineistoa unohtuneet. Poikalapsivero on lienee jäänne kastraatiosta.
29. K ristinuskon K äsikirja -kirjaa (s. 54) lainaten: ”Varsinaiset profeetankirjat (esim. Aamos ja Jesaja) sisältävät koko kansalle suunnattua julistusta. Profeetat arvostelevat jyrkästi uskon ja elämän maallistumista sekä yhteiskunnan vääryyttä , samoin kuin kansan ja sen johtajien taipumusta kanaanilaisten jumalien palvelukseen .
30. RSJS -kirja (s. 80) jatkaa: ”Jesajan 24-27 lukuja on nimitetty Jesajan apokalypsiksi. Tämä merkittävä lukusikermä, jossa ylösnousemususko ensimmäisen kerran selvästi esiintyy VT:ssä, on syntynyt Jesajan koulussa kirjan kokoamisen viime vaiheessa. Jesajan profetiat eivät kadonneet; hänen oppilaansa tallettivat ne tarkasti ja kuljettivat ne mukanaan maanpakoonkin. —–. Eräs hänen koulukuntansa jäsen sai samanlaisen kutsumuksen Herran tekojen ilmoittajaksi kuin profeetta its e. —–. Se mies, joka lähti Herran sanojen kuuluttajaksi ja hänen uusien tekojensa ilmoittajaksi , on henkilöltään, jopa nimeltään tuntematon . Sen perusteella, että hänen profeetallise t lauselmansa on tallennettu hänen koulunsa —- perustajan Jesajan kirjaan, häntä on nimitetty Toiseksi Jesajaksi —-.”
Eli edellisestä lainauksesta voimme huomata, että henkilöltään tuntemattoman profeetan kirjoituksia on tallennettu Jesajan nimissä kulkevaan Jesajan kirjaan. Kun kirjoitustaito alkoi yleistyä myös kirjoitustaidottomien kansojen saamaanit saivat mahdollisuuden tallentaa ajatuksiaa kirjalliseen muotoon. Täten alkukantaisen yhteisön samaaneista ajan myötä kehittyi lainoppineita jne. Kehitys oli aluksi hidasta, sukupolvia kestävää.
31. KHO –kirjaa (s. 36) lainaten: ” Valtakunnankirkon aikana papisto esiintyi yhä enemmän eristyneenä säätynä , joka välitti yhteyttä Jumalan ja maallikoiden välill ä. Vihkimyksen (ordinaation) ajateltiin antavan papille häviämättömiä ominaisuuksia, ja hänen suorittamillaan pyhillä toimituksilla oli voimansa tämän vihkimyksen perusteella riippumatta hänen persoonastaan.”
32. KR –kirjaa (s. 37) lainaten: ”Israelissa oli miehiä , jotka uskonnollisessa innostuksessaan joutuivat kiihkeään hurmostilaan eli ekstaasiin. Heistä käytettiin nimeä naabi, joka alkuaan ehkä merkitsi riehuvaa mielipuolta . Se käännettiin kreikaksi sanalla profeetta (=ennustaja) .”
33. KR –kirja (s. 38) jatkaa: ”Nämä omituiset profeetat eivät suinkaan aina olleet oikeassa . Suuri osa heistä antoi vääriä neuvoja ja ansaitsi nimen ”väärä profeetta ” . Sitä paitsi oli myöskin olemassa Baalin profeettoja . Tanssiessaan nämä ärsyttivät itseään mm. haavoittamalla omaa ruumistaan, niin että verta tippui, kunnes joutuivat haltijoihinsa . Kun profeetta esiintyi julkisesti hänellä oli tavallisesti jokin lyhyt sanoma ilmoitettavana . Hän oli näyssä nähnyt sen tai kuullut Jumalan sanovan sen. Usein tällainen puhu sisälsi jonkin uhkauksen tai ennustuksen . —. Profeetta Samuel tuli tienviittaajaksi Israelin uskonnollisille johtajille. Hän kasvoi Siilossa, Efraimin alueella, jossa siihen aikaan oli Jahven pääpyhäkkö, ja näki siellä kaikki papilliset menot. Mutta hän ei itse ollut pappi . Huomatessaan pappien harjoittavan keinottelua uhriesineillä , julisti hän heille Jumalan ankaraa tuomiota: 1 Sam. 3. Samuelilla oli erittäin elävä omatunto. Hän kuuli Jumalan äänen hiljaa yksinäisyydessä, siihen tapaan kuin myöskin Mooseksesta on kerrottu .”
Edellisen lainauksen viittaus ”Baalin profeettoihin” on sikäli mielenkiintoinen, että se tarkoittaa sitä, että Israelin tai Juudean tai molempien alueilla oli myös muiden ”jumalien” ”toimihenkilöitä”.
Edellisen lainauksen kommentointi ”haltioihin” joutumisesta viittaa siihen, että aivojen normaalia toimintaa yritettiin horjuttaa erilaisin keinoin, esim. pyörimällä, käyttämällä päihdyttäviä aineita tai kivulla. Samuel niminen profeetta oli kasvanut alueella, jossa uskonnollisten menojen vaikutus oli suuri, ja täten ollut kanssa käymisessä asian kanssa, jota on alkanut ”saarnata”.
34. KR –kirja (s. 39) jatkaa: ”Samuelin kirjan nimi ei tarkoita, että ne olisivat Samuelin tekemät. Nimi johtuu siitä, että Samuel on tämän teoksen uskonnollinen ja aluksi myöskin valtiollinen päähenkilö. —. Tarkkaavainen lukija huomaa, että Samuelin kirjoissakin on käytetty vanhempia lähteitä. Niinpä on muutamia asioita otettu eri lähteistä ja kerrottu kaksi eri kertaa jokseenkin samoilla sanoilla. Semmoinen kohta on esim. selitys sananlaskuun ”Onko Saulkin profeettain joukossa” (1 Sam 10: 10-12 ja 19:18-24). Paikka paikoin koetetaan selittää, että Israelin kuninkuus on Jumalasta lähtöisin. Mutta toisissa paikoissa taas näyttäytyy epäilyksiä koko kuningasvaltaa kohtaa n, vaikka kansa sitä tahtoo (1 Sam. 8:6-8) . Luultavasti ovat nämä toisistaan eroavat lähteet olleet hyvin vanhoja, mutta Samuelin kirjat lienevät olleet valmiina vasta n. v. 600 eKr.”
35 . Hyvä Sanoma n:o 12, 1998 (s. 21 Pelottaako olla ihminen vuonna 2000): ”Ajan paineita vastaan jotkut hyväsydämiset uskovaiset lupaavat suurta herätystä ja siirtävät Jeesuksen tuloa vuoden kerrallaan eteenpäin edellisen ennustuksen mennessä harhaan .”
Tämä kertoo vieläkin uskonnollisen koulutuksen voimasta niiltä osin kuin ihminen pitää saatua uskonnonopetusta totena, ja toisaalta kertoo, että koulutuspuolellakin on vielä paljon tehtävää, että myytit saadaan purettua. Tässä samassa lehdessä on paljon kristinuskoa puoltavia lausuntoja, ja ei ole ihme, että kristinuskon myytit elävät vieläkin jopa ”sivistysvaltiossa”, koska mainitun lehden ulkoasu on siisti ja kirjoitukset hyvällä maulla laadittuja.
35. KR –kirja (s. 65) jatkaa: “ Pappisarvo oli perinnöllinen ja pappissukuja pidettiin Aaronin, Mooseksen veljen, jälkeläisinä . Heidän tuli tarkkaan noudattaa mitä ankarampia puhtaussääntöjä. S e, jolla oli jokin ruumiinvika, ei saanut virkaa hoitaa .”
36. KR –kirja (s. 49) jatkaa: ” Profeetat muodostivat usein pieniä yhdistyksiä eli profeettakouluja, joiden jäseniä sanottiin ”profeettain pojiksi” eli oppilaiksi.”
37. KR -kirja jatkaa: ”Sitten heitettiin arpaa siitä, mitä kunkin piti päivän kuluessa suorittaa, —.”
38. KR –kirja (s. 50) jatkaa: ”Profeettojen lausuntoja on paljon tullut muistiin kirjoitetuksi. Luultavasti profeetat ovat hurmostilassa puhuneet kirjoittajille ikään kuin Jumalan suuna : ” Näin sanoo Herra” jne. Tai sitten he ovat näyn nähtyään sen perästä muistaneet ja kertoneet tai kirjoittaneet . Joskus on profeetta saanut ilmestyksessä suoranaisen käskyn : ” Kirjoita nämä sanat ” jne . Tällä tavalla ovat syntyneet VT:n profeetalliset kirja t. —-. Näyttää siltä, että kukin profeetta on esittänyt vain vähän kerrallaan pitkien väliaikojen perästä ja että kirjoihin on myöhemmin tehty lisäyksiä. Ehkä kirjoittajia on ollut useita. Jesajan kirjaan on tehty suuria lisäyksiä n. 150 vuotta profeetan kuoltua ja myöhemminkin .”
Edellinen lainaus tukee teoriaani siitä, että uskontoa on käytetty propagandavälineenä siksi, että “kansa” saataisiin toimiimaan halutulla tavalla.
39. CD-fakta 99:ä lainaten: ”Mufti (< arab.), islam. lainoppinut, joka antaa lausuntoja uskonnollisissa ja lainopillisissa kysymyksissä .”
40. CD-fakta 99:ä lainaten: ”rii (< sanskrit), oik. ri , näkijä, veda-ajan tietäjistä, erityisesti Rigvedan sepittäjistä, käytetty nimitys. amaani (< tunguusin kieli), noitana pidetty henkilö , jonka sielun on uskottu ekstaasissa kykenevän käymään kaukaisissa paikoissa tai jumalten ja henkien luona . amaanin on uskottu myös parantavan sairaita ja voivan ennustaa tulevaisuutta. Seremoniaa suorittaessaan hän on käyttänyt erityistä asua, ja pohjoiseuraas amaanin tärkeä apuneuvo on ollut piirroksin koristettu noitarumpu . Ekstaasiin pääsemiseksi on käytetty myös paastoa ja huumeita . amaanien toiminta eli amanismi on ollut luonteenomaista arktisissa kulttuureissa mm. Siperian kansojen keskuudessa. Kiinnostus amanismiin ja varsinkin sen yksilöä hoitaviin, terapeuttisiin piirteisiin on viime vuosina voimistunut mm. Suomessa.”
41. Raamatun Sanakirja –kirjaa (s.835) lainaten: ”Pappeus. – 1. Ennen lain antamista kukin perheen pää oli perheen pappi (1 Moos. 8:20; 26:25; 31:54).”
42. R aamatun S anakirja –kirjaa (s.835) lainaten: ”Pappi. Enne nMoosesta pappeus oli patriarkallista, perheen isä uhrasi perheensä välittäjänä, hallitsija kansansa, heimopäällikkö heimonsa puolesta , vrt. 1 Moos. 14:18; 15:9-ä17; 2 Moos. 2:16. Tämä pappeus näyttää kulkeneen esikoisoikeutena . Egyptissä Israelilaiset tapasivat erityisen pappisluokan. Epäilemättä Mooses sai opetuksensa Egyptin papeilta . Israelin pappissääty ei ole egyptiläisten jäljittelyä, mutta järjestelyyn viimeksi mainittu on voinut vaikuttaa. Uhrit , jotka mainitaan 2 Moos. 5:ssä, edellyttävät tietenkin perheenisien papillista to imintaa. Israelissa pappisarvo rajoittui Aaronin sukuun (Mooseskin oli leeviläinen) . Tämä ei kuitenkaan tullut käytäntöön ilman vastustusta . Ruubenin suku, jonka edustajina olivat Daatan ja Abiram, vaati itselleen pappeutta patriarkallisena oikeutena esikoisuutensa nojalla, ja heihin liittyi joukko leeviläisiä, 4 Moos. 16. Vielä kapinan kukistuttuakin näyttää kansassa eläneen vanhaan tapaan palaamisen halu, Tuom. 17. ——. Ylimmäinen pappi oli koko hierarkian joht., 3 Moos. 21:10, jota paitsi oli pappien vanhimmat, 2 Kun. 19:2. Virka kulki Aaronin suvussa esikoisen perimänä . Pyhittämismenoja —– sen jälkeen seurasi voitelu erityisellä hyvänhajuisella öljyllä Jumalan Hengen saamisen vertauskuvana.”
Edellisestä lainauksesta voi huomata nepotismin vaikutuksen, mikä viittaa siihen, että tuohon aikaan pappeus oli myös jonkinlaista johtamista. Ei ole todistettua, että Mooses olisi saanut opetusta pappeuskäytännöistä egyptiläisiltä papeilta, vaan tarinaa on voitu sovitta Mooseksen nimiin. Voitelu hyvänhajuisella voiteella viitannee henkien kykyyn haistaa; eli se periytyy esi-isien henkien palvonnasta. Esikois oikeus lienee osittain muotoutunut historiassa siksi, että esikoiselle vanhemmat ehtivät opettaa eniten elämässä selviämisen kykyjä.
43. KHO –kirjaa (s. 36) lainaten: ”Toisen vuosisadan kuluessa seurakunnan johtajain esimies kohosi yhä suurempaan arvoon ja valtaan, ja piispan arvonimi pidätettiin yksin hänelle. Muut johtajat säilyttivät presbyteeri nimen, josta useissa kielissä myöhemmin tavattava papin nimitys (esim. ruotsin präst) on kehittynyt.”
44. RSJS -kirjaa (s. 111) lainaten: ”Mies, joka ennusti temppeliin äkisti tulevasta Herrasta ja liiton enkelistä, on profeetta, jonka nimi ei ole säilynyt; nimi Malakia on hänen virkaansa koskeva nimitys, joka merkitsee ”Sanansaattajani”, ”Enkelini ”.”
45. Nuotiotarinoita -kirjaa (Jarmo Jussila s. 55) lainaten: ”Pyhän Paavalinpään sanotaan pompanneen maasta kolme kertaa sen jälkeen, kun se pyövelin miekan iskusta irtosi. Roomassa tänäkin päivänä on teloituspaikalla kolme lähdettä, joiden sanotaan ihmeellisesti syntyneen Paavalin pään pomppauspaikkoihin.”
Kun ihmiset eivät aikoinaan ymmärtäneet miksi lähteen vesi juoksee ylöspäin, syntyi erilaisia teorioita lähteistä. Nyt ne voidaan osoittaa vääriksi. Edelliseen vielä liittyy se, että lähteen vesi on yleensä puhdasta; joten se on tärkeää sitenkin ihmiselle.
46. RSJS -kirjaa (s. 111) lainaten: Malakian julistuksen keskeisenä aiheena on Herran päivä , tulisen ja polttavan, lähestyminen. Mutta ennen tuomiota tulee temppeliin sen ja papiston puhdistaja , Herra Voideltu , jota voisi sanoa pappismessiaaksi . Temppeliin ilmestyvällä Herralla on kuitenkin edeltäjänsä, Elia, ensimmäinen profeetta, josta myös tulee viimeinen . Hän on parannuksen saarnalla valmistava kansaa ottamaan vastaan kuninkaansa . —-. Johannes Kastajan ja Jeesuksen esiintymistä on Malakian kirja ohjannut . Nyttemmin on saatu tietää, että myös kolmas juutalainen uskonnollinen yhteisö, essealaisten luostarijärjestö Qumranissa, oli Malakian kirjaan perustanut papismessiaansa odotuksen.”
Edellisestä lainauksesta näkee kuinka uskontoon taipuvaiset henkilöt/ryhmittymät pitivät “kirjoituksia” ennusmerkkeinä ja myös edellisestä lainauksesta näkee johtajuuden olevan myös mahdollista uskonnolliselle henkilölle.
47. KR -kirja (s. 132) jatkaa: ”Apostolien keskuudessa tapahtui paljon ihmeellisiä asioita, jotka herättivät suurta huomiota. Pyhän hengen vuodatuksessa saivat opetuslapset lahjan puhua kielillä (Apt. 2:4-13). Tämä teki läsnäolijoihin hyvin erilaisen vaikutuksen; luulivathan jotkut opetuslasten olevan vain juovuksissa . Todellisuudessa tapahtui heissä jotakin samanlaista kuin ennen monissa profeetoissa . He olivat hurmostilassa eli ekstaasissa . Sittemmin tapahtui, että monet kasteen saatuaan joutuivat ekstaasiin ja puhuivat kielillä (Apt. 10:44-46 ja 19:6): Ja muutamissa paikoissa, esim. Korintossa, oli Paavalin aikana tavallisissa seurakunnankokouksissakin kielillä puhumista .”
48 . KHO –kirja (s. 105) jatkaa: ”Erityisiä Suomen kirkon juhlia olivat pyhän Henrikin juhlat (”Heikin messut”), joista toista, hänen ”syntymäpäiväänsä”, vietettiin tammikuun 20. p:nä hänen marttyyrikuolemansa vuosipäivänä, toista taas kesäkuun 18. p:nä muistoksi hänen luittensa siirtämisestä Turkuun. Näillä juhlilla näyteltiin hänen pyhiä jäännöksiänsä, luettiin kertomuksia hänen elämästään, kuolemastaan ja ihmetöistään ja laulettiin hymnejä hänen kunniakseen.”
49. Kristinuskon Käsikirja –kirjaa (s. 142) lainaten: ”Kiinteitä seurakuntavirkoja syntyi jo ensimmäisellä vuosisadalla. Ne olivat tarpeen, jotta kirkko voisi opettaa, julistaa ja harjoittaa laupeudentyötä. –. Riitojen ja harhaoppien uhatessa oli tarkoituksenmukaista keskittää valta valituille johtajille. Piispa oli alun perin jumalanpalveluksen johtaja. Hänen tuli paimenen tavoin varjella laumansa sisäisiltä riidoilta ja vääriltä opeilta. Hänen vastuullaan oli puhtaan apostolisen opin säilyminen ja suojeleminen vääristymiltä. Piispuudesta kehittyi vanhan kirkon perusvirka toisen vuosisadan loppuun mennessä. Piispan apuna olivat vanhimmat eli presbyteerit sekä diakonit, jotka avustivat ehtoollisen jaossa ja vastasivat laupeudentyöstä. Presbyteerin virasta kehittyi myöhempi papin virka. Piispat, jotka olivat alun perin kaupunkiseurakuntien johtajia, saivat kristinuskon levitessä hallintaansa ympäröivän maaseudun. Näin syntyi hiippakunta. Se jaettiin pitäjiin, joiden johdossa oli piispan vihkimä presbyteeri. Kristillisten keskusten, Jerusalemin, Antiokian, Aleksandrian ja Rooman piispoilla oli arvostetumpi asema. Heitä sekä uuden pääkaupungin Konstantinopolin piispoja kutsuttiin patriarkoiksi. Papisto alkoi yhä selvemmin kehittyä omaksi luokakseen, jonka vihkimys erotti kansasta, maallikoista. Askeettisten ihanteiden voittaessa alaa kirkossa alettiin aluksi ylemmältä papistolta vaatia naimattomuutta eli selibaattia. Merkittävin apologeetti (kristinuskon puolustaja) oli Justinos Marttyyri (kuoli n. 165), jonka tie kulki ajan filosofisten oppien kautta kristinuskoon. —. Justinos ei kääntymyksensä jälkeen riisunut filosofinviittaansa, vaan perusti yksityisen filosofiakoulun ”jakaakseen kaikille halukkaille opetusta totuudesta”. —-. Justinoksen mukaan vasta kristinuskossa toteutuu se, mitä kreikkalainen filosofia oli aavistellut ja mitä kohti se oli pyrkinyt: kristinusko onhistorian tapahtumiin perustuva uskonto, jolla on järkevä käsitys Jumalasta ja säädyllinen jumalanpalvelus. Kristillisessä seurakunnassa vallitsee keskinäinen rakkaus ja rauha. Filosofista ihannetta vastaa myös se, että kaikkein yksinkertaisimmillekin avataan tie totuuteen. Antiikin filosofian ja kristinuskon välinen ristiriita on siis vain näennäinen. Lukeepa Justinos jotkut filosofit, kuten Sokrateen, eräänlaisiksi kristityiksi ennen kristinuskoa. Pyrkimällä yhdistämään kreikkalaisen filosofian ja kristinuskon Justinos aloitti pitkän perinteen: antiikin ja kristinuskon henki ovat rinnakkain ja toisiinsa kietoutuneina hallinneet länsimaista ajattelua.”
50. KHO –kirjaa (s. 66) lainaten: ”Paavinkirkon kukoistusaikana (n. 950-1300) taistelussaan valtiovaltaa vastaan kirkko oli varmistanut itselleen monia arvokkaita oikeuksia, joskin niiden käytäntöön soveltaminen oli eri maissa ja eri aikoina erilainen. Tärkeimpiä niistä olivat kirkon oikeus maallikoista riippumatta täyttää kirkon virat, kirkon henkilöiden tai omaisuuden loukkaamattomuus, papiston ja kirkon palveluksessa olevien maallikoiden verovapaus, kirkon oma lainsäädäntö (ns. kanoninen oikeus) ja tuomiovalta.”
51. Pahan Ajan Kirjeitä –kirja (s. 90) jatkaa: ”Totta on, että valtaan päästyään kirkko kovasti vaimensi puhetta tulevasta täyttymyksestä. Vain lahkot enää ottavat evankeliumin todesta ja odottavat Kristuksen paluuta omana elinaikanaan —. Eivät sinunkaan päivinäsi Augustinus ja muut valistuneet uskoneet hänen tuloonsa kuin vuosisatojen päästä. Tosin niin hurjaa ei olekaan, että arvelisi maailman selviytyvän ensi vuosituhannelle, mutta käytännössä jo paavit ja piispat käyttäytyvät, kuin eivät ainakaan itse joutuisi tuomiolle. Pelkäätkö joskus mielipuolia lahkolaisia, jotka odottavat viimeisen apokalyptisen sodan alkua minä hetkenä hyvänsä, Eufratin takaa vyöryviä idän kuninkaiden sotajoukkoja murskaamaan Roomaa? Älä huoli: sitä on ennustettu jo vuosisatoja. Mistä muualta Rooman sorretut kansat saattoivat odottaa apua kuin idästä? Vain parthialaisilla ja heidän seuraajillaan sassanideilla oli käytössään järjestäytyneen yhteiskunnan massa-armeija. Ilmestyskirjan sepittäjäkin oli varma, että hänen elinaikanaan palaisi henkiin herännyt Nero Eufratin yli tuhoamaan valtakuntansa. Niin elävä ja tunnettu oli tämä usko, että esiintyi todellisia vale Neroja idässä. Ennustusten käyttökelpoisuus on siinä, että jokainen aika saattaa sovittaa ne itseensä, kunhan terve järki unohdetaan. Jo 200-luvulla uskotaan, että Rooman kohtalo on kerran hajota kymmeneksi demokratiaksi, ja silloin maailman loppu on lähellä. Uskoisitko, että parituhatta vuotta myöhemmin sama valtioiden kymmenluku Rooman entisellä alueella kummittelee yhä kristittyjen ennustuksissa, jotka ovat muuttuneet aivan mahdottomiksi? Jos todellisuus ja teoria ovat ristiriidassa keskenään, sen pahempi todellisuudelle, tiedät kristittyjen opin merkitsevän. Mitä todisteita heillä on pyhien kirjojensa lupauksille? Koska niin moni ennustus on jo toteutunut, loputkin pitävät varmasti paikkansa, julistaa Augustinus. Sitä kristityt ovat hokeneet jo 400 vuotta. Mutta ovatko ennustukset toteutuneet? Mielestäsi eivät alkuunkaan. Eiväthän ne ole yksiselitteisiä tyyliin: kun kahteen lisätään kaksi saadaan neljä. Juutalaiset kieltävät jyrkästi, että VT:ssa olisi Jeesukseen viittaavia kohtia. He selittävät ne toisin, ja aivan järkeenkäyvästi. Vaikka kristityt miten selittävät pyhien kirjojensa tienneen tapahtumista tarkkaan etukäteen, heidän omat samoihin teksteihin perustuvat ennustuksensa menevät aina pieleen, ovat menneet jo vuosisatoja.”
Kuviin piirretyt enkelien siivet ja oletus ihmismäisten enkelien lentokyvystä on aika selkeä ymmärtää. Kun ihminen maapallon kehittyneimpänä olentona aikoinaan tarkkaili luontoa, herätti linnut hänen huomionsa. Ne eivät ollet vaaraksi ihmiselle, mutta ne kuitenkin pystyivät nousemaan lentoon. Ihminen on varmasti miettinyt, miksei hän osaa lentää.
52. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ” — islamissa sitoudutaan uskomaan yhteen jumalaan ja ajatukseen, että Muhammed on hänen viimeinen lähettiläänsä. Buddhalaiset kiinnittyvät uskontunnustuksessaan Buddhaan, hänen opetuksiinsa ja munkkiyhteisön arvovaltaan.”
Uskonnoissa on paljon henkilöpalvontaa. Moni historiassa elänyt henkilö yrittää tehdä itsestään suurmiehen, tai hänen kannattajansa väittävät, että juuri heidän palvomansa henkilö on kaikkein paras. Myös uusia profeettoja ilmenee aika ajoin.
53. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Uskonnollisia ilmiöitä voidaan tutkia myös luonnontieteellisin menetelmin. Muun muuassa tiibetinbuddhalaisten opettajien aivojen toimintaa meditaation aikana on tutkittu aivotutkimuksen keinoin.”
Meditaatio lienee nykyaikaisen tieteellisen probleemanratkaisun esiaste. Kun mietiskelystä puhutaan uskonnollisena toimintana ollaan mielestäni väärässä. Esimerkiksi hautaaminen ja mietiskely ovat vain kulttuurisillia toimintoja. Näin facebookissa videon, jossa koirat hautasivat kuolleen toverinsa.
54. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Hebrealaisessa raamatussa kerrotaan, kuinka Jumala on aikojen kuluessa valinnut ihmisiä, joihin hän on ollut yhteydessä ja joille hän on antanut tehtäviä toteutettavaksi.”
Nykyäänkin sairaiden parantamiset pyhän hengen avulla uskonnollisissa kokouksissa voidaan osoittaa huijauksiksi.
55. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Profeetan uskottiin olevan erityisessä yhteydessä Jumalaan, jonka viestiä hän välitti muille ihmisille. Myös Danielin kirjassa, jota pidetään apokalyptisenä teoksena, erilaiset unet, näyt ja epätavalliset tapahtumat nousevat merkityksellisiksi.”
56. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Profeetoilla on keskeinen rooli juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa. Profeetat ovat Jumalan sanansaattajia. Ajatus viestinviejistä, jotka välittävät Jumalan tahtoa ihmisille, oli tuttu myös muinaisen Lähi-idän asukkaille.
57. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Outi Könni, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 2: Maailmanlaajuinen kristinusko (2021): ”– historian saatossa on ollut tilanteita, jolloin paavit eivät ole toimineet aktiivisesti, vaikka jälkikäteen arvioiden niin olisi pitänyt tehdä. Kuuluisa esimerkki on, ettei paavi toisen maailmansodan aikana avoimesti tuominnut Hitlerin hirmutekoja ja miljoonien joukkomurhaa. Usein paavit korostavat olevansa hengellisiä johtajia, mutta jo se, että he ovat valtionpäämiehiä, tekee heistä myös poliittisia vaikuttajia.”
58. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Outi Könni, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 2: Maailmanlaajuinen kristinusko (2021): ”Koko historiansa ajan ortodoksisuus onkin ollut sidoksissa vallanpitäjiin. Valtakuntaa hallitsi keisari, jolla ajateltiin olevan sekä maallista että hengellistä valtaa. Keisarin lisäksi Bysantin valtakunnassa hengellistä valtaa käytti patrarkka, jota alettiin vuodesta 595 lähtien kutsua Konstantinopolin ekumeeniseksi patriarkaksi. Nimityksellä haluttiin alleviivata patriarkan roolia koko asutun maailman — hengellisenä isänä. Osin tämä oli kirkkopolitiikkaa, koska myös katolisen Rooman piispa katsoi oman asemansa olevan vastaavanlainen.”
59. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Outi Könni, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 2: Maailmanlaajuinen kristinusko (2021): ”Ortodiksisuuden mukaan diakonit ja papit saavat olla aviossa, jos ovat avioituneet ennen pappisvihkimystä. Sen sijaan piispan odotetaan olevan naimaton mies. Myös leski voi olla piispa, jos hänellä ei ole vaimoa tehtävää hoitaessaan. Ortodokseilla ei ole naispappeutta.”
Ortodoksisuuskin on vanhakantainen suhteessa seksuaalisuuteen.
60. Katri Hangen, Outi Könnin ja Seppo Nyyssösen Verso 3: Maailman uskontoja (2017): ”Vaikka luonnonkansojen uskonnoilla ei ole virallista organisaatiota, niillä on kuitenkin nimetyt riittien toimittajat. Tietäjät, samaanit ja noidat huolehtivat uskonnollisista menoista ja toimivat välittäjinä tämän- ja tuonpuoleisen välillä. Esimerksi Lapin samaanien on uskottu pystyvät siirtymään toiseen todellisuuteen tai fyysiseen paikkaan ja olomuotoon rummutuksen tai myrkkysienten syömisen avulla. Samaanin on uskottu voivan muuttua tarvittaessa vaikkapa linnuksi matkallaan eri maailmojen välillä. –. Uskonnon ammattilaisten palveluksia tarvitaan erityisesti erilaisten kriisien yhteydessä. Jos esimerkiksi yhteisön jäsenen sairastuminen, huono metsästysvuosi tai luonnonkatastrofi uhkaa yhteisöä, käännytään uskonnollisen johtajan puoleen luottaen siihen, että hän pystyy torjumaan uhan ja palauttamaan yhteisön turvallisuuden tunteen.
61. Katri Hangen, Outi Könnin ja Seppo Nyyssösen Verso 3: Maailman uskontoja (2017): ”Vodou-pappi auttaa käytännön ongelmien ratkaisussa. Ihminen voi kokea voimakkaiden vatsakipujen johtuvan siitä, että hänet on noiduttu. Tällöin vodou-papin tehtävänä on erilaisten rituaaalien avulla poistaa kipua aiheuttava taika. Vodou-papit saavat transsin avulla yhteyden jumaliin. Pappi voi tavoitella yhteyttä jumalaan esimerkiksi vauhdikkaalla tanssilla. Ihmiset uskovatkin jumalien vierailevan heidän luonaan pappien kautta.”