5.7 Tieteen historiaa, sekä tieteen olemuksesta verrattuna uskontoteorioihin.
1. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Varhaiskeskiajalla (400-700 jKr.) tiede kehittyi Länsi-Euroopassa varsin vähän. Tähän oli syynä muun muuassa se, että uusi uskonto, kristinusko, ei arvostanut pakanallisena pitämänsä antiikin ajan tieteellisiä saavutuksia. –. Tiede oli kuitenkin keskiajalla vahvasti sidoksissa kristilliseen kirkkoon ja sen oppeihin. Kirkko määritteli tutkimuskohteet ja kielsi muun muuassa lääketieteen tutkijoilta ruumiinavaukset. Keskiajan tunnetuin filosofi ja teologi, dominikaaniveli Tuomas Akvinolainen pyrki yhdistämään ajattelussaan teologian ja filosofian. –. Luontoa alettiin tutkia renessanssin myötä aistihavainnoin ja erilaisin kokein. Uuden ajan alussa (1500-1600-luvulla) syntyi vähitellen luonnontiede, joka kyseenalaisti vallalla olevan maailmankuvan. Tämä ei kuitenkaan ollut nykyisen kaltaista kokeellista luonnontiedettä. Katolinen kirkko suhtautui luonnon tutkimukseen varauksellisesti, ja kirkon vastaisten näkemysten julkaiseminen oli vaarallista. 1600-luvusta eteenpäin katolinen kirkko julkaisi kiellettyjen kirjojen luetteloa, jossa oli myös tieteentekijöiden julkaisuja.
2. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Outi Könni, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 2: Maailmanlaajuinen kristinusko (2021): ”Myös yliopistot olivat vahvasti kirkon hallinnassa, koska kirkko oli hovien ohella ainoa taho, jolla oli varallisuutta ja vaikutusvaltaa. 1600-luvulla alkaneen luonnontieteiden vallankumouksen ja sitä seuranneen valistuksen aikakauden myötä kristinuskon asema tieteen säätelijänä ja auktoriteettina murtui. Tieteellinen tutkimus irtaantui vähitellen kirkon vaikutuksesta ja esimerkiksi vuonna 1859 ilmestynyt Charles Darwinen Lajien synty -teos koettiin kirkoissa hyökkäyksenä luomisoppia vastaan. Kirkolla ei kuitenkaan ollut enää mitään mahdollisuuksia estää uudenlaista tapaa tutkia asioita.”