3.2.7
1. Kristinuskon Käsikirja -kirjaa (s.90) lainaten: ”VT:ssä on heijastumia (Job 26:7 ja Sananl. 8:27) kreikkalaisen matemaatikon Pythagoraan maailmanmallista n. 500-luvulta ekr. Siinä mentiin laskelmien ja mittausten avulla näkyvän horisontin taakse. Maa oli jättimäinen pallo, joka kellui vapaasti maailmankaikkeuden keskuksessa. Aurinko, kuu ja planeetat kiersivät sitä omiin kristallikehiinsä kiinnittyneinä. Kauimpana oli kiintotähtien liikkumaton kehä.”
Edellisestä lainauksesta käy ilmi historiallis-traditionaalisten uskontoteorioiden synkretistisyys. Pythagoraankin maailmanmalliin liittyi ihmisen minäkeskisyys siten, että hän kuvitteli että kaikki kiertää maata kuten Jerusalemkin kuvattini maakartoissa kaiken keskipisteeksi.
2. Jotain uskontoja käsitellyttä kirjaa (s. 76) lainaten: ”Šintolaisuus mukautuu helposti kulloinkin vallitsevaan yhteiskunnalliseen järjestelmään. Ennen toista maailmansotaa se tuki keisarikulttia ja sotaisaa kiihkoisänmaallisuutta. Sodan jälkeen se on mukautunut Japanin taloudellisen kasvun edistämiseen ja keskittynyt lähes kokonaan ajalliseen elämään.”
3. ANKKURI I -kirjaa (s. 14) lainaten: ”Uskonnollinen kiinnostus on lisääntynyt sekä idässä että lännessä. Tämä kehitys ilmenee uusien uskonnollisten liikkeiden rajuna kasvuna. Ne eivät ole täysin uusia, vaan niissä on aineksia vanhoista uskonnoista . Näin on syntynyt joukko synkretistisiä sekauskontoja. Useat niistä ovat omaksuneet aineksia kristillisestä lähetystyöstä. Monet leviävät nopeasti, toiset taas hajoavat perustajan kuoleman jälkeen .”
Perustajan jälkeen moni uskonto jakaantuu lahkoihin joita vetävät perustajalle läheiset henkilöt vrt. Paavali, Pietari jne. Tai henkilöt jotka väittävät tunteneensä jonkin määrätyn karismaattisen henkilön henkilökohtaisesti.
4. Jotakin uskontoja käsitellyttä kirjaa (s.143) lainaten: ”E.W Ponkalan lainaama Abraham Kuenen sanoo: Persialaisten ja juutalaisten uskontojen olleen enemmän toistensa kaltaisia kuin mitkään muut muinaisaikojen uskonnot koskaan ovat olleet.”
Paikkakuntien läheisyys lienee vaikuttanut asiaan; eli muuallakin missä kansat ovat olleet vuorovaikutuksessa keskenään ovat uskontoteoreettiset ajatukset levinneet.
5. Sama lähdekirja (s.87) jatkaa: ”Buddhalaismunkit toivat Japaniin kiinalaiset sanamerkit, kiinalaisen lääketieteen ja almanakan.”
Kun ihminen tuo vähemmän kehittyneelle yksilölle/yhteisölle hyvää, eikä ole looginen oletus, että myös disinformaatio/distoiminta vaikuttaa hänestä informaatiolta tai perustellulta toiminnalta?
6. Sama lähdekirja jatkaa: ”Samoin nostivat (buddlaismunkit) kasvatuksen ja tutkimuksen tasoa. Japanin mahajana-buddhalaisuus suhtautui myönteisesti perhe- ja yhteiskuntaelämään. Suhde valtioon kehittyi läheiseksi, ja buddhalaisia rituaaleja otettiin valtion juhlallisuuksiin.”
2:sta edellisistä lainauksesta voi huomata, kun korkeampaa kulttuuria edustava ryhmittymä tuo yhteiskuntaan jotain hyvää, niin myös disinformatiiviset teoriat ja toiminnot omaksutaan ajatusmallilla: kun näiden tulokkaiden tekniikka eri aloilla on parempaa, niin eiköhän heidän uskontoteoriansa ja uskontotoimintonsa myös ole kehittyneempiä. Edelleen edellisisistä 2:sta lainauksesta voimme huomata, ettei uskonnollisuus eronnut muusta yhteiskunnallisesta toiminnasta, vaan oli osa sitä.
7. ANKKURI I -kirjaa (s.132. Kirja vuodelta 1983.) jatkaa: ”Varhaiskantaisia uskontoja esiintyy pieninä vähemmistöinä kaikissa muissa maanosissa paitsi Euroopassa . Suurin tähän kuuluva ryhmä, n. 50 milj. ihmistä elää Afrikassa, pääosa Saharan eteläpuolella. Lukuisten Amerikan intiaaniheimojen uskonnoissa kristinusko ja vanhat heimouskonnot elävät sekoittuneina toisiinsa, kuten esi-isillämme vielä 500 v. sitten .”
Edellisestä lainauksesta näemme tekniikan kehityksen/koulutuksen vaikutuksen siihen, kuuluuko ihminen uskontoteoreettiseltä vakaumukseltaan varhaiskantaisten uskontojen piiriin vaiko ns. ”kehittyneempiin” uskontoihin.
8. KR –kirja (s. 144) jatkaa: ” Uskontojensekoitus, jonka jo Aleksanteri Suuri oli pannut alulle, oli vain kasvamassa . Saadakseen apua kärsimyksiinsä ja varmuutta sielunsa pelastuksesta olivat ihmiset valmiita palvelemaan yhä uusia ja vieraita jumalia . Temppeleitä ja alttareita rakennettiin loputtomiin ja uhreja uhrattiin suunnattomat määrät joka päivä . Hyvin laajalle oli levinnyt noituus. Sitä harjoittivat juutalaisetkin.”
9. UHP –kirjaa (s.83-) lainaten: ”Jo tasavallan aikana oli erilasten jumalien ja palvelusmenojen yhteensulautuminen alkanut . Roomalaiset tunsivat kreikkalaisten jumalissa omansa ja antoivat niille roomalaisia nimiä . Keisariaikana tätä kehitystä yhä jatkui. Tacitus antoi germaanialaisten jumalille roomalaiset nimet (Tiu-Mars, Wodan-Merkurius, Donar-Jupiter, Freja-Venus jne.), Plutarkhos egyptiläisille jumalille . Erittäinkin olivat sotaväen leirit uskonnollisen synkretismin pesäpaikkoja, niissä kun mitä erilaisimmat uskonnot kohtasivat toisensa .
10. U skontojen K ehityksen P ääpiirteet –kirj a a (s.52) lainaten : ”Tunnettua on, kuinka israelilaiset myöskin ottivat sotaretkelle mukaansa liitonarkin, jossa Jahven uskottiin asustavan (1. Sam. 4:5). Israelilaisten kansallisjumala Jahve seurasi innolla ja hartaudella kaikkea, mikä tarkoitti koko kansan vaurastumista . ——. Arabialaiset uskoivat jumalan asustavan kivissä ja puissa. Jaakobkin vaellusmatkallaan nähdessään unissaan jumalan asetti siihen kiven merkiksi. Tuskin on syytä epäillä, etteikö israelilaisilla ollut yhtäläinen käsitys jumalain asunnosta kuin arabialaisillakin.
11. Raamatun Sanakirja –kirjaa (s.974) lainaten: ”Johanneksen evankeliumin alussa, Joh. 1:1-5, puhutaan luomisen ja ilmoituksen sanasta samoin kuin VT:ssä. Tässä yhteydessä on usein suoritettu vertailua kreikkalaisen filosofian kanssa. Stoalaisuudessa oli keskeisenä oppi sanasta (logos) . Tämä oppi on voinut saada alkunsa VT:stä, sillä mainitun filosofian suunnan perustajat olivat kotoisin idästä, ja ainakin muutamat olivat juutalaista syntyperää. Jeesuksen aikana elänyt juutalainen ajattelija Filo koetti liittää stoalaisuutta ja juutalaisuutta lähemmäksi toisiaan . —-. Aleksandrian ajattelijalle logos oli ajatusperäinen käsite , Johannekselle persoonallinen olento, Jumalan toimivan tahdon ja ilmoituksen edustaja.”
Oppi sanasta itsestään on ollut tuon ajan ihmisille tärkeä, kun he eivät ole ymmärtäneet puhekyvyn kehityksen hitautta. Edellisestä lainauksesta näkee kuinka Filo yritti samaistaa kaksi erilaista ajatussuuntaa järjestelmäksi. Historiassamme on monia henkilöitä jotka ovat uuden tiedon tullessa saataville yrittäneet sovittaa vanhaa perinnettä uuteen yhdistämällä uutta ja vanhaa. Kehitystä siis tapahtuu vaikkakin nyt tiede on tasolla että perinteisistä uskontoteorioista ja niistä muokkaantuneista uususkonnoista voidaan luopua.
12. ANKKURI I -kirjaa (s. 14) lainaten: ”Uskonnollinen kiinnostus on lisääntynyt sekä idässä että lännessä. Tämä kehitys ilmenee uusien uskonnollisten liikkeiden rajuna kasvuna. Ne eivät ole täysin uusia, vaan niissä on aineksia vanhoista uskonnoista . Näin on syntynyt joukko synkretistisiä sekauskontoja . Useat niistä ovat omaksuneet aineksia kristillisestä lähetystyöstä. Monet leviävät nopeasti, toiset taas hajoavat perustajan kuoleman jälkeen .”
Hiukan tietoa Jehovan todistajien uskonnosta: Jehovan todistajien lähetystyö menestyi näihin aikoihin asti kouluttamattomien ihmisten parissa esim. Afrikassa. Nyt kuitenkin älypuhelimet ovat tuoneet Jehovan todistajia koskevaa kritiikkkiä myös Afrikkalaisten saataville. Länsimaissa jenkkejä lukuunottamatta Jehovan todistajien jäsenmääräät ovat vähentyneet jo vuosia.
13. Jotakin uskontoa käsitellyttä kirjaa (s. 76) lainaten: ”Kun kungfutselaisuus tuli jo 4. vuosisadalla jKr. Japaniin, šintolaisuus sulatti itseensä sen etiikan .”
14. Jotain uskontoja käsitellyttä kirjaa (s. 76) lainaten: ”Buddhalaisuus tuli Tiibetiin 500-luvulla jKr. Siihen sekoittui vanhoista tiibetiläisistä uskonnoista maagisia uskomuksia ja loitsuja, joilla uskottiin olevan pelastava voima .”
15. ANKKURI I -kirjaa lainaten: ”Nämä etniset uskonnot ovat sidoksissa tiettyyn heimoon, asuma-alueeseen, kieleen, kulttuuriin . Kun varhaiskantaiset uskonnot kohtaavat nopeiden liikenneyhteyksien aikakaudella vieraita kulttuureja, ne ovat vaarassa murentua uuden elämänkäsityksen alle . Monin paikoin ne joutuvat väistymään länsimaisen teknologian tieltä tai sekoittuvat muihin uskontoihin .”
16. Kristinuskon historia –kirjaa (s. 48) lainaten: ”Katolinen kirkko pyrki vaikuttamaan myös muihin elämänalueisiin. Kirkko vastusti esimerkiksi verisiä sirkusnäytäntöjä ——-. Sen sijaan kirkko hyväksyi perinteet, joille voitiin antaa kristillinen sisältö, ja näin ne tukivat kristinuskon leviämistä ja koko kulttuurin kristillistymistä .”
17. UHP –kirja (s. 87) jatkaa: Mitrakultin tarkoitusperä oli mielenrauhan saavuttaminen ja kuolemattomuuden toivo. Tällä uskonnolla oli suuri kyky mukautua ajan uskonnollisten tarpeiden mukaan, jonka takia se myöskin pitkän ajan kilpaili kristinuskon kanssa maailmanherruudesta. Severuksien hallitessa edistettiin tietoisesti synkretismiä . Syyrialaisilla ruhtinattarilla oli hovissa suuri valta, ja nämä harrastivat samalla sekä auringonpalvelusta että muita itämaisia kultteja , vieläpä uuspythagoralaista filosofiaa ja siveysoppia . Keisari Severus (222-235) oli synkretismin innokas edistäjä. Hän kunnioitti kaikkia jumalia ja otti osaa sekä itämaisiin että vanhoihin roomalaisiin kultteihin . Hän olisi Kristuksellekin rakennuttanut temppelin, mutta auspisiot estivät häntä siitä.”
18. KHO –kirjaa (s. 24) lainaten: ”Erittäin voimakkaaksi kristinuskon vastaliikkeeksi muodostui kolmannella vuosisadalla syntynyt uusplatonilainen filosofia, joka yhdistämällä kreikkalaista viisautta ja aineksia itämaisista uskonnoista pyrki tyydyttämään ihmisen uskonnollisia tarpeita. —–. Huolimatta kiihkeistä hyökkäyksistään uusplatonilaisuus ei kyennyt kukistamaan kristinuskoa, mutta sen aatemaailmasta lähteneet vaikutukset ovat jättäneet jälkiä eräihin kirkossa tavattaviin virtauksiin (ks. kohta 12).”
19. UHP –kirja (s. 87) jatkaa: ”Uskontofilosofi, keisarillinen Marcus Aurelius (121-180 jKr.) kunnioitti suuresti Epiktetosta. Hänen katsantokantansa on vähemmän käytännöllinen, enemmän itse koettelemukseen kääntynyt. Hän neuvoo ihmistä vetäytymään omaan itseensä ja keskustelemaan oman suojelushenkensä kanssa. Ruumiin ja sielun välillä hän tekee jyrkän eron ja kaipaa usein sitä hetkeä, jolloin henki tämän maailman tomusta tehdyn ruumiin jättää. Hänen kirjallansa (”itsetarkasteluja”) on monessa kohdin mystillinen sävy, joka paljon muistuttaa uusplatonilaisuutta. Marcus Aurelius onkin jo siltana uusplatonilaisuuteen . Marcus Aureliuksen jälkeen nousi keisari-istuimelle afrikkalaisia ja syyrialaisia miehiä, ja provinssit alkoivat valtakunnassa päästä yhä enemmän etualalle. Tämä taas edisti ulkomaisten uskontojen tunkeutumista valtakuntaan. Uskonto sai yhä enemmän synkretististen leiman .
20. Kristinuskon Käsikirja -kirja (s.116) jatkaa: Jeesus muunsi pääsiäisaterian kristilliseksi ehtoolliseksi.”
21. Kristinuskon Käsikirja –kirja (s.80 kuva) jatkaa: ” Kultainen sonninpatsas, jonka kansa Mooseksen viipyessä valoi, voi viitata joko egyptiläisen Apis-härän palvontaan tai kanaanilaisten Baalin palvontaan. Baal kuvattiin usein härän muodossa. .”
Edellinen lainaus osoittaa uskontojen synkretistisyyden. Kultainen sonninpatsas lienee legenda. Se, että onko Moosestakaan ollut olemassa ei ole varmaa, mutta että hän olisi valanut kultaisen sonnipatsaan ollee legenda; Mooseksen ajan paimontolaisheimot tuskin olisivat saaneet kultaa niin paljoa käsiinsä.
22. KR –kirjaa (s. 47) lainatne: ”Syyrialaiset, assyrialaiset ja babylonialaisetkin olivat kaikki seemiläisiä kansoja . Heidän kielensä olivat heprean sukukieliä, ja heidän yhteinen sivistyksensä ja uskontonsa oli jättänyt paljon jälkiä Palestiinaan jo ammoisina aikoina . Kun Palestiina n. 1400 eKr. oli Egyptin alusmaana, käyttivät maan virkamiehet Babylonian kieltä, niin kuin Egyptissä säilyneet nuolenpääkirjoitukset osoittavat . Babylonialaiset olivat sekä sivistyksen että uskonnon alalla muille idän suurkansoille esikuvina . Babylonialaisilla oli uskonnollisia kirjoituksia: rukouksia ja loitsulukuja, myyttejä eli pyhiä taruja ja lakeja . Heidän kirjoituksistaan on löytynyt luomiskertomus ja vedenpaisumuskertomus, mutta paljon vanhanaikaisemmassa ja lapsellisemmassa muodossa, kuin millaisina ne ovat VT:ssa . Luojajumalan nimi oli Marduk, mutta hänellä oli luomistyössä monta muuta jumalaa apuna. Samalla tavalla oli polyteistinen myös vedenpaisumuskertomus. Kun arkista pelastunut ihminen uhrasi kiitosuhrin, silloin – niin sanotaan: jumalat haistoivat makean hajun, jumalat kokoontuivat kärpästen tavoin uhraajan luo . Hammurabin lakikokoelmasta löytyy käskyjä, jotka muistuttavat Tooran vanhimpia osia . O ikeudesta ja siveellisyydestä puhutaan myöskin katumusvirsissä .
23. ANKKURI I –kirjaa (s.70) lainaten: ”Kiinassa on vaikuttanut kolme pääuskontoa: Kungfutselaisuus, taolaisuus ja buddhalaisuus. Kungfutselaisuus ja taolaisuus ovat syntyneet Kiinassa suunnilleen samoihin aikoihin. Molemmat olivat alun perin filosofisia järjestelmiä. Kungfutselaisuus kehittyi valtiofilosofiaksi ja -kultiksi , jossa sosiaaliset ja eettiset kysymykset olivat keskeisellä sijalla. Taolaisuus kehittyi kansanuskonnoksi, jossa oli paljon yliluonnolliseen liittyviä palvontamenoja . Buddhalaisuus levisi Kiinaan jo 100-luvulta lähtien mahajana-muodossa. Nämä uskonnot ovat omaksuneet vaikutteita toisistaan siinä määrin, että kiinalaiset eivät puhu kolmesta uskonnosta, vaan kolmesta tiestä, jotka kaikki opettavat Taoa . Muinaiskiinalaisten uskonto oli polyteistinen. Ylijumala oli taivaan jumala, kaiken alkuunpanija, luonnon ja ihmisten kohtaloitten säätäjä ja ihmisten tekojen valvoja. ”
Edellisestä lainauksesta voi huomata, että myös Kiinassa on uskottu taivaan ”yliluonnollisuuteen” koska ei ole ymmärretty ihmistä ympäröivän luonnon mekanismeja (tässä tapauksessa taivasta). Edellisestä lainauksesta voi huomata myös, että ”ylijumala oli taivaan jumala”. Ajatusmalli jumalasta tekojen valvojana voi olla kehittynyt niin, että hallitsija, kun ei voi nähdä aina alaistensa tekoja, ajatteli muokata alaisensa ajatusratoja seuraavalla tavalla: en nyt ole näkemässä tekojasi, mutta se, mitä edustan näkee.
24. UHP –kirjaa (s.83-) lainaten: ” Jo tasavallan aikana oli erilasten jumalien ja palvelusmenojen yhteensulautuminen alkanut. Roomalaiset tunsivat kreikkalaisten jumalissa omansa ja antoivat niille roomalaisia nimiä. Keisariaikana tätä kehitystä yhä jatkui. Tacitus antoi germaanialaisten jumalille roomalaiset nimet (Tiu-Mars, Wodan-Merkurius, Donar-Jupiter, Freja-Venus jne.), Plutarkhos egyptiläisille jumalille. Erittäinkin olivat sotaväen leirit uskonnollisen synkretismin pesäpaikkoja, niissä kun mitä erilaisimmat uskonnot kohtasivat toisensa . Syy ulkomaisten uskontojen suosiolliseen vastanottoon Roomassa on osaksi etsittävä kotoisen uskonnollisia tarpeita tyydyttämättömästä luonteesta, osaksi sen tavattomasta assimilaatio-kyvystä . Ulkomaiset uskonnot näyttivät saattavan ihmiset paljon läheisempään yhteyteen jumalien kanssa kuin isiltä perityt menot . Itämaiset papit toimittivat puhdistuksia ja salaperäisiä vihkimyksiä ja lupasivat yliluonnollisia voimi a . He pitivät huolta uskovaistensa persoonallisista tarpeista; he kiihottivat mielikuvitusta ja aistillisuutta ja aikaansaivat hurmostiloja. Itämaiset kultit viehättivät mysteereillään ja loistavilla menoillaan . Erityisesti ne vetivät naisia puoleensa. Välistä niitä vastustettiin, mutta ilman menestystä.
Se uskontojen sekoitus, joka täten oli alkanut, saavutti huippukohtansa kolmannella vuosisadalla jKr. Tärkeän aineksen muodostivat vähä-asialaiset kultit. Nämä liittyivät varsinkin suureen emoon (Kybele) ja Attikseen. Attis on jumalattaren lemmitt y, nuorekas paimen, jonka metsäsika surmaa, tai joka kuusen alla kuohitsee itsensä . Kertomus tahtoo selittää, miksi jumalattaren papit (galloi) itseänsä silpovat. He tekivät sen huumaustilassa, —-. Aluksi kokoonnuttiin kodeissa, mutta seurakuntien kasvaessa ne eivät riittäneet. Kolmannelta vuosisadalta tunnetaan jo kirkkoja . Ne olivat alun perin yksityistaloja, joiden sisusta oli rakennettu uudestaan jumalanpalveluksiin sopivaksi . —. Kun konstantinolainen käänne teki kirkosta suositun, uusista kirkoista tuli monumentaalirakennuksia , riittävän suuria seurakuntiin tulviville kansanjoukoille.”
Nykyään rakennetaan isoja monitoimirakennuksia, huvimuistoja ja jalkapalloareenoita jotka vetävät vielä enemmän ihmisiä sisuksiinsa kuin perinteiset kirkot.
25. ANKKURI I –kirja (s. 76) jatkaa: ”Kiinalaiselle uskonnollisuudelle on ollut ominaista synkretismi : eri uskonnot ovat omaksuneet aineksia toisiltaan . Ihmiset kävivät buddhalaisissa temppeleissä ja luostareissa yhtä hyvin kuin taolaisten pyhäköissä sekä kungfutselaisten esi-isien saleissa . Esi-isien palvonta on ollut kaikille yhteistä .”
Edellisessä lainauksessa puhutaan, että ”kiinalaiselle uskonnollisuudelle on ollut ominaista synkretismi; synkretismi on ominaista kaikille kulttuureille jotka ovat edes vähäisessä kosketuksissa toisiinsa.
26. ANKKURI I –kirja (s.81) jatkaa: ”Japani ei ole tunnettu ainoastaan korkean teknologian maana, vaan myös uskontojen maana. Hyvin vanhat ja syvät uskonnolliset perinteet elävät uusien synkretististen uskontojen kanssa.”
Nykyään voi Euroopassa tunnustaa mitä lahkoa tahansa oli se sitten Islamilainen lahko tai vaikkapa jokin Intiasta tuotu mietiskely -uskontoteoria.
27. Kristinuskon Käsikirja –kirja (s.43) jatkaa: ”Filistealaiset – mistä juontuu myöhempi nimi Palestiina – olivat tulleet Kreikan saarilta , mutta heidän pääjumalansa olivat noina aikoina kanaanilaistuneet : Dagon, joka vastasi Baalia, Astoret, joka vastasi Astartea , sekä Belsebul. Foinikialaisten uskonto oli myös tyypillistä kanaanilaista Baal- ja hedelmällisyyskulttia.”
28. Seppo A.Teinosen ”Uskonnot nykyhetken maailmassa” –kirjaa (s.306) lainaten: ”Tavallaan keskitien aggressiivisen asennoitumisen ja uskonnon ykseyden tunnustamisen välillä muodostaa synkretistinen ratkaisu eli sellainen uskontojen sekoitus, jossa uskova samanaikaisesti tunnustaa kahta tai useampaa uskontoa tai sitten omaksuu eklektisesti omaan uskontoonsa sellaisia toisen uskonnon aineksia, jotka eivät ole edellisen kanssa sopusoinnussa. Tällaisen synkretismin tunnetuimpiin tuloksiin kuului uskontojen sekoitus, joka sai alkunsa Aleksanteri Suuren ja hellenismin aikana ja saavutti huippunsa Rooman imperiumissa. Vielä laajasuuntaisempaa synkretistinen asennoituminen Kiinassa, jossa sillä on ainakin kaksituhatvuotinen traditio. Kungfutselaisuus, taolaisuus ja buddhalaisuus ovat siinä määrin liittyneet toisiinsa, ettei ollut harvinaista tavata kiinalainen perhe, jossa isä oli buddhalainen, äiti taolainen ja poika kungfutselaisen tradition seuraaja, mikäli nämä kukin tunnustivat vain yhtä uskontoa. Vaikka miljoonat kiinalaiset ovatkin pitäytyneet vain yhteen uskonnolliseen perinteeseen, tämän kansan enemmistö ei ole seurannut eksklusiivisesti mitään erityistä uskontoa, vaan on turvautunut tarpeen tullen niistä kulloinkin sopivimpaan.”
29. CD-fakta 99:ä CD-rom sanakirjaa lainaten: ”Mietiskely, meditaatio , varsinkin uskonnollisen henkisen hiljentymisen muoto. Mietiskelyllä on tärkeä sija mm. hindulaisuudessa (esim. joogassa) ja buddhalaisuudessa. Sitä harjoitetaan myös monissa idän uskonnoista vaikutteita saaneissa länsimaihin levinneissä uskonnollisissa liikkeissä.”
30. ANKKURI I –kirjaa (s. 18) lainaten: ”Hindulaisuus viittaa alun perin Indusjokea ympäröivään maahan. Kun muslimit tunkeutuivat keskiajalla Intiaan, he nimittivät hinduiksi niitä, jotka eivät kääntyneet islamin uskoon.”
Edellisestä lainauksesta näkee, että osa kuitenkin siirtyi uuteen uskontoon eli muslimiksi.
Varmaan olennaiset luonnonvoimien selitelmät pysyivät pitkäänkin samoina( ihmisellä taipumus parannella teorioita sekä tässä ei voi unohtaa myöskään sitä, että kieli muuttuu tai sitä muutetaan ja täten tekstin tarkistajat voivat käyttää omaa ”harkintaansa” muutoksia tehdessään vrt. minun raamattuni). Ihmisten kulttuurin kehittyessä, kanssakäyminen muihin heimoihin lisääntyi. Tällöin päästiin kaupankäynnin ohella vaihtamaan mielipiteitä. Jos naapuriheimon ajatteleva jäsen oli päätellyt paremman teorian jostain asiasta, teoria voitiin hyväksyä omaankin elämään. Edellisen kaltaista teorioiden vaihtoa synkretismiksi. Esimerkiksi raamatusta löytyy kohtia joissa toisten kulttuurien teorioita tai käytännön toimia on sovitettu omiin teorioihin. Esimerkiksi Mooseksen lainsäädäntö pohjautuu Hammurabin lakiin, vedenpaisumus taru löytyy varhaisempien kirjallisten kulttuurien tarustoista yms.
31. ANKKURI I –kirjaa (s. 10) lainaten: ” Osa maailmanuskonnoista on kuollut tai sulautunut muihin . Suurten uskontojen ja lahkojen yhteismäärä on nykyisin ( teikijä : Vuonna 1983) yli 16 000.).”
32. Kaarlo Arffmanin Kristinuskon historia –kirjaa (s.243) lainaten: ”Afrikan uskonnollinen kartta on kuitenkin hyvin kirjava. Perinteisten länsimaisten kirkkojen rinnalla toimii suuri määrä ”riippumattomia” kirkkoja, joista monet ovat yhdistäneet kristinuskon afrikkalaisiin perinteisiin.”
1. ANKKURI I -kirjaa (s. 132. Kirja vuodelta 1983.) jatkaa: ”Varhaiskantaisia uskontoja esiintyy pieninä vähemmistöinä kaikissa muissa maanosissa paitsi Euroopassa. Suurin tähän kuuluva ryhmä, n. 50 milj. ihmistä elää Afrikassa, pääosa Saharan eteläpuolella. Lukuisten Amerikan intiaaniheimojen uskonnoissa kristinusko ja vanhat heimouskonnot elävät sekoittuneina toisiinsa, kuten esi-isillämme vielä 500 v. sitten. —-. Varhaiskantaisten uskontojen piiriin arvioidaan kuuluvan yht. n. 100 milj. ihmistä.”
2. UHP –kirjaa (s. 83-) lainaten: ”Jo tasavallan aikana oli erilasten jumalien ja palvelusmenojen yhteensulautuminen alkanut. Roomalaiset tunsivat kreikkalaisten jumalissa omansa ja antoivat niille roomalaisia nimiä. Keisariaikana tätä kehitystä yhä jatkui. Tacitus antoi germaanialaisten jumalille roomalaiset nimet (Tiu-Mars, Wodan-Merkurius, Donar-Jupiter, Freja-Venus jne.), Plutarkhos egyptiläisille jumalille. Erittäinkin olivat sotaväen leirit uskonnollisen synkretismin pesäpaikkoja, niissä kun mitä erilaisimmat uskonnot kohtasivat toisensa. Syy ulkomaisten uskontojen suosiolliseen vastanottoon Roomassa on osaksi etsittävä kotoisen uskonnollisia tarpeita tyydyttämättömästä luonteesta, osaksi sen tavattomasta assimilaatio-kyvystä. Ulkomaiset uskonnot näyttivät saattavan ihmiset paljon läheisempään yhteyteen jumalien kanssa kuin isiltä perityt menot. Itämaiset papit toimittivat puhdistuksia ja salaperäisiä vihkimyksiä ja lupasivat yliluonnollisia voimia. He pitivät huolta uskovaistensa persoonallisista tarpeista; he kiihottivat mielikuvitusta ja aistillisuutta ja aikaansaivat hurmostiloja. Itämaiset kultit viehättivät mysteereillään ja loistavilla menoillaan. Erityisesti ne vetivät naisia puoleensa. Välistä niitä vastustettiin, mutta ilman menestystä. Se uskontojen sekoitus, joka täten oli alkanut, saavutti huippukohtansa kolmannella vuosisadalla jKr. Tärkeän aineksen muodostivat vähä-asialaiset kultit. Nämä liittyivät varsinkin suureen emoon (Kybele) ja Attikseen. Attis on jumalattaren lemmitty, nuorekas paimen, jonka metsäsika surmaa, tai joka kuusen alla kuohitsee itsensä. Kertomus tahtoo selittää, miksi jumalattaren papit (galloi) itseänsä silpovat. He tekivät sen huumaustilassa, joka aikaansaatiin …? Aluksi kokoonnuttiin kodeissa, mutta seurakuntien kasvaessa ne eivät riittäneet. Kolmannelta vuosisadalta tunnetaan jo kirkkoja. Ne olivat alun perin yksityistaloja, joiden sisusta oli rakennettu uudestaan jumalanpalveluksiin sopivaksi. —. Kun konstantinolainen käänne teki kirkosta suositun, uusista kirkoista tuli monumentaalirakennuksia, riittävän suuria seurakuntiin tulviville kansanjoukoille.”
4. UHP –kirjaa (s.83-) lainaten: ”Jo tasavallan aikana oli erilasten jumalien ja palvelusmenojen yhteensulautuminen alkanut. Roomalaiset tunsivat kreikkalaisten jumalissa omansa ja antoivat niille roomalaisia nimiä . Keisariaikana tätä kehitystä yhä jatkui. Tacitus antoi germaanialaisten jumalille roomalaiset nimet (Tiu-Mars, Wodan-Merkurius, Donar-Jupiter, Freja-Venus jne.), Plutarkhos egyptiläisille jumalille. Erittäinkin olivat sotaväen leirit uskonnollisen synkretismin pesäpaikkoja, niissä kun mitä erilaisimmat uskonnot kohtasivat toisensa . Syy ulkomaisten uskontojen suosiolliseen vastanottoon Roomassa on osaksi etsittävä kotoisen uskonnollisia tarpeita tyydyttämättömästä luonteesta, osaksi sen tavattomasta assimilaatio-kyvystä . Ulkomaiset uskonnot näyttivät saattavan ihmiset paljon läheisempään yhteyteen jumalien kanssa kuin isiltä perityt menot. Itämaiset papit toimittivat puhdistuksia ja salaperäisiä vihkimyksiä ja lupasivat yliluonnollisia voimia . He pitivät huolta uskovaistensa persoonallisista tarpeista; he kiihottivat mielikuvitusta ja aistillisuutta ja aikaansaivat hurmostiloja . Itämaiset kultit viehättivät mysteereillään ja loistavilla menoillaan. Erityisesti ne vetivät naisia puoleensa. Välistä niitä vastustettiin, mutta ilman menestystä.
Se uskontojen sekoitus, joka täten oli alkanut, saavutti huippukohtansa kolmannella vuosisadalla jKr. Tärkeän aineksen muodostivat vähä- a asialaiset kultit. Nämä liittyivät varsinkin suureen emoon (Kybele) ja Attikseen. Attis on jumalattaren lemmitty, nuorekas paimen, jonka metsäsika surmaa, tai joka kuusen alla kuohitsee itsensä . Kertomus tahtoo selittää, miksi jumalattaren papit (galloi) itseänsä silpovat. He tekivät sen huumaustilassa, joka aikaansaatiin hurjalla soitolla ja tanssilla, minkä jälkeen he myöskin ennustivat tulevia asioita . Muuten he esiintyivät kerjäläismunkkeina kantaen jumalattaren kuvia pitkin katuja. Roomaan oli tuotu tämä kultti 204 eKr. Sibyllan ennustuksen johdosta . Pappeina käytettiin aluksi vain fryygialaisia . Sitten kun keisari Claudius antoi Attiksen -palvelukselle virallisen luvan, levisi se nopeasti ei ainoastaan Italiaan, vaan myöskin Galliaan ja Pohjois-Afrikkaan.
Attiksen palvelijat nimittivät itseään ”Kybelen tanssijoiksi” tai ”jumalanäidin ja Attiksen puunkantajiksi”. Maaliskuun 22 päivänä kaadettiin kuusi pyhässä metsikössä, oksat kiedottiin orvokeilla ja runkokangaskasitaleilla, jonka jälkeen puu juhlasaatossa vietiin pyhäkköön . Sitten surtiin Attiksen kuolemaa, jolloin vältettiin sianlihan ym. syömistä . Maaliskuun 24 päivää nimitettiin ”veripäiväksi”, koska papit silloin verellään priiskoittivat alttaria ; 25 päivä oli Hilaria, jolloin suurella saatolla juhlittiin jumalan palaamista elämään . Tämä kuului 3:nnellä vuosisadalla tärkeimpään roomalaisiin juhliin. Maaliskuun 26 p. oli lepopäivä ja 27 p. ”puhdistuspäivä”, jolloin jumalattaren kuva vietiin läheiseen virtaan ja pestiin siinä. Lopuksi oli vielä ”taurobolium” (härkäuhri) tai ”kriobolium” (oinasuhri). Vihittävä astui, seurakunnan laulaessa valitusvirttä, kuoppaan, johon uhrieläimen veri virtasi, kunnes se ulottui hänelle kaulaan asti; noustuaan kuopasta hän siten oli puhdistettu ja sovitettu . Tämä toimitus oli yksityisen suoritettava 20 vuoden perästä . Vielä 4:nnellä vuosisadalla näitä menoja suoritettiin Roomassa. Huomattavat ovat papin sanat, kun hän voidellessaan vihittävän huulia pyhällä öljyllä lausui kuiskaavalla äänellä: ” Olkaa hyvässä turvassa, te hurskaasta, koska Jumala on pelastettu, niin tulee teillekkin hädästä pelastus .” Pelastuksella tarkoitettiin pelastusta Haadeksesta. —. Efesoksessa vähäaasialainen jumalain-emo sulautui Artemikseen. Häntä kuvattiin moni-isäiseksi, ja hänen kuvapatsaansa oli koristettu eläinkuvilla . Papit olivat kuohilaita ja palvonta hekumallista. Pääpyhäkkö oli Efesoksessa, mutta sieltä levisi ”suuren jumalattaren” palvonta ympäri kreikkalaisen maailman (Vrt. Apostolien teot 19:23 ss.).”
Edelliseen lainaukseen tukeutuen: se, että fryygialaisia vain käytettiin pappeina herättää ajatuksen, että onkohan taustalla samaa mekanismia kuin sillä, että leeviläiset olivat vain pappeina Israelin uskonnossa. Edelliseen lainaukseen tukeutuen: monissa uskonnoissa on ollut juhlallisuuksia siitä, että jumala on kuollut ja sitten taas herännyt henkiin.
5. KR –kirja (s. 144) jatkaa: ” Uskontojensekoitus, jonka jo Aleksanteri Suuri oli pannut alulle , oli vain kasvamassa. Saadakseen apua kärsimyksiinsä ja varmuutta sielunsa pelastuksesta olivat ihmiset valmiita palvelemaan yhä uusia ja vieraita jumalia. Temppeleitä ja alttareita rakennettiin loputtomiin ja uhreja uhrattiin suunnattomat määrät joka päivä. Hyvin laajalle oli levinnyt noituus. Sitä harjoittivat juutalaisetkin . —-. Tätä taikuutta apostolit vastustivat, ja voimavaikutuksen lahjalla he rankaisivat noitia . Paavalin pelkkä käsky saattoi Elymas -noidan vähäksi aikaa sokeaksi . —-. Noituutensa apuna eräät pakanat käyttivät muinaisen Pytian tapaisia naisia, jotka haltioissaan ennustivat . Sellaisen naisen, joka myöskin muistutti hengen riivaamaa, tapasi Paavali Filipissä (Apt. 16:16 ss.). Hyvin tavallinen oli usko, että jumalatkin liikkuivat ihmismuodossa maan päällä . —-. Kerran luultiin Paavalia ja Barnabasta maahan ilmestyneiksi jumaliks i. Se tapahtui Lystrassa erään parannusihmeen johdosta . Barnabas oli muka ylijumala Zeus ja Paavali hänen sanansaattajansa Hermes .”
6. KR –kirja (s. 145) jatkaa: ”Sielunhoitoa harjoittivat useat filosofit, varsinkin stoalaiset. He saarnasivat ihmisille tyytyväisyyttä, kärsivällisyyttä, lempeyttä ja rohkeutta. Mutta haudantakaisista asioista he eivät uskaltaneet sanoa mitään varmaa ja pitivät Paavalia perin typeränä, kun hän sanoi, että Kristus, joka oli naulittu ristiin, oli herätetty kuolleista.”
1. UHP –kirjaa (s. 85) lainaten: ” Egyptiläiset kultit alkoivat tunkeutua Italiaan ensimmäisellä vuosisadalla eKr . Galigula rakennutti Marskentälle komean Iisiksen temppelin. Caelius-kukkulalla olivat Iseum ja Serapeum. Iisistä nimitettiin kaikkeuden äidiksi (Panthea), mutta häntä myöskin palveltiin eritoten parantajana ja hänen pyhäkköönsä asetettiin parannettujen ruumiinjäsenten kuvia. Ohessa Iisis -kirjoitus Iios-saarelta kristillisen ajanlaskun alusta: —— Minä olen Iisis, kaikkien maiden valtiatar. Olen Hermeksen kasvattama ja olen hänen kanssaan yhdessä keksinyt demoottisen kirjoituksen (hieroflygejä myöhempi egyptiläinen kirjoitus ), jottei kaikkia merkittäisi samalla kirjoituksella . Olen ihmisille laatinut lakeja ja säätänyt sellaista, mitä ei voi muuttaa . Olen Kronoksen vanhin tytär. Olen kuningas Osiriksen vaimo ja sisar. Minä nousen taivaalle koirantähdessä (Sirius). Minua naiset nimittävät jumalattareksi. Minulle Bubastinb kaupunki on perustettu . Minä olen erottanut taivaan ja maan. Minä olen määrännyt auringon ja kuun kulun. Minä olen tähdille määrännyt uransa . Minä olen vahvistanut oikeuden. Minä olen vienyt yhteen miehen ja naisen . Minä olen naisille määrännyt kymmenen kuukauden raskauden . Minä olen säätänyt, että lasten tulee rakastaa vanhempiaan . Minä olen määrännyt rangaistuksen niille vanhemmille, jotka eivät rakasta lapsiaan . Minä olen veljeni Osiriksen kanssa lopettanut ihmisten syömisen . Minä olen ihmisille säätänyt mysteerit . Minä olen opettanut heitä palvomaan jumalien kuvia . Minä olen vihkinyt jumalien pyhät alueet . Minä olen kukistanut tyrannien vallan . Minä olen pakottanut miehet rakastamaan vaimojaan. Minä olen tehnyt vanhurskauden kultaa ja hopeaa vahvemmaksi. Minä olen säätänyt, että totuutta on pidettävä kauniina. Minä olen keksinyt avioliiton . Minä olen määrännyt kielierotuksen helleenien ja barbaarien välillä . Minä olen aikaansaanut, että hyvä ja paha erotetaan luonnostaan.
(Söderblom: Främmande religionsurkunder III, ss. 219-220.)
———————–
Serapia suli yhteen Zeuksen ja Helioksen kanssa ; muodostuipa kaavakin: ” Zeus, Helios ja Serapis ovat yksi .”, joka kaiverrettiin amuletteihin. Sitä paitsi tavataan Serapis Haadeksen haltiana. Iisis -mysteerin pääjuhlaa vietettiin syksyllä. Samoin kuin Attis -juhlissa kuvattiin myöskin näin jumalan kuolemaa ja virkoamista . Kulttinäytelmää katsellessa ottivat uskovaiset jumaluuden vaiheisiin osaa. Maaliskuun 5 p. oli toinen Iisis -juhla laivakulun alkaessa . Iisis -mysteereistä on Apulujus (kuoli 160 jKr.) kertonut. Siitä selviää, että Iisiksen -palveluksen vaatimuksiin myöskin kuului siveellinen puhtaus ja askeettinen elämäntapa. Uskovaisten tuli olla Iisiksen orja ja taistelija . Jälkiä Iisiksen palveluksesta on tavattu Vähässä-Aasiassa, Pohjois-Afrikassa, Espanjassa, Galliassa ja Reinin maakunnissa . Tätä palvontaa suosi keisari Julianus, —-. Roomalainen keskiaika rakasti ihmeellisyyttä ja salaperäisyyttä. Ihmeidentekijät, kuten Apollonius Tyanalainen, saavuttivat suuren maineen . Ennustustaito, mantiikka, tuli suureen suosioon . Enimmin käytettyjä mantiikan muotoja olivat ennustukset tähdistä ja unista . Itämaiset astrologit , joita Roomassa kutsuttiin kaldealaisiksi, tutkivat tähtien asentoja ihmisten syntyessä ja lukivat niistä heidän vastaiset vaiheensa. Keisariaikana tuli myöskin itämainen planeettaviikko, jossa päivät nimitettiin planeettajumalien mukaan, yleiseen käytäntöön. Unia selitettiin myös jonkinlaisten sääntöjen mukaan (oneirokritiikki) . ——. Yleisössä oli enemmän uskoa sielun jatkuvan elämään . Sitä todistivat haudoissa tavatut mytologiset kirjoitukset, joissa kuvataan sielun tulevia vaiheita . Jotkut hautakirjoitukset sisältävät vielä vanhan tavan mukaan D.M. (diis manibus ). Keisariaikana oli tavallisia ns. collegia funeraticia. ne olivat varattomien henkilöiden yhdistyksiä, joiden jäsenet suorittamalla säännöllisen vuosimaksun vakuuttivat itselleen kunniallisen hautauksen. Tämmöisten hautausapurenkaitten jäsenet pitivät kokouksia ja yhteisiä aterioita. Joskus he muodostivat nimellä ”Cuötores Dei” seuran jonkun jumaluuden palvelemista varten . Siten palvottiin esim. Dianaa ja keisari Hadrinuksen suosikkia Antinousta. Paikoittain kristityt järjestyivät näiden seurojen puitteisiin.”
Edellisen lainauksen alun tummennus osoittaa erään syyn miksi jumala -taruja on luotu, nimittäin kun ihminen ei ole ymmärtänyt sitä, että esim. puhetaidon kehittyminen on vienyt pitkän ajan, hän on sepittänyt tarun siitä kuinka puhetaito on saatu jumalilta. se, että Attiksen kuolemaa ja ylösnousemusta kerrottiin on yhteinen tekijä myös muihin uskontoihin nähden. Myös avioliitto on selitetty Jumalan keksimäksi.
2. UHP –kirja (s. 87) jatkaa: ”Uskontofilosofi, keisarillinen Marcus Aurelius (121-180 jKr.) kunnioitti suuresti Epiktetosta. Hänen katsantokantansa on vähemmän käytännöllinen, enemmän itse koettelemukseen kääntynyt. Hän neuvoo ihmistä vetäytymään omaan itseensä ja keskustelemaan oman suojelushenkensä kanssa. Ruumiin ja sielun välillä hän tekee jyrkän eron ja kaipaa usein sitä hetkeä, jolloin henki tämän maailman tomusta tehdyn ruumiin jättää. Hänen kirjallansa (”itsetarkasteluja”) on monessa kohdin mystillinen sävy, joka paljon muistuttaa uusplatonilaisuutta. Marcus Aurelius onkin jo siltana uusplatonilaisuuteen. Marcus Aureliuksen jälkeen nousi keisari-istuimelle afrikkalaisia ja syyrialaisia miehiä, ja provinssit alkoivat valtakunnassa päästä yhä enemmän etualalle. Tämä taas edisti ulkomaisten uskontojen tunkeutumista valtakuntaan. Uskonto sai yhä enemmän synkretististen leiman . Syyrialaista Baalia esim. ruvettiin yleisesti kunnioittamaan Jupiterin nimellä .
Erittäin laajan leviämisen tähän aikaan sai aikaan Mitran-palvelus. Mitra oli persialainen jumaluus, jonka palvelus oli levinnyt yli Vähän-Aasian. Toisen vuosisadan loppupuolella tämä palvelus alkoi tulla yleiseksi Rooman valtakunnassa. Lukuisat kivikirjoitukset ja kuvat todistavat Mitra -kultin yleisyyttä. Kolmannella vuosisadalla lienee Mitra ollut eniten palveltu jumala Rooman valtakunnassa. Tavallisin kuva esittää Mitraa fryygialaisessa puvussa eräässä luolassa, jossa hän tikarilla teurastaa härän. Molemmat pääkuvat (mies ja härkä) ovat aina samat, mutta sivukuvat vaihtelevat. —-, kuvat esiintyvät jo persialaisissa korkokuvissa. Mitraa ajateltiin taistelevaksi ja voittavaksi auringonjumalaksi, elämän ja kuoleman haltiaksi, jonka palvelus tuotti ylösnousemuksen toivon. Mitran-palvelus läheni suuresti monoteismia —-. Mitraa ei yleensä palveltu temppeleissä, vaan pienissä maanalaisissa kappeleissa, joiden seinät olivat koristetut piirroksilla ja kuvilla. Tärkeimmän osan Mitra -kultista muodostivat mysteerit. Mitran palvelijat muodostivat salaseuran, johon päästiin ankarien koetusten ja askeettisten harjoitusten kautta . Vihkimyksessä täytyi kestää vesikokeita, nälkää, janoa, ja kylmyyttä. Salaseurassa oli useita asteita: kaarneita, jalopeuroja, taistelijoita, persialaisia ym. Hierarkian ylimmällä asteella olivat isät , ylinnä isien isä . Naisetkin pääsivät vihkimyksistä osallisiksi. Mysteereihin liittyi jonkunlainen Mitra -teologia. Mitrakultin tarkoitusperä oli mielenrauhan saavuttaminen ja kuolemattomuuden toivo. Tällä uskonnolla oli suuri kyky mukautua ajan uskonnollisten tarpeiden mukaan, jonka takia se myöskin pitkän ajan kilpaili kristinuskon kanssa maailmanherruudesta . Severuksien hallitessa edistettiin tietoisesti synkretismiä . Syyrialaisilla ruhtinattarilla oli hovissa suuri valta, ja nämä harrastivat samalla sekä auringonpalvelusta että muita itämaisia kultteja , vieläpä uuspythagoralaista filosofiaa ja siveysoppia . K eisari Severus (222-235) oli synkretismin innokas edistäjä . Hän kunnioitti kaikkia jumalia ja otti osaa sekä itämaisiin että vanhoihin roomalaisiin kultteihin . Hän olisi Kristuksellekin rakennuttanut temppelin, mutta auspisiot estivät häntä siitä. Hänen oma uskonto oli jonkinlaista (pakanallista) pyhimystenpalvelusta. Hän palvoi sekä esi-isiänsä että entisten keisarien henkiä ja sen lisäksi eräitä ihmiskunnan suurmiehiä (Aabrahamia, Orfeusta, Kristusta, Aleksanteri Suurta ym.) Syyrialaisten hallitsijain uskonnolliset harrastukset ovat todistuksia ajan luonteesta. Se oli suvaitsevaisuuden ja universalismin aika, aika, joka yhä selvemmin pyrki monoteismiin ja uuteen elämänihanteeseen. Niin kehittyi ajan henki kristinuskoa kohti, ja kristinusko sai puolestaan sai osakseen suvaitsevaisuutta syyrialaisen keisarien synkretistisen politiikan vuoks i. Vielä kerran kohosi kreikkalainen henki kukoistukseen uusplatonilaisuudessa, joka oli yhtä paljon uskonnollinen kuin filosofinen liike. Ajanhengen mukaisesti käsitettiin jumaluus olevan sumuisessa etäisyydessä sekä ajattelemisen että olemisen yläpuolella. Persoonattoman jumaluuden ja aistimaailman väliin asetettiin useita olemuspiirejä ( järki ja sielu ), jotka virtaavat alkulähteestä ja siitä yhä kauemmaksi etääntyessään viimein tuottavat aistimaailman. Aineellisuus käsitettiin pahaksi ja ihmisen päämääräksi ajateltiin vapautuminen siitä. Liikkeen suurin opettaja oli Plotinos (204-270), joka seisoi vielä jotenkin puhtaasti kreikkalaisella pohjalla. Taipumusta synkretismiin osoitti j o Porfyrios (232-304) ja vielä tämän oppilas Jamblikhos (kuoli 330). He tahtoivat mietiskelyllä ja askeesilla syventää kansanomaista uskontoa. Jumaluus verhottiin mystilliseen hämäryyteen, joka oli otollinen maaperä kaivatuille hurmostiloille, mutta toisaalta puolen pakotti otaksumaan runsaasti välittäjäolentoja, demoneja ja henkiä, jotka sitten identifioitiin vanhojen jumalien kanssa . Polyteismille annettiin siten jonkunmoinen filosofinen perustus, jumalaistarut selitettiin kuvaannollisesti ja vanhat uskonnolliset menot ja muodot säilytettiin . Egyptiläistä ja syyrialaista taikauskoa suosittiin ja ennustustaitoa puolustettiin ja harjoitettiin . Monelle oli uusplatonisuus johtona kristinuskoon; siitä on esimerkkinä Augustinuksen kehitys. Toiset taas, kuten keisari Julianus, luulivat uusplatonilaisuudesta löytäneensä korkeamman totuuden, jolle voisivat uudistaa riutuvan pakanuuden, mutta he saivat huomata, että heidän toivonsa oli turha.”
4. KHO –kirjaa (s. 24) lainaten: ”Erittäin voimakkaaksi kristinuskon vastaliikkeeksi muodostui kolmannella vuosisadalla syntynyt uusplatonilainen filosofia, joka yhdistämällä kreikkalaista viisautta ja aineksia itämaisista uskonnoista pyrki tyydyttämään ihmisen uskonnollisia tarpeita. —–. Huolimatta kiihkeistä hyökkäyksistään uusplatonilaisuus ei kyennyt kukistamaan kristinuskoa, mutta sen aatemaailmasta lähteneet vaikutukset ovat jättäneet jälkiä eräihin kirkossa tavattaviin virtauksiin (ks. kohta 12).”
5. RSJS -kirjaa (s. 139) lainaten Kristilliseen seurakuntaa tunkeutui — harhaopettajia, jotka kristilliseen sanomaan yhdistivät puhtaasti pakanallisia oppeja ja menoja ja siten tuottivat suurta vahinkoa sekä kristilliselle uskolle että siveellisyydelle .”
6. KR -kirja (s. 45) jatkaa: ”Kertomus Salomon temppelistä (1 Kun. 6-7 luvuissa) kertoo, että siihen kuului korkeampi keskiosa, joka oli n. 30 m pitkä suorakulmio, ja matalampi sivurakennus, joka ympäröi keskiosaa kolmelta puolelta. Toisessa päässä oli eteinen ja sen ovella kaksi pylvästä, niin kuin oli Baalin temppeleissäkin.”
7. KR -kirja (s. 70) jatkaa: ”Etevin kirjurioppilaista ja tulevista viisauden opettajista oli kuitenkin Salomo. Hän hankki halukkaasti itselleen kaiken mahdollisen babylonialaisen ja egyptiläisen viisauden ja sulatti sen Israelin pappien ja profeettojen opetuksiin . ——. Niin kuin koko laki omistettiin Moosekselle ja koko psalttari Daavidille, Salomon nimiin tuli Sananlaskujen kirja kokonaisuudessaan. Kuitenkin se itse ilmoittaa tekijöikseen monta muutakin viisauden opettajaa. ”Sananlaskut” ovat sananlaskujen kokoelmien kokoomateos. ———. Profeettojen ja pappien rinnalla olivat kirjoitustaitoiset ja kirjoittamista opettavat viisauden opettajat Israelin kolmas huomattava uskonnollinen henkilöryhmä. Heidän opetuksensa sisisälsi paljon kansainvälistä viisautta, niinpä eräs sikermä sananlaskuja (22:17-23:14) tulee hyvin lähelle äskettäin löydettyä egyptiläistä Amen-em-open sananparsikokoelma.”
Edellisen lainauksen ensimmäinen tummennus osoittaa Salomon pyrkimykset synkretismiksi. Synkretismistä kertoo myös edellisen lainauksen viimeinen tummennus.
8. RSJS (s. 164) jatkaa: ”Neljä näistä vankeuskirjeistä on säilynyt. UT:ssa kirjeet ovat pituusjärjestyksessä . Efesolaiskirje, Filippiläiskirje, Kolossalaiskirje ja yksityinen kirje Filemonille. Kolme viimeksi mainittua lienee kirjoitettu samoihin aikoihin, ensiksi mainittu on saanut lopullisen muotonsa myöhempänä ajankohtana . —-. Tärkein syy kirjeen kirjoittamiseen Kolossan pakanakristilliselle (ks. 1:27) seurakunnalle oli siihen tunkeutunut vaarallinen harhaoppi , joka yhdisti juutalaisten menojen ja tapojen noudattamisen pakanallisiin kuvitelmiin maailmaa kannattavista alkeisvoimista .”
Edellisen lainauksen kaksi viimeistä tummenusta kertovat synkretismistä.
9. RSJS (s. 170) jatkaa: Ensimmäisen Timoteuksen kirjeen tarkoitus ilmenee jo sen aloituksesta. Apostoli Paavalin poissa ollessa on Efeson jääneen Timoteuksen vastattava seurakunnasta. —. Tilanne on vaikea . Efeson ja koko Aasian provinssin kirkkoa uhkaavat vieraat opit, jotka edistävät turhaa mietiskelyä ja sekoittavat Jumalan lain ja evankeliumin selvät sanat.”
Edellisen lainauksen viimeinen tummenus kertoo synkretismistä.
3. Pahan Ajan Kirjeitä –kirja (s. 114) jatkaa: ”Turhaan lohduttelet itseäsi, että kristinusko on lännessä rajoittunut melkein vain kaupunkiproletariaatin opiksi. Vakaa maalaiskansa ei sille korvaansa kallista, sitkeästi palvoo vanhoja jumalia, vain nimeä muuttaen, jos on pakko näön vuoksi taipua uutuuksiin. Maalainen, paganus, on vankka pakana, isien uskolle uskollinen. Et huomaa, että tottumus on salakavala voima. Jos Suuri Äiti, Astarte, Kybele tai Isis kastetaan neitsyt Mariaksi, se Mariana pysyy kunnes toisin käsketään. Jumalaisän tunnukset ja tehtävät pysyvät lähes entisinä, mutta nyt seuraavan polven paganus pitääkin itseään kristittynä.”