2.9.2 Riitit
1. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Uskontoja tutkittaessa on havaittu, että on tiettyjä riittityyppejä, joita esiintyy useimmissa uskonnoissa: siirtymäriitit, kalendaaririitit, ja kriisitilanteissa esiintyvät riitit. Siirtymäriiteissä yhteisön jäsen siirretään uskonnollisin menoin asemasta toiseen. Näin tapahtuu esimerkiksi, kun mies ja nainen siirtyvät yksin elämisestä pariskunnaksi. — Afrikkalaisten heimojen poikien initiaatiorituaalit noudattavat kaavaa: pojat irrotettiin yhteisöstä, lähetettiin viidakkoon elämään omin avuin ja lopulta kutsuttiin takaisin yhteisöön urhoollisuustestien avulla.”
Ennen parisuhteen perustamiseen tarvittiin valtaapitävän tahon lupa. Nykyisin esimerkiksi Suomessa yhä useampi pariskunta elää avoliitossa. Primitiivisimpinä aikoina yhteisön jäsenen tuli olla yhteisölleen hyödyksi. Initiaatioriitit voivat olla suorittajalle vaarallisia, kuten benjihyppy. Myös miesten ja poikien sukupuolielimiä on vahingoitettu niin, että vahingoittamiseen on voinut kuolla tai menettää lisääntymiskyky kastraatiota käyttämällä.
33. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Uusin tutkimus on osoittanut, että yksilölliset kokemukset uskonnoissa ovat korostuneet. –. Yksilöiden kokemukset uskonnoista ovat hyvinkin erilaisia. –. Sama henkilö voi uskoa Jeesuksen pelastustekoon ja hindulaiseen jälleensyntymisoppiin. Tästä uskonnollisten ainesten sekoittumisesta käytetään käsitettä synkretisaatio. Joskus puhutaan myös supermarketuskonnollisuudesta. Synkretisaatiota tapahtuu paitsi yksilötasolla myös uskontojen tasolla. Esimerkiksi Luoteis-Intiassa 1500-luvulla syntynyt uskonto, sikhiläisyys, yhdistää opeissaan islamia ja hindulaisuutta. Sikhiläisyyden perusoppirakenne on islamilainen, mutta tapakulttuuri ja riittiperinne hindulainen. Nykyään monet uskontojen kannattajat eivät määrittele itseään hengellisiksi vaan pikemminkin henkisiksi. Ihminen kokee, että todellisuudella on aistein havaittavan maailman lisäksi näkymätön, henkinen ulottuvuus. Luonnontieteellistä maailmankuvaa ei kielletä, mutta sen rinnalla nähdään olevan myös tuonpuoleisia voimia, jotka vaikuttavat ihmisen elämään ja hyvinvointiin. Länsimaissa suosittu joogaharrastus kumpuaa usein tästä ajattelusta. Harva joogan harrastaja kuitenkaan mieltää toimintaansa uskonnon harjoittamiseksi, kuten alkuperäinen intialainen jooga on ollut. Sananmukaisesti jooga tarkoittaa nimittäin jumalaan yhdistymistä.”
Itse olen vankasti luonnontieteellisen maailmankuvan kuvan kannattaja, mutta viime aikoina olen pysähtynyt luonnon edessä. Vaikka luonnontieteellinen teoria kertookin avaruudesta löytyvät elämän alulle tarvittavat yhdisteet, pysäyttää elollinen luonto silti minut. Koko tiedetyn maailmankaikkeuden koko ja elämä siinä on minulle hieno kokemus. Kuvaisin kokemusta sanalla nöyrä, joskin en pysähdy paljonkaan sitä miettimään johtuen nälänhädistä, sodista, ilmastonmuutoksesta, epätasa-arvosta ja saasteista.
34. Katri Hangen, Mikko Karttusen, Seppo Nyyssösen ja Mari Rauhalan Verso 1: Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä (2020): ”Hellenistijuutalaiset pitivät Zeusta samana jumalan kuin juutalaisten jumalaa.”
35. Katri Hangen, Outi Könnin ja Seppo Nyyssösen Verso 3: Maailman uskontoja (2017): ”Vodoussa jumalia tai jumaluuksia on lukemattomia. Niitä syntyy tai kuolee tarpeen mukaan. Vodou-uskonnot ovat saaneet vaikutteita esimerkiksi kristinuskosta, islamista ja spiritismistä. Vodoupappi voi rukoilla yhtä hyvin sateenjumalatarta kuin Allahia ja Jeesusta. Tästä syystä vodou on monilla alueilla synkretisoitunut vahvasti muihin uskontoihin. Jumalaksi voi kohota historiallinen henkilö kuten kuningas, luonnonvoima kuten ukonilma tai voimakkaaksi tiedetty eläin kuten käärme. Jumalia kuvataan fetissien avulla. Fetissit ovat jumalien symboleja, joita palvotaan, koska niihin on latautunut jumalallista voimaa.”
36. Katri Hangen, Outi Könnin ja Seppo Nyyssösen Verso 3: Maailman uskontoja (2017): ”Indus-kulttuurin alueelle alkoi virrata paimentolaisheimoja lännestä. Tulokkaat puhuivat arjalaisia kieliä ja olivat ihonväriltään alkuperäisasukkaita vaaleampia. Nämä heimot ottivat vallan Intian alueella 1900-luvulta eKr. lähtien. Arjalaisten ja alueen alkuperäiskansojen monijumalaiset uskonnot sekoittuivat keskenään. Tästä sekoittumisesta syntyi veda-uskonto, jolle olivat tyypillisiä monijumalaisuus ja uhrimenot. Veda-uskonnon kaudella kehittyi myös klassinen sanskritin kieli, josta tuli pyhien tekstien kieli.