5.4
1. Marxilais-leniniläisen filosofian perusteet (Kustannusliike Progress 1980 Moskova) –kirjaa (s.10) lainaten: ”Vanhin filosofiaa välittömästi edeltänyt maailomankatsomus on uskonto, mytologia, joka on todellisuuden mielikuvituksellista heijastumista ympäröivää maailmaa personoineen alkukantaisen ihmisen tajunnassa. Mielikuvituksellisiin henkiin, jumaliin kohdistuneen uskon rinnalla mytologiassa on huomattava sija maailman alkuperää ja olemusta koskevilla kysymyksillä. Filosofia muotoutui taistelussa uskonnollis-mytologista tajuntaa vastaan yritykseksi selittää maailmaa järkiperäisesti.”
2. Frans de Waalin “Hyväluontoinen Oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja eläimissä” –kirjaa (s. 251) lainaten: ”Skinner (1990) katsoi, että uskonto vaikuttaa voimakkaasti sekä psykologiaan että kreationismiin. Vaikutus on ilmeinen kreationismin tapauksessa, jota toisinaan virheellisesti luomistieteeksi (”virheellisesti”, koska kreationistit työskentelevät yhdellä hypoteesilla, kun tiede yrittää valita useista vaihtoehtoisista hypoteeseista). Uskonnon vaikutus kognitiiviseen psykologiaan ei kenties ole yhtä ilmeistä, sillä se on piilotettu satoja suosia kestäneeseen hienostuneeseen filosofointiin, mutta se paljastuu sitkeissä mieli/ruumis- ja ihminen/eläin-dualismeissa. Näillä jaoilla ei ole tosiasiaperustaa ja psykologeille olisi eduksi luopua niistä (Gibson, 1994).”
3. Desmond Morrisin ”Eleitä, ilmeitä, asentoja” –kirja (s. 13) jatkaa: Hokema ”tiedon synnistä ” on aina ollut epätoivoinen valhe. Tietämättömyys se aina on saanut aikaan kärsimystä: julmaa taikauskoisuutta, tarpeetonta ahdistusta, kiihkouskonnollisuutta ja henkistä painostusta. Osittain ongelmaan on ollut syynä se, — että tottumus on turruttanut meidät. Siitä hyvästä, että meillä kaikilla on ihmisen ruumis, kuvittelemme tietävämme siitä kaiken tietämisen arvoisen.”
4. UU -kirjaa (s. 9) lainaten: ”Ihmisen olemukseen kuuluu, että hän kysyy ilmiöiden syitä ja seurauksia. Muistinsa varassa hän pystyy etsimään selitystä jo kauan sitten tapahtuneeseen. Tulevaisuuteen suuntautuva ajattelu taas tekee mahdolliseksi pohtia kysymyksiä, jotka ovat ajankohtaisia vasta vuosikymmenien tai -satojen kuluttua”.
Ihminen on hyvin kauan pohtinut olemassaoloaan ja elämänsä tarkoitusta, mikä selittää sen, että kun luonnon- ja itsensä mekanismeja tuntematon ihminen aikanaan loi erilaisia käsityksiä ympäristöstä, käsityksiin tuli disinformaatiota mitä voi kutsua myös uskonnollisuuden (=uskomuksen)käsitteellä. Syyt siihen, että uskontoteoriat jäivät pysyviksi pitkäksikin aikaa ovat inhimilliset, vaikkakaan eivät mairittelevat. Syitä ovat esim. valta minkä uskonnollinen asema antaa ja myös uskonnon käyttökelpoisuus välineenä ajettaessa erilaisia hyötynäkökohtia.
Väärässä olemisesta: Voidaan olettaa, että kun henkilö edustaa uskontoteoriaa (muutakin teoriaa tai väitettä) ja joku toinen asettaa sen kyseenalaiseksi, niin uskonteorian puolella oleva henkilö ei vähällä tunnusta olleensa väärässä (jos ollenkaan); varsinkin aiemmin historiassa. Tämä jo siitä syystä, että ihmiselle on erittäin ominaista väärässä olemisen kieltäminen. Tähän syyt ovat biologisia. Edelleen kun ns. uskonnollisen viran omanneet henkilöt esittivät esim. ? eKr – 2000 jKr. ajanjaksolla loogisilta kuuluvia selityksiä tapahtumista, he saivat arvostusta, mikä puolestaan on monin tavoin heille hyödyllistä; he saivat helpommat työt tai teorian vakuuttava esittäminen helpotti heidän työtään, pääsivät päättämään asioista ym. Edelleen historiassa usein uskonnollisen viran omanneella henkilöllä oli myös rahaan liittyviä velvoituksia ja esim. Suomessa vieläkin on niin, että uskonnollisen viran omaava henkilö toimi usein erilaisissa luottamustehtävissä kunnissa. Edellinen ei ole pelkästään huono asia, koska esim. papin koulutukseen Suomessa kuluu yleissivistäviä opintoja, mutta se ei silti ole peruste, etteikö disinformatiivisiä tietoja kannata poistaa opinnoista.
Euroopan historiasta voidaan osoittaa useita esimerkkejä siitä, että uskonnollinen instituutio oli oleellinen osa yhteiskuntajärjestelmää ja sekaantui maallisiin asioihin. Tästä esim. postilaitos on hyvä esimerkki. Kun postilaitos alkoi toimia, niin sitä hoiti aluksi uskonnollinen instituutio. Instituutioista: Ei voitane olettaa, että instituutio asettaisi oman perustansa helposti kyseenalaiseksi. Vaikkakin esim. länsimaisessa talousajattelussa on vallallakäsitys, että päällekkäiset toiminnot tulee karsia pois organisaatioista. Mutta jos ajatellaan, että riippumaton organisaatio, josta moneen ihmisen toimeentulo on riippuvainen päättäisi, että organisaatio, missä he työskentelevät, on tarpeeton, ei voitane olettaa, että ilman lopetuskipuja organisaation alasajo olisi mahdollista.
5. Ankkuri I –kirjaa (s. 135) lainaten: ”Uskonto on niin monipuolinen ilmiö, että se koskettaa ihmisen elämän kaikkia alueita. Myös erilaiset ideologiat eli aatesuunnat voivat tyydyttää samoja inhimillisiä tarpeita kuin uskonnot.”
6. Ankkuri I –kirja (s. 135) jatkaa: ”Sen sijaan uskonnot ovat syntyneet uskomusjärjestelmiksi, jotka tarjoavat vastauksia ihmisten kysymyksiin elämän alkuperästä sekä ihmisen ja maailman kohtalosta. Yhtäläisyyksiä on siinä, että molemmat opettavat käsitystään ihmisen toiminnan tavoitteista. Sekä uskonnot, että ideologiat tyydyttävät ihmisen tarvetta löytää olemassaololleen tarkoitus. Samankaltaisuus näkyy myös siinä, että eräissä uskonnoissa on selvästi ideologisia piirteitä ja eräissä ideologioissa uskonnollisuutta.”
Kristinusko väittää omaavansa kokonaisvaltaisen vastauksen elämän peruskysymyksiin. Kuitenkin heidän teoriastaan löytyy aukkoja, ristiriitaisuuksia ja mahdottomuuksia. Tätä kirjaa tehdessäni analysoin lävitse Uusi Ankkuri – kristinuskon käsikirjan, joka on tarkoitettu lukiolaisille avuksi opiskellessa Suomen valtion uskontoa (evankelis-luterilainen). Siinä sivulla 13 kirjan tekijät vertaavat kristinuskoa muihin uskonnollisiin ryhmittymiin ja toteavat ettei muilla ryhmittymillä ole kokonaisvaltaista vastausta elämän peruskysymyksiin. Tietoa etsivänä ihmisenä odottaisin tuollaisen kommentoinnin jälkeen saavani vastauksen mainittuun varmennetun tiedon muodossa annettuun väittämään. Muutenkin kirja jättää monia oleellisia asioita käsittelemättä, jotka voisivat vaikuttaa siihen, miten nuori suhtautuu uskoonsa. Esim. uskontojen kehityspiirteitä on käsitelty erittäin pinnallisesti. Voin vain kirjoittajien puolesta toivoa, ettei teko ole harkittu ja jos on, niin selitys toiminnalle on hyvin perusteltu.
7. Näkökantoja Uskontoon –kirjaa (s. 30) lainaten: ”Jotkut uskontotieteilijät ovat laajentaneet uskontotieteen tutkimusalaa koskemaan myös perinteisesti ei-uskonnollisina pidettyjä ideologioita ja maailmankuvia. –. Ninian Smart (1983a) esim. tekee vertailuja maailmankuvien kesken erilaisten aspektien (opillinen, myyttinen, eettinen, rituaalinen, kokemuksellinen ja sosiaalinen) kautta. Smart argumentoi, että esim. marxilaisuuden, nationalismien ja sekulaarin humanismin tarkastelu perinteisemmin miellettyjen uskontojen rinnalla tarjoaa monia hedelmällisiä tarkastelun näkökulmia, joiden kautta voidaan etsiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Monet tällaiset tarkastelut osoittavat, että klassisen jumalkäsityksen sisältyminen maailmankatsomukseen on monista näkökulmista katsoen varsin toissijainen tekijä. Esim. nationalismien on selvästi havaittu tuottavan monia uskonnoille ominaisia piirteitä kuten myytinomaisen kansallisen historian sekä monet sekä monet erilaiset riitit, joilla tätä historiaa sekä sen avulla piirtyvää identiteettiä voidaan ylläpitää ja vahvistaa. Monesti nationalistisessa retoriikassa kielellisesti ja etnisesti yhtenäisen ”kansan” idea kohoaa lähes itsenäisen historiassa vaikuttavan subjektin asemaan. Tällainen esineellistetty ”kansa” voidaan perustellusti rinnastaa muihin ”yliluonnollisiin olentoihin” – varsinkin silloin kun poliittisessa retoriikassa aletaan vaatia yksilöä uhrautumaan ”kansallisen edun” puolesta (Ks. Smart 1983b.). Vaikka tietystä ideologiasta tai maailmankuvasta olisi poistettu jumalat, ei se tarkoita vielä sitä, etteivätkö ne arvot ja funktiot, jotka jumaliin tavallisesti yhdistetään, ilmaantuisi esiin jonkin muun käsitteen yhteydessä.”
Uskonnollinen ryhmittymä saattaa sanoa: Usko ja tieto eivät sulje pois toisiaan. Tässä tapauksessa uskonnollinen ryhmittymä antaa sanalle usko erikoisaseman. Sitä sillä ei ole. Usko-termi vastaa epätieteellisin keinoin luodun teorian pitämistä oikeana.
1. Tieteellisen tutkimuksen piirissä teoria luodaan perustelluista oletuksista tai konkreettisista faktoista. Tämän jälkeen teoria pyritään kumoamaan tai todistamaan todeksi yleisesti hyväksytyillä metodeilla. Ennekuin teoria hyväksytään faktaksi, se tulee pystyä todentamaan toisten tutkijoiden toimesta. Edelleen jos teoriaa ei pystytä todentamaan oikeaksi tai vääräksi, se jää lepäämään siihen asti kunnes ympäristötekijät ovat muuttuneet suotuisimmiksi todistaa teoria oikeaksi tai vääräksi. Tämä tarkoittaa sitä kyseisestä asiasta pyritään saamaan lisätietoa joko puolesta tai vastaan.
2. Usko vastaa lähinnä lepäävää teoriaa, kuitenkin sillä erotuksella että uskontoteoreetikkojen teoriat eivät ole lähelläkään tieteellisen oletuksen tasoa. Niiden muotoutumiseen vaikuttaneet ”faktat” ovat nykytieteen keinoin mahdollista osoittaa vääriksi. En tarkoita, että epäilyttävään valoon saattaminen olisi itsetarkoitus vaan teoriat tulee alistaa todella kriittisen tutkimuksen alaisuuteen. Vielä mainittakoon, että tieteellisen teorian ollessa kyseessä ja sen osoittauduttua vääräksi se hylätään. Uskoteorioiden osoittauduttua vääriksi ne hitaasti vaihdetaan ”parempiin”, jos vaihdetaan ollenkaan. Edellisen lauseen paremmuutta sana on heittomerkkien välissä siksi, että uskonnolliset ryhmittymät eivät hylkää kokonaisteoriaansa jonkun olennaisen sivuteorian osoittauduttua vääräksi ja täten vähentäneet kokonaisteorian uskottavuutta, vaan mukauttavat ”uuden” tiedon kokonaisteoriaansa.
8. U skontojen K ehityksen P ääpiirteet –kirjaa (s. 165) lainaten: ”Mielikuvituksella on uskonnollisessa elämässä ollut tärkeä osansa. Se on luonut olettamuksia ja muovaillut niitä uudelleen; niistä on milloin suuremmille, milloin pienemmille ihmisryhmille kehittynyt uskomuksia, jotka ovat kiinteämmin tai höllemmin hallinneet ja määränneet tunnustajiensa elämän suuntaan.”
9. Kristinuskon Käsikirja –kirjaa (s. 197) lainaten: ”Darwinin nimestä tuli lippu, jonka alla käytiin 1800-luvun loppupuolella luonnontieteiden ja uskonnon välinen kiista. ——. Uskonnon vastustajat sanoivat: Luonnontiede on kumonnut uskonnon. Tieteen vastustajat sanoivat: Luonnontiede on vastoin raamattua ja näin ollen jumalatonta. Tämä kysymyksenasettelu oli yksinkertaistettu, samoin johtopäätökset. Kehitysopin ja Raamatun ensimmäisen luvun ristiriitaisuus ei ollut asian ydin, sillä VT:n luomiskertomusta pidettiin jo yleisesti vertauskuvallisena.”
10. ANKKURI I –kirjaa (s. 15) lainaten: ”Nykyaikainen tiede ja teknologinen kehitys ovat tuoneet mukanaan kulttuurin murroksen, johon on kuulunut etenkin kristikunnan piirissä sekularisoitumista eli maallistumista.”
Sekularisaation tilalla voisi käyttää myös sanaa rationalistuminen.
11. ANKKURI I –kirjaa (s. 15) lainaten: ”Se merkitsee uskonnon merkityksen vähentymistä kulttuuri- ja yhteiskuntaelämässä sekä aineellisten arvojen korostumista. —-. Maallistumista on tapahtunut myös ei-kristillisten uskontojen alueella. Aikoinaan sen odotettiin hävittävän etenkin teollistuneista maista kaiken uskonnollisuuden. Kiihtyvä kehitys ja maallistuminen eivät kuitenkaan johtaneet uskonnon tuhoutumiseen, vaan lukuisten uudistusliikkeiden ja uskontojen syntyyn. Syynä lienee se, että ihmisten uskonnollisiin kysymyksiin tiede ja tekniikka eivät voi vastata .”
12. Hyvä Sanoma n:o 5, 1998 –lehti (s. 21) jatkaa: ”Edellä esitetty Tuomas Akvinolainen rakensi koko teologisen ajattelunsa yhden peruslauseen varaan: ”Credo ut intelligam” ( Uskon jotta ymmärtäisin ). Hänelle oli maailma liian suuri ja ihmeellinen pelkästään järjellä ymmärtää: tarvittiin toinenkin katsantokanta, jota vasten saattoi tulkita vastaantulevia paradokseja ja ristiriitoja. Noin tuhat vuotta ennen Tuomasta elänyt kirkkoisä Tertullianus puolestaan perusteli uskon asennettaan toteamalla ”Credo quia absurdum” ( Uskon, koska se on mieletöntä ). Hänelle usko oli arvokas keino lähestyä mielettömäksi käynyttä maailmaa, jossa järkipuheet tuntuivat tyhjänpäiväisiltä. Äärimmäisyydestään huolimatta Tuomaksen ja Tertullianuksen ajatukset täydentävät toisiaan nerokkaasti .”
Olisi mukava tietää kirjoittajan lääkitys; anteeksi henkinen väkivalta.
13. Kristinuskon Käsikirja –kirjaa lainaten: ”Usko ja tieto eivät sulje pois toisiaan. Tieteellisestä tiedosta rakentuvan maailmankuvan rinnalle sopii hyvin uskonnollisesta uskosta syntyvä maailmankatsomus. Luonnon lainalaisuuksien tunteminen tai ilmiöiden tieteellinen selittäminen ei suinkaan merkitse sitä, että jumala tai muu uskon kohde olisi tullut turhaksi tai merkityksettömäksi.”
Kuitenkin perinteiset uskonnot ja niihin perustuvat uususkonnot voidaan alasajaa juuri siksi, että tiede pystyy todistamaan niiden kehityksen ihmislähtöiseksi.
Kuulin radiossa 10.03.1999 klo. 12.45, ohjelmaa en tiedä, kommentin: Kaikkien kannattaisi laittaa verbi tietää verbin uskoa tilalle ja katsoa kuinka se vaikuttaa omiin ajatuksiin.
14. Näköaloja Uskontoon –kirja (s. 17) lainaten: ”Uskonnollisista viitekehyksistä voidaan vielä tunnistaa sellaiset tiedon lähteet ja perustelut kuin ilmoitus, näyt ja erilaiset mystiset kokemukset. Nämä kaikki ovat inhimillisesti ottaen mahdollisia ja yleismaailmallisesti käytettyjä tapoja paitsi saada, myös perustella tietoa. —-. Tieteen asettaminen tieteellisen ja ei-tieteellisen maailmankuvan välisen vertailun ”tuomariksi” olettaa etukäteen sen mitä pyritään todistamaan. Kehämäinen argumentaatio taas ei ole tieteellisesti pätevä tapa argumentoida. Tieteellisen maailmankuvan valitseminen voi tapahtua joko tieteen ulkopuolelta käsin tai sitten tämä ”tieteellinen” maailmankuva on ristiriitainen.”
Edellisestä vivahtaa mielestäni näkökanta, että tieteen oletetaan edustavan ”oma lehmä ojassa”-ajattelua silloin, kun tiede itsessään on mukana keskustelussa. Tieteen perusteisiin kuitenkin kuuluu, että teoriat muutetaan, jos jokin uusi teoria todetaan paremmaksi. Tieteessä käytetyt tutkimus- ja arviointimenetelmät ovat tällä hetkellä tehokkaimmat etsittäessä tietoa. ”Tiede” ei ole mikään ideologia.
15. Näköaloja Uskontoon –kirja (s. 19) jatkaa: ”Tiede on nimenomaan itse itseään korjaava systeemi. Tieteen tulosten korjaaminen ja kritisointi on tieteellisten yhteisöjen oma tehtävä.”
Ne jotka määrätyn alan parissa työskentelevät, osaavat todennäköisesti parhaiten hahmottaa uuden aineiston soveltamisen aikaisempaan. Kuitenkin kuka tahansa voi korjata tuloksia tai kritisoida niitä, kunhan perustelut ovat hyvät. Itse asiassa uuden aineiston vertailussa vanhaan tullaan menemään yhä enemmän standardoimiseen? Edelleen tiede ei ole sisäänpäinlämpiävä instituutio, koska jo tutkijan oma arvontunto ja halu hyödyttää yhteisöä estää sen.
16. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Maailmankatsomus pyrkii vastaamaan muuan muuassa seuraaviin kysymyksiin: Mitä todellisuus on? Mikä on ihminen? Mikä on elämän tarkoitus ja päämäärä? Miten suhtaudutaan elämään, kuolemaan ja kärsimykseen? –. Uskontojen vanhat myytit maailman synnystä ovat perinteisesti vastanneet kysymykseen, mistä kaikki on alkanut. Nykyisin varsinkin länsimaisen maailmankuvan ytimessä on luonnontieteellinen tulkinta todellisuudesta. Tieteen yksi keskeisiä tuntomerkkejä on, että se korjaa itseään. Uusi tieto syrjäyttää vanhan tiedon. –. Monien ajattelijoiden mielestä tieteellinen näkökulma on tyhjentänyt myyttien selitysvoiman. Uskontojen edustajat taas sanovat, että myytit vastaavat eri kysymyksiin kuin tieteelliset teoriat. Heidän mielestään teoria alkuräjähdyksestä on vastaus kysymykseen ”miten”, kun taas luomismyytit vastaavat kysymykseen ”miksi”.”
21. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”– joskus poliittinen ideologia voi saada uskonnon piirteitä. Näin tapahtuu erityisesti silloin, kun poliittisen johtajan palvonta saa myyttisiä piirteitä.”
22. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Humanismi on ideologia, joka korostaa ihmisyyden arvoa ja ihmisten väliseen moraalin merkitystä. Kun halutaa korostaa, että ihmisten korkeaan eettiseen kanssakäymiseen ei tarvita uskontojen opetuksia, vaan ihmisellä on luontainen kyky toimia moraalisesti, puhutaan sekulaarihumanismista.”
23. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Katolinen kirkko tuomitsi – Galileo Galilein edustaman näkemyksen maan liikkumisesta, ja hänet määrättiin perumaan kaikki tähän viittaavat näkemyksensä inkvisition edessä.”
24. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Näkemys uskonnon ja tieteen ristiriidasta alkoi vahvistua 1700-luvulla, jolloin Euroopassa vaikuttanut valistusaate korosti hyötyä, järkeä ja näkyvän maallisen maailman tärkeyttä. Vähitellen tieteiden yhä kehittyessä 1800-luvulla käsitys, että tieteen edistyminen tulisi lopulta poistamaan uskontojen tarpeellisuuden. Konfliktimallia ovat korostaneet länsimaissa 1900-2000-luvuilla erityisesti ne ateistit, jotka näkevät uskonnot haitallisina tai jopa vaarallisina, ja siksi ne tulisi poistaa yhteiskunnasta. Tieteen uskotaan lopulta paljastavan koko maailmankaikkeuden vielä selittämättömät ilmiöt.”
Perinteiset uskonnot tulevat poistumaan, mutta toistaiseksi on avoimia kysymyksiä siitä, onko maailmankaikkeuden taustalla jotakin perustaa, voimaa. Itse olen agnostikko.
25. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020) väittää: ”Tiede ei kuitenkaan sisällä mitään arvoja, se kuvaa vain tosiasioita. Tiede ei siis pysty vastaamaan elämän suuriin kysymyksiin, kuten mikä on ihmiselämän tarkoitus tai eettisiin ongelmiin, kuten onko uuden teknologian tai geenimuokkauksen hyödyntäminen oikein, tai onko ihmisarvoista pitää ihmistä pitkään hengissä vain koneiden varassa.”
Jos ihmiselämän tarkoitusta etsitään esimerkiksi raamatusta, ollaan isojen ongelmien edessä. Raamattu on niin ristiriitainen kirja, ja täynnä valheita, ettei se ole hyvä perusta yhteiskuntamalleille. Ihmiselämän tarkoitus voisi olla pelastaa elämää maasta ja avaruudesta niin paljon kuin mahdollista. Pidentää eri lajien elinikäodotetta ja toivottavasti saavuttaa joskus ikuinen elämä teknisten ratkaisujen turvin. Lisäksi eri tieteen alojen asiantuntijat pohtivat työtään työkseen; he tietävät tieteenalojensa moraalisista kysymyksistä syvällisemmin kuin esimerkiksi papit, jotka joutuvat opiskelemaan disinformaatiota opintojensa lomassa.
26. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Uskonnon ja tieteen yhteneväisyyttä korostavan näkemyksen – mukaan uskonto ja tiede tulevat ajan saatossa lopulta sovittamaan ristiriitansa, löytämään toisensa ja yhdentymään yhdeksi ja samaksi kertomukseksi todellisuudesta.”