5.1
1. Kristinuskon Käsikirja –kirjaa lainaten: ”Uskontotiede käyttää hyväkseen muiden tieteiden tutkimustuloksia ja menetelmiä. Erityisesti historian, arkeologian, kansantieteen, psykologian ja sosiologian apu on merkittävää. Objektiivisuuden lisäksi uskontotieteelle on ominaista vertailevuus.”
2. Jotain uskontoja käsitellyttä kirjaa (s.310) lainaten: ”Heprea, heprean kieli, israelilaisten käyttämä kieli, kuuluu seemiläisen kielikunnan keskiseemiläiseen 1. kanaanilaiseen haaraan. —–. Kaikki VT: kirjat ovat kirjoitettu hepreaksi, lukuun ottamatta muutamia aramean kielellä kirjoitettuja kohtia. —-. Hepreaa tai jotakin sen murretta puhuttiin Palestiinassa jo ennen israelilaisten saapumista sinne ja se oli käytössä maanpaon jälkeiseen aikaan saakka, jolloin se väistyi aramean tieltä jääden jumalanpalveluksen ja oppineiden kieleksi.”
3. CD-fakta 99:ä lainaten: ”Uskontotiede, uskontojen tieteellinen tutkimus ja vertailu. Uskontotieteeseen luetaan uskontohistoria, uskontojen historian tutkimus niiden synnyn, leviämisen ja keskeisten historiallisten vaiheiden kannalta, uskontososiologia, uskonnon tarkastelu yhteisöllisenä ilmiönä tai sosiaalisena käyttäytymisenä, uskontopsykologia, uskonnollisten kokemusten kehitys ja luokittelu sekä yksilön ja ryhmien uskonnollinen käyttäytyminen, uskontofenomenologia, uskontojen vertaileva systemaattinen tutkimus , jossa kiinnitetään huomiota uskontojen välisiin yhtäläisyyksiin ja eroihin, ja uskontoantropologia, uskonnon empiirinen tutkimus, jonka kohteena ovat olleet varsinkin varhaiskantaiset kulttuurit ja kansanusko. Joskus myös uskonnonfilosofiaa pidetään uskontotieteen osana.”
4. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Tieteellisessä uskontokritiikissä uskontojen kuvaa maailmasta pidetään vanhentuneena ja tosiasioiden vastaisena. Uskonto on jäänne ajalta ennen tieteen modernia kehitystä. Psykologisessa mielessä uskontoa on kritisoitu siitä, että siitä voi tulla pakoa todellisuudesta ja yksilön keino yrittää löytää henkinen tasapaino yliluonnollisen avulla.”
5. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Uskontotiede ei ota kantaa siihen, ovatko uskonnolliset uskomukset tai kokemukset totta, vaan se tutkii, miten ihmisten katsomuksset ilmenevät ja vaikuttavat yksilöillä, yhteisöissä, yhteiskunnassa ja globaalisti koko maailmassa.”
Luin Turun kulttuurientutkimuksen pääsykoekirjaa ”Askel kulttuurien tutkimukseen”. Siinä oli maininta jostakin Pohjois-Suomalaista tarinaperinnettä koskien. Siinä haastateltava jäi valheesta kiinni. Tähän tukeutuen korostan, että selkeästi valheeksi, myyteiksi ja niin edelleen olevat asiat tulisi kertoa uskontotieteilijöiden toimesta. He voisivat esimerkikis kertoa, että he eivät jaa määrätyn uskonnon opinpohjaa.