3.2.6
1. AA1 –kirjaa (s.8,10,11) lainaten: ”Mykenen ja Troijan tuhon jälkeinen aika, jolta ei ole säilynyt asiakirja-aineistoa, on kuitenkin historiallisesti mielenkiintoinen kausi. Silloin elinolot Kreikassa huononivat merkittävästi. –. Se, että historiallinen todellisuus on vaikea hahmottaa, on johtanut tutkijat kutsumaan aikaa pimeäksi ajaksi. Kuitenkin Kreikan yhteiskunta muotoutui juuri silloin. Kaupunkivaltioiden rajat ja hallinto kehittyivät . Antiikin historian käännekohtana voidaan pitää Kreikan pimeän ajan päättymistä n. 800 eKr., jolloin kreikkalaisten arvioidaan omaksuneen kirjoitustaidon , mistä todisteena Homeroksen tuotanto, joka on syntynyt 700-luvulla. Runoilija Homeroksen tuotanto kuvaa vallasta taistelevia pikkuruhtinaita, jotka palvovat sankareita. Kirjoitustaidon omaksuminen antoi mahdollisuuden helleenien, millä nimellä kreikkalaiset itseään kutsuivat, sivistyksen nousulle. Monessa kaupunkivaltiossa aristokraatit syrjäyttivät kuninkaan ja hallitsivat 400-luvulle eKr. asti kunnes johtavan luokan ja alistettujen ihmisten kamppailu tulehtui kriisiksi. —-. Samaan aikaan opittiin käyttämään rautaa . Ylempien sosiaaliryhmien asema korostui, koska vain heillä oli varaa raskaaseen sotilasvarustukseen; armeijaan kuulumisesta tuli etuoikeus . —. Merkittäviä kreikkalaisasutuksia olivat Vähän-Aasian siirtokunnat, keskuksenaan Miletos.”
2. AA1 –kirja (s.117) jatkaa: ”Seitsemännellä vuosisadalla eKr., jolloin kreikkalaiset tulivat Idän kanssa vilkkaaseen yhteyteen, huomaa heidän keskuudessaan ensimmäiset ilmaukset uskonnollisen taiteen uudesta kehitysjaksosta. Silloin rakennustaide sai uusia aatteita Egyptistä ja Babyloniasta . Nyt alettiin luoda jumalille asuntoja , jotka rakennustaiteellisesti olivat sellaisia, että ne jumalien asuntoina kohottivat jumalkäsitteen varsin korkealle . ——-. Sama jumalien ihannoiminen valtasi kuvanveistotaiteenkin . –. Sikäläinen uskonto otti palvelukseensa kaikki taiteen haarat. Se edistyi yhtäaikaa niiden kanssa ja vanhat, alemmat uskonnonharjoitusmuodot hävisivät .”
3. AA1 –kirja (s.119) jatkaa: ”Arvostelun alaiseksi tuli uskontokin, ja siitä ryhdyttiin etsimään aineksia, jotka saattaisivat tyydyttää sen ajan järkeilevää ajatusta. Järki vaati itselleen oikeutta tutkia perittyjen tietojen pätevyyttä. Epäilijät alkoivat väittää, että legendoissa oli jälkikäteen tehtyjä lisäyksiä. Uskonnolliset henkilöt etsivät perintätiedoista sellaisia kohtia, jotka soveltuivat heidän ylevään katsomukseensa .”
4. AA1 –kirja (s.125) jatkaa: ”Persoonallinen vastuunalaisuudentunto kasvoi muun valistuksen ja ajatuspiirin laajetessa. Tämä saattoi runoilijat luomaan kuvauksia Hadeksesta ja sielujen kohtalosta siellä sekä vaiheista, joita sielulla oli siellä . –. Tarkoitus oli uudistaa kansan uskonnollisia käsityksiä ohjaamalla kansa siveelliseen elämään . —. Uusin ilmiö Kreikan uskonnollisessa elämässä oli se, että Platonin koulukunnan toimesta lähetettiin puhujia kiertämään maata . He kehottivat mieskohtaisesti yksityisiä henkilöitä huolehtimaan sielunsa vastaisesta tilasta . –. Kreikan kansan keskuudessa nousi uusia filosofeja, joista merkillisimmät ovat Sokrates (469-300 eKr.), Platon ja Aristoteles. ———-. Filosofit vakaannuttivat Kreikassa käsityksen yksijumalaisuudesta . Jumala nyt esitettiin, samoin kuin orfilainen koulukuntakin oli tehnyt, äärettömän viisaana, hyvänä ja kaiken kauneuden lähteenä sekä kaiken olevaisen luojana . Filosofien esitystapa on ollut varhaisemmalla kristillisellä ajalla saarnojen esikuvana .”
5. AA1 –kirja (s.127) jatkaa: ”Tänä aikana itämainen tähtiuskonto ja keisarien palvonta olivat kulkeutuneet Roomaankin. Tämän taantumuksen kanssa samaan aikaan selvenivät valistuneimmissa piireissä uskonnolliset käsitteet. Sielun (hengen) ja ruumiin vastakohta jyrkkeni . Sielu, joka oli ruumista arvokkaampi ja peräisin toisesta korkeammasta mailmasta, on aiottu iäiseen elämään . Samoin myöskin vedettiin jyrkkä raja maailman ja jumaluuden välille. Maailma katsottiin alhaiseksi ja saastaiseksi, koska se oli syntynyt lankeemuksesta . Hengen yhdistys ruumiiseen saastuttaa, jopa kuolettaakin sen, ellei yhteyttä saada katkaistuksi tai ruumiin turmiollista vaikutusta ehkäistyksi. Tämän vuoksi sielu kaipaa lunastusta, vapautusta maailmasta, ruumiillisesta, jonka olemus on äärellistä (rajoitettua), ja kuolemasta . Mutta lunastus katsottiin sidotuksi tietoon ja puhdistukseen : ainoastaan se sielu , jolla on oikea tieto itsestään, jumaluudesta ja tosiolevaisesta ja joka on puhdistettu syyllisyydestä, voi pelastua. Lunastus katsottiin asteittaiseksi nousemiseksi ylöspäin sitä paluutietä myöten, jonka tieto selvittää. Toivotun lunastuksen tai lunastajan luultiin jo olevan maailmassa, se piti vain löytää. Sen luultiin olevan jossain vanhassa kultissa (jumalanpalveluksessa), joka piti saattaa oikeaan valaistukseen, tai jossain mysteeriössä, jonka leviämistä oli edistettävä, tai jossain persoonallisuudessa , jonka käskyä tuli noudattaa, tai ihmisessä itsessään. Lunastuksen lähimpänä välineenä, kuten jo edellä mainittiin, pidettiin oikeaa tietoa, mutta se ei riittänyt, vaan tarvittiin myöskin todellista jumalallista voimaa, jonka piti siirtyä ihmissieluun. Sellaista voimaa katsottiin välittävän tiedon antamiseen yhdistyvien ”vihkimysten” (mysteeriot, sakramentit), eikä näitä katsottu pelkiksi merkkikuviksi, vaan todellisiksi, vaikuttaviksi jumaluuden palveluksen muodoiks i. Vielä kuului tähän sielun puhdistukseen ja nousuun ankara siveellinen, luonteeltaan askeettinen itsekuri.”
6. UHP –kirja (s. 65) jatkaa: ” Homeroksessa tosin esiintyy jälkiä luonnonpalveluksesta , —. —. Zeus on jumalien ja ihmisten isä; hänen alaansa on taivas . —-, Haades ja Persefone hallitsevat manalaa ———, Heeree on avion suojelija . ——. Atheenee ja Artemis ovat ikuisia neitsyitä . Jokaisella jumalalla on yksilöllinen , runoilijan hahmottelema olemus . Sellaisetkin olennot personoidaan kuin Eos(aamurusko) ja Hypnos (uni) . —-. Jumalat ovat yli-inhimillisiä, mutta kuitenkin monenlaisten rajoituksien alaisia. He voivat saada taistelussa haavoja ja joutua tappiolle . Tavallisesti he ovat näkymättömiä, mutta voivat myös näkyvässä muodossa ilmestyä . —–. Enimmin siveellistä merkitystä on Zeuksella. Hän on perhettä ja valtiota varten säätänyt loukkaamattomat järjestykset ja hän on myös kerjäläisten ja muukalaisten suojelija . Hänen tahtonsa ilmoittaja on Apollon . – Jumalanpalvelus toimitettiin vielä enimmäkseen pyhissä lehdoissa, harvoin temppeleissä. Uhrit toimitti perheen isä, ruhtinas tai pappi. Ennustuksilla oli suuri merkitys . Niitä otettiin erilaisista merkeistä, semminkin lintujen lennosta, myöskin aavistuksista ja unista . Usein puhutaan kohtalosta (moira eli aisa), mutta jumalien suhde siihen ei ollut määrätty. Kuolemanjälkeistä tilaa kuvataan Homeroksen runoissa kolkoksi. ——-. Varjon tapaisina liikkuvat sielut manalan synkillä mailla. Odysseuksen manalassa-käynti tarjoo laajan kuvauksen manalan oloista (Odysseian 11:s runo).”
Edellisen lainauksen alussa voimme huomata jumalien järjestäytyneen ihmiskulttuurimaisesti; jokaisella on oma alansa. Ja vielä voi huomata, että runoilija on tehnyt “jumalan kuvan”, siis sen millaisena ihmisille jumalaa opetetaan.
7. RSJS –kirjaa (s. 40) lainaten: ”Muut kuin 2. Samuelin kirjan luvut sisältävät lyhyempiä, osittain hyvin vanhoja ( ja paikoitellen Homeroksen runojen kertomuksia muistuttavia ) kuvauksia Daavidin toimista kuninkaana sekä joukon Daavidin sepittämiä lauluja ja psalmeja . On arveltu, että jo Daavidin hoviin on ulottanut vaikutuksensa se kreetalainen eli kaftorilainen sivistys, joka on ispiroinut sekä Homeroksen laulujen että syyrialaisen Ugaritin (Ras Samran) tekstien sepittäjä .”
1. Jotain uskontoja käsitellyttä kirjaa lainaten: ” Kreikassa oli jumalanpalvelus valtiollinen velvollisuus . Pääasia oli alkuaan kulttimenojen täsmällinen suoritus. ——-. Delfoi muodostui 9:nneltä vuosisadalta Appollonin -palveluksen keskukseksi. —–. Varsinkin doorialaiset heimot olivat innokkaita Apollonin palvelijoita, ja Delfoin keskeinen merkitys kesti persialaissotiin asti.”
Suomenkin historiassa oli aika, jolloin Jumalanpalveluksiin oli pakko osallistua.
2. UHP –kirjaa (s. 67-) lainaten: ” Homeroksen runot olivat inhimillistyttäneet jumalat , mutta samalla siirtäneet ne kauas pois jokapäiväisestä elämästä Olympoksen kukkuloille. Mutta tällainen uskonto ei ajan mittaan ihmisiä tyydyttänyt. —–, ihminen kaipasi juuri yksityisenä jumalien apua . Olympolaiset olivat yksityisestä liian kaukana. Ja kun elämän varjopuolet alkoivat yhä enemmän tulla tietoisiksi, rupesivat ihmiset uskonnolta kaipaamaan pelastusta ja tukea . Ruvettiin sentähden yhä yleisemmin — palaamaan luonnonuskontoon , niihin jumaliin jotka kuten Demeter ja Dionyysos elävät ja kärsivät ihmisten kanssa. Talonpoikain palveluksissa oli tätä luonnonuskontoa vielä säilynyt, ja ne nyt pääsivät uuteen vauhtiin . Kuudennelta vuosisadalta käy tämä liike huomattavaksi. Ihmiset liittyivät yhteen jotakin näistä palveluksista harjoittamaan. Naiset kokoontuvat yöllisiin juhliin palvelemaan Demeteriä , he surevat hänen kanssaan hänen tyttärensä (Persefonen) ryöstöä manalaan ja iloitsevat hänen palaamisestaan ja uskovat Demeterin itsensä tämän palveluksensa perustaneen .”
Edellisen lainauksen viimeinen tummennus on osoitus samankaltaisuudesta muihin varhaiskantaisiin uskontoihin: suretaan jonkin “jumalan” kuolemaa ja sitten juhlitaan hänen paluutaan. Tämä liittynee esim. Siihen kun aurinko keskikesällä polttaa maan joka myöhemmin alkaa taas viheriöidä.
3. UHP –kirja (s. 68) jatkaa: ”Maanjumalattaren palvelus oli kaikkialla kreikkalaisessa maailmassa ikivanha. Myöhemmin siitä muodostui Demeterin palvelus. Suurimman maineen Demeter-kulteista sai eleusilainen. Eräässä 7:nnen vuosisadan hymnissä sanotaan: ”Autuas on se ihminen, joka ne on nähnyt, mutta se joka ei ole vihitty ei ole saapa kuoleman jälkeen osaa laajassa hämäryyden maailmassa.” Kun Eleusiin oli aivan Ateenan ääressä, olivat Eleusin mysteerit olivat varsinkin ateenalaisten suosimia. Vapaat ja orjat olivat niihin yhtä oikeutettuja. Pääjuhla alkoi Ateenasta Eleusiiseen jonka jälkeen juhlaa kesti Eleusissa monta vuorokautta. Päivisin paastottiin ottaen osaa jumalattaren suruun , —–. Mysteerit päättyivät suureen näytelmään. Öiseen aikaan asettuivat mystit taivasalla olevan näyttämön ympärille, jonka jälkeen pappi , hierofantti, esiintyi näytelmää suorittaen. Ne voimakkaat tunnelmat, joita täällä nähdyt tapaukset synnyttivät, antoivat näille vihkimyksille arvonsa . Kulumattomia jälkiä jätti yöllinen palvelus osanottajien mieliin . Dionyysoksen-palvelus levisi 6:nnella vuosisadalla Keski-Kreikasta jotenkin laajalle. Se yhdistyi sekä Apollonin-palvelukseen Delfoissa että Demeterin-palvelukseen Eleusiissa . Suurilla juhlilla vietetiin Dionyysoksen kuolemaa ja uudestisyntymistä . Eikä tämä palvelus ollut sidottu määränpaikkoihin , vaan missä tahansa saattoi muodostua seura sitä varten. ——. Mysteerien vaikutuksta muodostui Kreikassa omituinen panteistinen jumaluusoppi, joka kulki vanhan traakialaisen laulajan, Orfeuksen nimellä. Orfeus oli, niin kerrotaan käynyt tuonelassa puolisoaan etsimässä ja siellä tullut tuntemaan kaikki salaisuudet . —-. Myöskin kuvattiin ihmissielun vaiheita . Sielu on jumalallista luontoa, mutta jumalien kiroamana joutunut ruumiiseen . Ruumis on sielun vankila, josta ihminen ei ole oikeutettu itsemurhalla vapauttamaan itseänsä . —-. Mutta mysteerit tuottavat pelastuksen. Dionyysokselle ja Persefonelle on Zeus antanut vallan vapahtaa sielut kiertokulusta . Pelastus tapahtuu mysteerien ja niistä johtuvan puhtaan elämän kautta . Sen ohessa harjoitettiin paastoja . ——. Filosofian välityksellä tämä liike sai syvällisen vaikutuksen Kreikan henkiseen elämään .”
Edellisestä lainauksesta voi huomata Dionyysoksen kuoleman ja ylösnoudemuksen jonka tapaisia toimintoja löytyy muistakin uskonnoista.
4. UHP –kirja (s.71) jatkaa: ”Uskonto ja filosofia: Orfilaisella mystiikalla oli suuri vaikutus kreikkalaiseen hengenviljelykseen 6:nnlla ja 5:nnellä vuosisadalla .”
5. UHP –kirja (s.72) jatkaa: ” Platon oli melkein yhtä paljon teologi kuin filosofi . Mystillisen uskonnon vaikutus häneen on ilmeinen. Hänen myyttinsä ovat kaikki todistus siitä . Hänen kuvatessaan sielun esiajallista- ja kuolemanjälkeistätilaa, niin hän ilmeisesti liittyy orfilaisiin oppeihin . Seuraavaksi ote, liittyen kreikkalais-roomalaiseen uskontoon; otteita Platonin Gorgiaasta (79:nnestä ja 80:nnnestä luvusta):
”Kronoksen aikana vallitsi ihmisten suhteen se laki, joka yhä vielä ja ainakin on voimassa jumalain kesken , että se ihminen, joka on elänyt ikänsä vilpittömästi ja hurskaasti, pääsee kuoltuansa Autuasten saarille ja asuu siellä kaikesta kurjuudesta erillään onnellisuuden helmassa, mutta nurjasti ja jumalattomasti elänyt joutuu koston ja rankaisun vankilaan, jota sanotaan Tartarokseksi . —. ”Niin pian kuin siis nämä ovat päivänsä päättäneet, käyvät he oikeutta istumaan Manalan alanteelle, tienhaarassa josta erkanee kaksi tietä, toinen autuasten saarille, toinen Tartarokseen.”
K.Forsman: Platon, Gorgios, ss. 141-144)
—————————————————–
Platonin mukaan sielu on henkiolento , joka ennen on elänyt korkeammassa maailmassa jumalien seurassa, mutta lankeemuksen johdosta on syösty alas aistimaailmaan . Ruumillinen elämä on sielulle rangaistus , ruumis on sielun vankila, josta se ikävöitsee vapaaksi . Lihallisten himojen kuolettaminen (askeesi) on tärkeä, puhdistuneena voipi sielu jälleen palata kotiinsa . Faidonissa Platon näyttää hyväksyvän sielunvaellusopin ja Gorgiaassa hän kuvaa sielujen tuomiota . Hänen oppinsa kahdesta alemmasta sielunkyvystä, innosta ja halusta , viittaa orfilaiseen oppiin ihmisen titaanisesta ja dionyysolaisesta alkuperästä. Ja kaiken tämän Platon sovittaa idea -oppiinsa; ideamaailma ei ole ainoastaan muuttumattomien aatteiden ja perikuvien maailma, vaan se on samalaa jumalien ja henkien valtakunta . Näistä aatteista johtuu Platonin filosofiassa vallitseva dualistis-askeettinen piirre, jonka kautta se on kristinuskolle sukua . Uusplatonilaisuudessa pääsi tämä uskonnollinen aines kokonaan määrääväksi, ja tämän välityksellä on Platonilla ollut valtava vaikutus kristinuskon kehitykseen .”
1. Jotain uskontoja käsitellyttä kirjaa lainaten: ”Aleksanteri Suuren aloittamaa ajanjaksoa maailmanhistoriassa nimitetään tavallisesti hellenistiseksi. Kreikkalainen sivistys oli menetettyään kansallisen perustuksensa muuttunut yleismaailmalliseksi, mutta samalla sulattanut itseensä joukon itämaisia aineksia . Tätä päämäärää Aleksanteri myöskin tietoisesti tavoitteli . Hän tahtoi olla kreikkalainen ja kreikkalaisuutta levittää. Hän piti kreikkalaisia kilpaleikkejä ja rakensi temppeleitä kreikkalaisille jumalille . Mutta sen ohessa hän kunnioitti paikallisia jumalia , Tyyrossa Melkartia, Jerusalemissa Jahvea, Babyloniassa Beliä ja Libyassa Zeus-Ammonia. Täten hän loi alun hellenistisellä ajalla vallitsevalle synkretismille . Seurauksena tästä oli, että useat oppineet antautuivat tutkimaan eri maiden vanhoja uskontoja . Kolmannella vuosisadalla tutki Berosos muinaisbabylonialaista ja Manetho muinaisegyptiläistä uskontoa. Samaan aikaan valmistettiin VT:sta Septuaginta-käännös. Yleensä vallitsi uskonnollisella alalla suvaitsevaisuus ; ainoastaan Antiokhos Epifanes vainosi kreikkalaistuttamisinnossaan juutalaisia ja aiheutti siten Makkabealaisten vapautussodan. Enimmin palveltuja jumalia tähän aikaan olivat syyrialainen epäjumalatar Kybele, Rhodoksen Helios, Aleksandrian Serapis ja Asklepios. Ohessa otteita ihmeparannuksista , joista kerrotaan Epidauroksen (=kaupunki Argoliiassa, jossa oli Asklepioksen pyhäkkö) kivikirjoituksissa 3:nneltä vuosisadalta eKr.: Alketos Haliesta oli sokea ja näki unen. Hänestä näytti, että jumala (Asklepios) lähestyi häntä ja avasi hänen silmänsä sormillaan, ja että hän ensin näki pyhän lehdon puut. Kun päivä tuli, meni hän terveenä pois. Diaitos Kyreneestä oli polvistaan heikko. Hän nukkui ja näki unta. Hänestä näytti, että jumala käski palvelijainsa kantaa hänet ulos pyhäköstä ja laskea hänet temppelin eteen, mutta kun nämä olivat kantaneet hänet ulos, valjasti jumala vaunut ja ajatti niitä piirissä temppelin ynpäri, niin että mies joutui hevosten jalkoihin. Senjälkeen hän tuli valmiiksi, ja kun päivä tuli, meni hän terveenä pois. Juoksupoika oli matkalla pyhäkköön. Ollessaan vielä 10 stadionin matkan päässä hän lankesi. Noustuaan pystyyn hän avasi laukun ja katseli särkyneitä astioita. Ja kun hän näki, että se malja, josta hänen herransa tapasi juoda, oli särkynyt, tuli hän murheelliseksi ja istui panemaan palasia kokoon. Eräs kulkija näki hänet ja sanoi: ”Miksi sinä raukka turhaan yrität panna maljaa kokoon? Ei edes Epidauroksen Asklepios voisi sitä parantaa.” Kun poika tämän kuuli, pani hän sirpaleet laukkuun ja meni pyhäkköön. Tultuansa sinne hän avasi laukun ja otti ulos maljan, joka oli tullut eheäksi, sen kertoi herralleen, mitä oli tapahtunut. Mutta kun tämä sen kuuli, pyhitti hän maljan jumalalle .
(Söderblom: Främmande religionsurkunder III, ss. 216-218)
Myöskin hallitsijoita ruvettiin tähän aikaan jumaloimaan , kuten Ptolemaiosta Aleksandriassa ja Demetriosta Ateenassa. Nämä ilmiöt ovat roomalaisen keisarikultin esiasteita .”
Edellisen lainauksen alusta käy selville, että Aleksanteri Suuri suosi oloja, jotka olivat suosiollisia synkretismille.