3.2.7 Varhaiskantaisista uskonnoista
1. Katri Hangen, Outi Könnin ja Seppo Nyyssösen Verso 3: Maailman uskontoja (2017): ”Monien luonnonuskontojen maailmankuvaan sisältyy ajatus siitä, että muinaisessa menneisyydessä asiat ovat olleet paremmmin: ihmiset ovat olleet terveempiä, onnellisempia, pitkäikäisempiä tai muuten ominaisuuksiltaan nykyihmistä vahvempia. Menneisyydessä elettiin myyttisten sankareiden aikaa. Nykyaika eroaa myyttisestä menneisyydestä selkeästi siten, että nyt maailmassa on pahaa ja käsrimystä. Esimerkiksi Australian aborginaalit uskovat, että aikojen alussa on ollut niin kutsuttu uniaika, myyttinen kulta-aika, jolloin ihmiset ja eläimet luotiin sopusointuiseen maailmaan. Luonnonkansoille on ollut tyypillistä myyttinen suhde eläimiin. Eläimet on nähty eräänlaisina myyttisinä alkuolentoina, jotka ovat luonnonkansojen esi-isiä tai jotka ovat auttaneet maailman luomisessa. –. Luonnonkansat ovat nähneet maailman usein kolmitasoisena: aistein havaittavan maailman lisäksi on olemassa ’ylinen maailma’ tähtien takana ja ’alinen maailman’ maan kuoren tai veden alla. Tämä kolmitasoinen maailma on kuvattu muun muuassa pohjoisten luonnonkansojen samaanirummun kalvoon. Luonnonuskontoa harjoittavat uskovat monenlaisten henkien tai jumalien elävän luonnossa ja saavan aikaan erilaisia luonnonilmiöitä, kuten ukonilman tai sateen. Luonnonkansojen uskontoa voidaan kuvata panteistiseksi: jumaluutta uskotaan olevan kaikkialla luonnossa. Esimerkiksi erikoisessa maanmuodostuksessa kuten kallionkielekkeessä, kivenlohkareessa tai rotkossa voidaan nähdä jumalallisia ominaisuuksia. Usein uskotaan myös, että ihmisissä, eläimissä ja jopa esineissä on persoonatonta voimaa, joka voi vaikuttaa ihmisten maailmaan joko hyvällä tai pahalla. Tätä voimaa uskonnon tutkijat ovat kutsuneet manaksi.