”Hengen ja Sielun Ei-Yliluonnollinen Luonne: Akateeminen Tutkielma”
Tiivistelmä
Tämä tutkielma purkaa ”hengen” käsitteen kielellistä, filosofista ja kulttuurihistoriallista kehitystä. Keskeinen väite on, ettei henki ole metafyysinen olento vaan kielellinen ja kulttuurinen konstruktio, joka pohjautuu tuulen ja hengityksen metaforiin. Analyysi yhdistää kielitieteen, filosofian ja uskonnontutkimuksen kriittisestä ja agnostisesta näkökulmasta. Tutkielma tarkastelee myös yhteiskunnallisia vaikutuksia ja mahdollisia tulevaisuuden seurauksia tämän tulkinnan pohjalta.
Sisällysluettelo
1. Johdanto
2. Kielitieteellinen näkökulma
2.1 Etymologinen analyysi
2.2 Kieltenvälinen vertailu
3. Filosofinen tarkastelu
3.1 Metafysiikan kritiikki
3.2 Filosofisia näkökulmia: Wittgenstein, Peirce, Spinoza, Heidegger ja Russell
4. Kulttuurinen ja historiallinen konteksti
4.1 Animi ja rituaalit
4.2 Shintolaisuus ja moderni aika
4.3 Nykyaikainen henkisyys ilman henkeä
5. Teoreettinen uskonnon tulkinta
6. Yhteiskunnalliset vaikutukset: Uskonnollisen perustan mureneminen?
6.1 Vaikutukset koulutukseen ja lainsäädäntöön
7. Tutkielman merkitys ja vaikutus
8. Yhteenveto
9. Lähteet
1. Johdanto
Hengen käsite on keskeinen monissa uskonnoissa ja kulttuureissa, mutta sen metafyysinen merkitys on usein kiistanalainen ja moniselitteinen. Tässä tutkielmassa lähestytään henkeä agnostisesti, kielitieteellisesti ja filosofisesti siten, että henki nähdään ensisijaisesti tuulen ja hengityksen metaforana. Tällainen näkökulma tarjoaa perustan purkaa yliluonnolliset oletukset ja ymmärtää henki osana ihmiskunnan kulttuurista ja kielellistä perintöä.
2. Kielitieteellinen näkökulma
2.1 Etymologinen analyysi
Suomen kielessä sana henki kattaa sekä hengityksen että sielun merkitykset, mikä kielellisesti yhdistää ruumiillisen ja ei-ruumiillisen ilmiön. Tämä osoittaa, miten varhaisissa kulttuureissa henki on alun perin liittynyt elämän perustavaa laatua olevaan ilmiöön — hengitykseen ja ilmavirtaan. Vastaava yhdistys on nähtävissä monissa muissakin kielissä ja kulttuureissa, jotka liittävät hengen, tuulen ja hengityksen käsitteet toisiinsa.
2.2 Kieltenvälinen vertailu
Useissa kielissä hengen käsite kytkeytyy tuuleen ja hengitykseen, mikä osoittaa universaalin kielellisen ja kulttuurisen juuren:
• Heprea: ruach (רוח) tarkoittaa sekä ”tuulta” että ”henkeä”.
• Kreikka: pneuma (πνεῦμα) tarkoittaa ”henkeä”, ”hengitystä” ja ”ilmaa”.
• Latina: spiritus merkitsee ”hengitystä” ja ”henkeä”.
• Kiina: qi (气) kuvastaa elämänvoimaa, hengitystä ja energiaa.
• Sanskrti: prāṇa tarkoittaa elämän energiaa ja hengitystä.
Nämä kieliyhteydet osoittavat, miten ihmiset ovat historiallisesti liittäneet elämän, tuulen ja tietoisuuden käsitteet toisiinsa, mikä viittaa siihen, että ”henki” on alun perin ollut luonnonilmiöön perustuva metafora.
3. Filosofinen tarkastelu
3.1 Metafysiikan kritiikki
Perinteinen henki-käsite on usein liitetty metafyysiseen dualismiin, jossa ruumis ja henki ovat erillisiä substansseja. René Descartesin klassinen ruumiin ja mielen erottelu on vaikuttanut tähän ajatteluun, mutta nykyaikainen filosofia haastaa tämän erottelun perusteet. Metafyysiset oletukset hengen olemassaolosta eivät ole tieteellisesti todistettavissa, ja siksi agnostinen asenne niiden suhteen on perusteltu.
3.2 Filosofisia näkökulmia: Wittgenstein, Peirce, Spinoza, Heidegger ja Russell
• Ludwig Wittgenstein korostaa, että kielen merkitys on sen käytössä: sanan henki merkitys muodostuu kielenkäyttötilanteessa eikä välttämättä viittaa todelliseen substanssiin (Wittgenstein, 1953). Tämä avaa tien ymmärtää hengen käsitteen kulttuurisena ja kielellisenä ilmiönä ilman metafyysisiä oletuksia.
• Charles Sanders Peirce tuo semiotiikan näkökulman: uskonnolliset käsitteet ovat symboleja, joiden merkitykset rakentuvat yhteisöllisessä tulkinnassa (Peirce, 1931–1958).
• Baruch Spinoza kritisoi dualismia ja ehdotti, että henki ja ruumis ovat yhtä olemusta eri näkökulmista (Spinoza, 1677).
• Martin Heidegger korostaa olemisen kokemusta ja eksistentiaalista läsnäoloa, joka kytkeytyy kieleen ja aikaan, ei metafyysisiin entiteetteihin (Heidegger, 1927).
• Bertrand Russell suhtautui skeptisesti metafyysisiin oletuksiin ja painotti loogista ja kielellistä selkeyttä (Russell, 1912).
Nämä filosofit tukevat ajatusta, että henki voidaan ymmärtää kulttuurisena ja kielellisenä konstruktiona, ei välttämättä yliluonnollisena olemuksena.
4. Kulttuurinen ja historiallinen konteksti
4.1 Animi ja rituaalit
Monissa alkuperäiskulttuureissa on esiintynyt ajatus luonnon elollistamisesta ja henkien läsnäolosta, mikä heijastaa ihmiskunnan pyrkimystä selittää ympäristöään. Animi, eli usko luonnonhenkiin, ilmentää tätä universaalia ilmiötä.
4.2 Shintolaisuus ja moderni aika
Shintolaisuus toimii esimerkkinä uskonnosta, jossa hengen käsite liittyy luonnonilmiöihin, jumaliin ja esi-isiin. Nykyajassa hengen metafyysinen tulkinta on kuitenkin saanut rinnalleen sekulaareja ja luonnontieteellisiä selityksiä.
4.3 Nykyaikainen henkisyys ilman henkeä
Modernissa henkisyydessä näkyy usein pyrkimys ylläpitää kokemuksellista merkitystä ilman metafyysisiä olettamuksia. Tämä suuntaus kuvastaa agnostista ja sekulaaria lähestymistapaa, jossa henki nähdään symbolisena ja kulttuurisena ilmiönä.
5. Teoreettinen uskonnon tulkinta
Uskonto voidaan nähdä symbolisena järjestelmänä, joka tuottaa kollektiivisen merkityksen (Geertz, 1973). Clifford Geertz ja Charles Peirce ovat korostaneet, että uskonnolliset käsitteet ovat ennen kaikkea kulttuurisia merkityksiä, ei välttämättä kirjaimellisia totuuksia. Tämä tulkinta tukee kriittistä suhtautumista hengen metafyysiseen olemukseen ja avaa tilan dialogille eri maailmankatsomusten välillä.
6. Yhteiskunnalliset vaikutukset: Uskonnollisen perustan mureneminen?
Jos hengen ja sielun metafyysinen ymmärrys purkautuu kielellisen ja filosofisen kritiikin kautta, voi seurauksena olla merkittäviä muutoksia kulttuurisissa ja institutionaalisissa rakenteissa. Uskonnot, jotka nojaavat ontologisiin väitteisiin immateriaalisista sieluista, hengistä tai jumalallisista toimijoista, joutuvat perustavanlaatuisten haasteiden eteen.
Koulutusjärjestelmät voivat kokea uudelleenarviointia erityisesti filosofian, teologian ja uskonnontutkimuksen opetussisällöissä. Opetus voi siirtyä historiallis-antropologiseen ja kielitieteelliseen uskonnon tarkasteluun, pois doktriinisesta tai uskoon perustuvasta opetuksesta.
Psykologisesti ja sosiaalisesti ihmiset voivat siirtyä ulkoisesti määrittyvästä auktoriteetista (esimerkiksi pyhät kirjoitukset tai kirkolliset instituutiot) kohti sisäisesti ja yhteisöllisesti neuvoteltuja merkitys- ja moraalijärjestelmiä. Tämä voi lisätä eksistentiaalista autonomiaa mutta toisaalta myös aiheuttaa merkityksen ja identiteetin kriisejä.
Poliittisesti sekularisaatio saattaa kiihtyä. Metafyysisen auktoriteetin vetäytyminen voi vähentää uskonnon legitimiteettiä hallinnossa, lainsäädännössä ja eettisissä keskusteluissa. Kuitenkin riskinä on, että metafyysinen ajattelu korvautuu uusilla ideologioilla, jotka samalla tavoin välttelevät empiiristä tarkastelua.
Taloudellisesti hengellisyyteen ja metafysiikkaan perustuvat palvelut ja tuotteet voivat joutua sopeutumaan. Henkisyyden kaupallistaminen voi siirtyä psykologisesti, esteettisesti tai hyvinvointiin perustuvaan muotoon.
Globaalilla tasolla hengen metafyysisen purkaminen voi avata dialogia tieteellisten ja humanististen maailmankatsomusten välillä. Se edistää kulttuurien välistä kommunikaatiota, kun merkitys nähdään metaforan, symbolin ja kertomuksen yhteisenä valuuttana.
Kaikki vaikutukset eivät kuitenkaan ole horjuttavia. Tällainen paradigman muutos voi mahdollistaa uudenlaisen sekulaarin henkisyyden, eettisen yhteistyön ja humanistisen yhteisöllisyyden, joka ylittää uskonnolliset jakolinjat.
6.1 Vaikutukset koulutukseen ja lainsäädäntöön
Koulutusjärjestelmissä hengen käsitteen uudelleenmäärittely kutsuu siirtymään uskoon perustuvasta opetuksesta historiallisesti ja kriittisesti orientoituneeseen pedagogiikkaan. Uskonnonopetus voi kehittyä vertailevaksi uskontotieteeksi, joka opettaa kulttuurista semioottista ajattelua ja uskomusjärjestelmien historiallista kehitystä sen sijaan, että se vahvistaisi opillisia kertomuksia. Tämä avaa tilaa monitieteisille lähestymistavoille, jotka yhdistävät kielitieteen, antropologian, kognitiotieteen ja etiikan merkityksenmuodostuksen tutkimuksessa.
Filosofian opetussuunnitelmat voivat sisällyttää syvällisempää analyysia metaforisesta ajattelusta, symbolisesta kognition muodoista ja kielen roolista uskomusten rakentajana. Tämä voi kehittää kriittistä ajattelua nuorissa oppijoissa ja auttaa erottamaan kokemukselliset, poeettiset ja ontologiset väitteet toisistaan. Hengen ja hengityksen välinen metafora voidaan nähdä opetustyökaluna, joka valaisee, kuinka varhaiset ihmiset loivat symbolisia rakenteita selittääkseen sisäisiä ja ulkoisia ilmiöitä.
Lainsäädännön ja politiikan kentällä metafyysisten oletusten poistaminen sielusta voi vaikuttaa alueisiin, joissa uskonnollinen metafysiikka on perinteisesti muokannut säädöksiä – kuten henkilön määrittely, moraalinen toimijuus ja ihmisoikeudet. Keskustelut esimerkiksi abortista, eutanasian oikeutuksesta tai moraalisesta vastuullisuudesta saattavat perustua entistä enemmän biologiseen, psykologiseen ja sosiaalitieteelliseen näyttöön henkisten oppien sijasta.
Lisäksi maalliset oikeusjärjestelmät voivat kohdata painetta irrottautua perustuslakeihin, valtiollisiin seremonioihin tai oikeudenkäyntikäytäntöihin sisältyvästä uskonnollisesta kielestä. Empiirisesti perustuvan oikeusajattelun vahvistuminen voi tukea pluralistista ja inklusiivista hallintoa, mutta voi myös aiheuttaa vastarintaa niissä yhteisöissä, jotka ovat kiinnittyneet perinteisiin metafyysisiin arvoihin.
7. Tutkielman merkitys ja vaikutus
Tämä tutkielma tarjoaa kriittisen ja tieteellisesti orientoituneen näkökulman hengen käsitteeseen, joka voi auttaa purkamaan yliluonnollisia oletuksia ja edistää sekulaarin, humanistisen ja inklusiivisen maailmankuvan syntyä. Se avaa myös ovia monitieteiselle dialogille kielitieteen, filosofian, uskonnontutkimuksen ja yhteiskuntatieteiden välillä.
8. Yhteenveto
Tässä tutkielmassa on tarkasteltu hengen käsitteen juuria ja merkityksiä monitieteisesti, keskittyen sen kielelliseen, filosofiseen ja kulttuurihistorialliseen tarkasteluun. Etymologiset analyysit osoittavat, että henki on alun perin ollut luonnonilmiöön — hengitykseen ja tuuleen — perustuva metafora, joka on sittemmin laajentunut kattamaan moninaisia kulttuurisia ja uskonnollisia merkityksiä. Filosofinen keskustelu, erityisesti Wittgensteinin ja muiden merkittävien ajattelijoiden näkemykset, vahvistaa kriittisen ja agnostisen lähestymistavan, jossa henki nähdään kielellisenä ja symbolisena konstruktiona ilman yliluonnollista todellisuuspohjaa.
Tällainen näkökulma haastaa perinteiset uskonnolliset metafyysiset oletukset ja avaa uusia polkuja kulttuurisen ja yhteiskunnallisen muutoksen ymmärtämiselle. Yhteiskunnalliset vaikutukset ulottuvat koulutuksen, lainsäädännön ja identiteetin muodostumisen alueille, mahdollistaen siirtymisen kohti sekulaarimpaa ja kriittisempää maailmankuvaa.
Tutkielman merkitys korostuu nyky-yhteiskunnan moniarvoisuudessa, jossa ymmärrys kielen ja kulttuurin roolista uskomusten muovaajina voi auttaa rakentamaan inklusiivisempaa, tasa-arvoisempaa ja eettisempää yhteisöllisyyttä. Tämä paradigman muutos voi samalla tukea yksilöiden eksistentiaalista autonomiaa ja tarjota keinoja käsitellä elämän merkityksellisyyttä ilman yliluonnollisen oletuksia.
9. Lähteet
• Geertz, C. (1973). The Interpretation of Cultures. Basic Books.
• Peirce, C. S. (1931–1958). Collected Papers of Charles Sanders Peirce. Harvard University Press.
• Spinoza, B. (1677). Ethica Ordine Geometrico Demonstrata.
• Heidegger, M. (1927). Sein und Zeit.
• Wittgenstein, L. (1953). Philosophical Investigations.
• Russell, B. (1912). The Problems of Philosophy.
• Heprean, R. U. (2024). Lexical Semantics of Ancient Languages. [Hypothetical source]
The non-supernatural Nature of Spirit and Soul: An Academic Study
Abstract
This study deconstructs the linguistic, philosophical, and cultural-historical development of the concept of ”spirit” (”henki” in Finnish). The central claim is that spirit is not a metaphysical entity but a linguistic and cultural construct rooted in the metaphor of wind and breath. The analysis integrates linguistics, philosophy, and religious studies from a critical and agnostic perspective. The study also examines societal impacts and possible future consequences of this interpretation.
Table of Contents
1. Introduction
2. Linguistic Perspective
◦ 2.1 Etymological Analysis
◦ 2.2 Cross-Linguistic Comparison
3. Philosophical Examination
◦ 3.1 Critique of Metaphysics
◦ 3.2 Philosophical Views: Wittgenstein, Peirce, Spinoza, Heidegger, and Russell
4. Cultural and Historical Context
◦ 4.1 Animi and Rituals
◦ 4.2 Shintoism and the Modern Era
◦ 4.3 Contemporary Spirituality Without Spirit
5. Theoretical Interpretation of Religion
6. Societal Implications: The Erosion of Religious Foundations?
◦ 6.1 Effects on Education and Legislation
7. Significance and Impact of the Study
8. Summary
9. References
1. Introduction
The concept of ”spirit” (”henki”) is polysemous, encompassing meanings from life force and consciousness to cultural identity and spiritual dimensions. Historically and cross-culturally, the term’s meanings vary, reflecting diverse religious and philosophical traditions. This study critically examines the term from linguistic, philosophical, and anthropological perspectives, arguing for its origins as a metaphor grounded in natural phenomena — primarily wind and breath — rather than metaphysical realities.
2. Linguistic Perspective
2.1 Etymological Analysis
The Finnish word ”henki” shares roots with terms in many languages that denote both ”wind” and ”breath,” suggesting a fundamental link between these physical phenomena and early conceptions of life and spirit. For example:
• Latin spiritus means both ”breath” and ”spirit.”
• Greek pneuma carries the same dual meaning.
• Sanskrit prāṇa refers to ”breath” and ”life force.”
• Chinese qì (氣) denotes ”air,” ”breath,” and ”vital energy.”
This linguistic pattern reflects an ancient human intuition connecting the invisible yet tangible force of breath and air to the essence of life.
2.2 Cross-Linguistic Comparison
Across cultures, words for spirit commonly intertwine with concepts of wind or breath, emphasizing their metaphorical and experiential bases rather than metaphysical assumptions. This supports a view of spirit as a culturally constructed symbol emerging from embodied experience.
3. Philosophical Examination
3.1 Critique of Metaphysics
The assumption of spirit as an immaterial substance or entity has long been challenged by philosophers. The concept’s roots in natural phenomena suggest that metaphysical extrapolations are unnecessary and ungrounded. This aligns with agnostic positions emphasizing epistemic humility regarding claims of immaterial realities.
3.2 Philosophical Views
• Ludwig Wittgenstein emphasized the limits of language in representing metaphysical entities and urged focusing on how words are used in life. The spirit concept functions as a linguistic tool shaped by human practices rather than an objectively existing thing.
• Charles Sanders Peirce’s semiotics frames spirit as a sign within cultural systems, a representation mediating meaning.
• Baruch Spinoza regarded mind and body as two attributes of the same substance, dissolving dualistic spirit-body divides.
• Martin Heidegger analyzed Dasein and the meaning of Being, highlighting how concepts like spirit emerge from human existential contexts rather than external essences.
• Bertrand Russell critiqued metaphysical dogma, advocating for clarity and logical analysis over untestable claims.
These perspectives converge on the view that spirit is best understood as a symbolic construct rather than a literal metaphysical entity.
4. Cultural and Historical Context
4.1 Animi and Rituals
Many early societies attributed life and agency to spirits manifesting in nature. Rituals mediated human relations with these forces, reflecting symbolic understandings rather than empirical realities.
4.2 Shintoism and the Modern Era
In Shinto, kami (spirits) personify natural phenomena and ancestors, linking spirit concepts with tangible worldly experience. Modern reinterpretations of spirituality often detach from literal spirits, focusing instead on psychological well-being.
4.3 Contemporary Spirituality Without Spirit
Modern spiritualities increasingly emphasize mindfulness, well-being, and connectedness without invoking traditional metaphysical spirits, reflecting secular and humanist values.
5. Theoretical Interpretation of Religion
Religion historically functions to explain unknown phenomena and create social cohesion. The spirit concept plays a central symbolic role, but its metaphysical foundations are culturally contingent and subject to critical re-examination.
6. Societal Implications: The Erosion of Religious Foundations?
If metaphysical interpretations of spirit dissolve under linguistic and philosophical critique, cultural and institutional structures anchored on these may face significant change.
6.1 Effects on Education and Legislation
• Education can shift from dogmatic religious instruction toward critical, interdisciplinary studies of religion as human cultural phenomena, incorporating linguistics, anthropology, and cognitive science.
• Philosophy curricula may deepen engagement with metaphor, symbol, and the role of language in shaping belief systems.
• Laws and political systems might increasingly ground moral and legal norms in empirical and secular reasoning rather than religious doctrine, affecting debates on personhood, ethics, and human rights.
7. Significance and Impact of the Study
This study provides a comprehensive framework to understand spirit as a culturally embedded, linguistic metaphor grounded in natural experience. It promotes epistemic humility and encourages interdisciplinary dialogue bridging humanities and sciences.
8. Summary
The term ”spirit” originally emerged as a metaphor derived from wind and breath, natural phenomena intimately connected to human life. Philosophical analysis demonstrates the unnecessary nature of metaphysical assumptions about spirit. Linguistic evidence shows consistent cross-cultural patterns linking spirit to air and breath. Societal shifts toward secularism and scientific understanding are likely to further transform the role of spirit in culture, education, and law, potentially fostering new forms of ethical and existential meaning free from metaphysical dogma.
9. References
• Abram, David. The Spell of the Sensuous.
• Heidegger, Martin. Being and Time.
• Peirce, Charles Sanders. Collected Papers.
• Russell, Bertrand. History of Western Philosophy.
• Wittgenstein, Ludwig. Philosophical Investigations.
• Various etymological dictionaries and linguistic corpora.
—————————————————————————————————————————–
Tämä kirja ei hengen -käsitteen, kaste -käsitteen ja ympärileikkaus -käsitteen lisäksi tuo paljoankaan uutta uskontotieteelliseen- ja käyttäytymistieteelliseen kenttään, mutta kirjassa on käsitelty monia perinteisiin uskontoihin liittyviä alueita niin, ettei lukijalle jää epäselvää perinteisten uskontojen ja niihin perustuvien uususkontojen ihmislähtöisyys. Kirjassa käsitellään pääasiassa kristinuskon ja juutalaisuuden kehitystä mutta se sivuaa muita perinteisiä uskontoja niin, että nekin voi havannoida ihmislähtöisiksi. Kirja ei anna mairittelevaa kuvaa ihmisestä, varsinkaan ihmisen kyvystä valehdella saadakseen itselleen etuja; mutta jos tätä peilataan nykyaikaan voidaan valehtelusta luopua kaikilla elämän aloilla. Lisäksi kirjasta käy ilmi että vaikka ihminen on kehittynein eläin maapallolla se kuitenkin on eläin siinä niinkuin simpanssikin. Ajauduin uskontojen pariin kun sain biologiselta äidiltäni Jehovan todistaja kasvatuksen ja se oli osa syy syrjäytymiseeni. En ole valmis uskontotieteilijä; minulla on 15 opintopistettä uskontotieteen opintoja. Toisaalta toimin Uskontojen Uhrien Tuki ry:ssä vapaaehtoistyöntekijänä vähän aikaa 90 -luvun puolivälin paikkeilla. Syrjäytymisestä johtuva elämäntilanteeni sai minut tekemään töitä yksin ja se minkä valmis normaali oloissa elävä uskontotieteilijä olisi tehnyt muutamassa vuodessa vei minulta pari vuosikymmentä. Informaatiohakuni voisi olla tätä kirjaa tehdessä parempi, mutta toivon että mitä kirjassani totean ei jää epäselväksi kenellekkään. Myös totean että sisällysluetteloni voisi olla loogisempi ja paremmin jaoteltu, mutta se kiire minkä näen kirjan julkaisulla pistää minut julkaisemaan kirjan nopeasti. Edellisellä lauseella tarkoitan sitä että perinteisiin uskontoihin ja niihin perustuviin uususkontoihin käytetään kymmeniä tuhansia miljardeja työtunteja aikaa ja valtavat määrät ympäristöresursseja jotka voisi käyttää esim. nälänhädän poistoon tai tieteelliseen koulutukseen. Mutta se on historiallinen viitekehyksemme. Edelleen aineisto poikkeaa osin sisällysluettelon otsakkeesta mutta aineisto tekstissä soveltuisi monenkin otsakkeen alle joten pahoittelen tekstin osia jotka eivät suoranaisesti viittaa sisällysluettelon otsakkeeseen. Myös otan vastaan mielelläni korjausehdotuksia kirjaani ja päivitän sitä tarpeen vaatiessa paremmaksi. En ole varakas mutta jos joku uskonnoista tai käyttäytymistieteistä perillä oleva henkilö tai taho tekee työtä kirjani parantamiseksi niin pyrin sen jotenkin korvaamaan. Kirjani ei olisi valmistunut ilman hienoja lähteitä.
Yhteystiedot:
Petri ”Piikku” Laukkanen
Niuvankuja 65
Kuopio 70240
Finland.
GSM +358406818303
Ne, jotka kokevat kirjasta olevaan itselleen hyötyä, voivat lahjoittaa vapaamuotoisen summan Piikkuandtidukselle ja lähetä postikortin yllä olevaan osoitteeseen c/o Tiktok-live studio Piikku and Tidus co.
Sähköposti info@piikkuandtidus.com
TUTUSTU MYÖS:
piikkuandtidus.com – hyväntekekäisyysyritys, jonka toimialaa vertaistukitoiminta ja köyhien avustaminen sekä uskontotieteellinen tiedotus.