2.19
Näkökantoja uskontoon –kirjaa (s. 153) lainaten: ”Uskonnollisten tekstien kohdalla ääriesimerkkejä ovat kuvaukset maailman synnystä tai maailmanlopusta. —-. On itsestään selvää, etteivät nämä tekstit kuvaa historiallisia tapahtumia, —.
Vielä nykyäänkin uskonnolliset ryhmittymät/yksilöt puhuvat edellisen lainauksen sisältämistä asioista. Monet uskonnolliset tahot vetoavat uskonnonvapauslakiin; se on aikansa elänyt. Perinteiset uskonnot ja niistä kehittyneet uususkonnot tulisi ajaa alas.
Jotakin uskontoa käsitellyttä kirjaa (s. 29) lainaten: ”—, sekä nasiiri Simson, jonka historia on kansanomaisesti koristeltu (Tuom. 13-16).”
Edellisessä lainauksessa on käytetty sanamuotoa ”kansanomaisesti koristeltu”, vaikka parempi sanamuoto on: ”keksitty kertomus”, ”taru” tai ”legenda”.
KR -kirja (s. 154) jatkaa: ”Luukkaan matkakertomuksesta ja Paavalin kirjeistä näemme, millaista oli seurakuntaelämä Paavalin perustamissa seurakunnissa. Jumalanpalveluksen esikuvana oli osittain juutalainen synagogapalvelus. Mutta pääkokous ei ollut sapattina, vaan ”viikon ensimmäisenä päivänä” eli sunnuntaina.”
Kokouksen pitäminen eri päivänä voi johtua että haluttiin jollain tavalla erottautua muusta lahkolaisuudesta.
KR -kirja (s. 45) jatkaa: ”Kertomus Salomon temppelistä (1 Kun. 6-7 luvuissa) kertoo, että siihen kuului korkeampi keskiosa, joka oli n. 30 m pitkä suorakulmio, ja matalampi sivurakennus, joka ympäröi keskiosaa kolmelta puolelta. Toisessa päässä oli eteinen ja sen ovella kaksi pylvästä, niin kuin oli Baalin temppeleissäkin.”
Haudoille ruokaa jonka eläimet sitten syövät. Voisiko siinä olla pohjaa uskomuksille, että henget syövät ruokaa. Edelleen bakteeri tason ruuan syönti voi vaikuttaa vielä todennäköisemmältä. Kynttilöitä haudoille – voisiko kyseessä olla ajatus, että vainaja kaipaa valoa ja lämpöä.
1. Georg Henrik von Wrightin “Logiikka ja humanismi” -kirja (s. 373) jatkaa: “Huoli maailman kohtalosta vaikuttaa usein naurettavan pikkupiirteiseltä sen vuoksi, että oman ajan vaikeuksista pyritään tekemään kohtalonkysymyksiä, joille ei ole vastinetta historiassa. Tämä on varmasti täysin perusteetonta. Syynä yleiseen entisten aikojen rauhan ja onnen ihannointiin eivät ole todelliset olosuhteet, vaan kykenemättömyytemme kokea menneisyyttä yhtä voimakkaasti kuin nykyhetkeä. Valitushuuto “aika on suistunut raiteiltaan” on yhtä vanha kuin ihminen, ja kriisi, jota oma aika mielellään kuvailee ainoalaatuiseksi ja sen vuoksi ohimeneväksi, on todellisuudessa ihmiskunnan pysyvä ongelma.”
Alaston apina –kirjaa (s.171) lainaten: ”— uskonto osoittautunut tavattoman arvokkaaksi keinoksi sosiaalisen kiinteyden lisäämiseksi, ja on epäiltävää, olisiko lajimme voinut edetä pitkällekään ilman sitä, kun otetaan huomioon kehitysalkuperämme olosuhteiden ainoalaatuinen yhdistelmä. Se on johtanut moniin omituisiin sivutuotteisiin, kuten uskoon ”toiseen elämään”, jossa me lopultakin kohtaamme jumalhahmomme. ———. Tämän helpottamiseksi on kehittynyt kaikenlaisia outoja tapoja ruumiidemme sijoittamiseksi kuolemamme jälkeen. Jos meidän on mieli liittyä hallitseviin yliherroihimme, meidän on oltava hyvin valmistautuneita tähän tilaisuuteen, ja siksi on suoritettava monimutkaisia hautausmenoja. Uskonnoilla on ollut suuri tarve aikaisemmin pitää yllä yhteisön kiinteyttä.”
Jotain uskontoja käsitellyttä kirjaa (s. 76) lainaten: ”Aikaisemmin šintolaiset omaiset suorittivat läheistensä hautajaisseremoniat. Nykyään myös sintopapit suorittavat hautajaisrituaaleja, vaikka šintolainen voi ottaa myös buddhalaisen hautauksen.”
Edellisestä lainauksesta näkee hautajaismenojen kehittymisen niin, että esi-isien sukulaiset eivät enää hoitaneet hautajaismenoja, vaan menot jätettiin uskonnollisen auktoriteetin huomaan; ”kehitystä” siis on tapahtunut.
1. Kristinuskon käsikirja –kirjaa (s.230) lainaten: ”Ihminen voi vastata jumalan ilmoitukseen uskolla. Sanalla usko on kaksi merkitystä: sillä voidaan tarkoittaa luottamuksellista turvautumista Jumalaan (usko, jolla uskotaan) tai uskon sisältöä, kuten ilmauksessa kristillinen usko (usko, joka uskotaan). Silloin kun ihminen tulee tietoiseksi transsendentista todellisuudesta ja kokee yhteyden jumalaan, on kyse ensiksi mainitusta uskosta, luottamuksesta ja turvautumisesta. Se, miten ihminen tämän kokemuksen tulkitsee ja millaisena hän sen takana olevan jumalan näkee, riippuu häntä ympäröivän yhteisön uskontulkinnasta ja sisällöstä.”
Jos synnyt Saksaan tunnustat todennäköisesti luterilaista uskoa (huomio tämän hetken sekularisaatio) ja jos synnyt Pakistaniin tunnustat todennäköisesti jotakin muuta kuin luterilaista uskoa. Suomen vapaa-ajattelijoilla oli kirjoitus Facebookissa; loppu johtopäätös kirjoituksessa oli että jokaisen usko on omanlaisensa, tunnusti hän sitten mitä tahansa uskoa.
2. Jotakin uskontoteorioita käsitellyttä kirjaa (s. 132) lainaten: ”Kirjoituksettomien kulttuurien uskontoja sanotaan varhaiskantaisiksi. Näissä uskonnoissa ei tunneta pyhiä kirjoituksia. Uskonnollinen perinne on niissä kulkeutunut suullisena sukupolvelta toiselle. Varhaiskantaisten uskontojen piiriin kuuluu lukematon määrä erilaisia heimouskontoja, —-. Niissä on kuitenkin myös yhteisiä piirteitä.”
Kirjallinen perinne muokkautuu paljon ajan kuluessa; suullinen perinne vielä enemmän.
ANKKURI –kirjaa (s. 60) lainaten: ”Buddhan kuoleman jälkeen syntyi hänen oppilaittensa kesken erimielisyyksiä siitä, miten Buddhan oppi oikein on tulkittava. Pidettiin useita kokouksia, joissa riidat yritettiin ratkaista ja päästä yksimielisyyteen pyhistä kirjoista. Erimielisyydet johtivat kuitenkin ajanlaskumme alussa kahden pääsuunnan syntymiseen. Lukuisien pienempien koulukuntien oppien kehittymistä tapahtui pitkän ajan kuluessa (300 eKr. 700 jKr.).”
Kun verrataan kristinuskoa ja edellisen lainauksen tietoja Buddhasta, niin voi huomata samankaltaisuuksia: Jeesuksen kuoltua tapahtui hajaannusta hänen oppilaittensa kesken, niin että ”apostolit” jopa syyttivät toisiaan harhaoppien levittäjiksi. Myöhemmin katolinen ja ortodoksinen kirkko erosivat toisistaan vain, koska eivät päässeet yksimielisyyteen yhdestä sanasta. Myös se tieto, että buddhalaisuudessa on pidemmän ajanjakson aikana syntynyt lukuisia pienempiä koulukuntia, voidaan rinnastaa kristinuskoon, jossa myös pienempiä koulukuntia on paljon.
ANKKURI –kirja jatkaa: ”Hinajana-buddhalaisuus on lähempänä Buddhan alkuperäistä oppia. Tämän suunnan mukaan kärsimyksen kiertokulusta voivat vapautua vain sellaiset ihmiset, jotka noudattavat jaloa kahdeksanosaista tietä. Tämä tarkoitti alun perin käytännössä vain munkkeja. Uskonnollinen elämä keskittyy mietiskelyyn ja Buddhan pyhien jäännösten palvontaan. Historiallista Gautamaa kunnioitetaan opettajana ja buddhalaisen elämäntaidon esikuvana. —-.
Mahajanan, suuren vaunun, kannattajat uskovat, että pelastus on mahdollinen kaikille eikä ainoastaan niille, jotka ovat omistautuneet munkkielämälle. Ihmiselle riittää että hän turvautuu Buddhaan ja muiden pelastuksen saaneiden apuun. —. Mahajanan buddhat eivät ole historiallisia, vaan myyttisiä persoonia. Mahajanabuddhalaisuus opettaa yleistä pelastusta ja on siksi armeliaisuuden ja armon uskonto kuten hindulaisten bhakti-hurskaus. Tämä suunta on hylännyt buddhalaisuuden alkuperäisen ateismin ja siinä palvotaan Buddhaa jumalana ja bodhisattvoja pelastajahahmoina. Mahajanan piirissä syntyy jatkuvasti uusia, elinvoimaisia lahkoja, joissa palvotaan erinimisiä bodhisattvoja tai tulevaa Buddhaa.”
Se, että perustajan kuoleman jälkeen syntyi erimielisyyksiä, johtunee siitä, ettei löytynyt selkeää johtajaa jatkamaan kuolleen työtä. Buddhalaisuuden ja kristinuskon ihmislähtöisyyttä voi perustella myös seuraavasti: kristinuskossa voi pelastua jotka noudattavat kristinuskon määräyksiä; buddhalaisuudessa puolestaan voi vapautua kärsimyksen kiertokulusta, jos noudattaa buddhalaisuuden ”määräyksiä”. Kristinuskossa pyhät olivat maalikoihin nähden erikoisasemassa, koska heidän ei tarvinnut mennä taivaaseen kiirastulen kautta; buddhalaisuudessa puolestaan munkit olivat aluksi ainoita, joita vapautuminen kärsimyksestä kosketti. Niin kuin buddhalaisuudessa, myös kristinuskossa on mietiskelyllä ja pyhäinjäännösten palvonnalla osansa. Kristinuskossa on jossain ainakin osittain vallalla käsitys, että pelastukseen riittää turvautuminen Jeesukseen; mahajanabuddhalaisuuden kannattajat uskovat Buddhastaan samoin. Kristinuskossa uskotaan, että Jeesus tulee takaisin; samoin mahajanabuddhalaisuudessa ”uskotaan” tulevaan Buddhaan. Se, että uskontojen historiasta (muustakin historiasta) löytyy tieto, että uskonnon perustajan jälkeen syntyy erimielisyyksiä ja oppikiistoja on todiste siitä, että oppikiistat perustuvat vääriin teorioihin ympäröivästä luonnosta ja tähän liittynee ihmisen biologiset ominaisuudet niin, että vallanhaluun johtava vietti näyttelee jonkinlaista osaa. Maininta mahajanabuddhalaisuuden myyttisistä persoonista oli odotettu, koska aina hallitsijaan tai karismaattiseen persoonaan liitetään legendaa hänen arvonsa korottamiseksi tai kannattajan arvon korottamiseksi.
ANKKURI –kirja (s.87) jatkaa: ”Buddhalaismunkit toivat Japaniin kiinalaiset sanamerkit, kiinalaisen lääketieteen ja almanakan. Samoin nostivat kasvatuksen ja tutkimuksen tasoa. Japanin mahajanabuddhalaisuus suhtautui myönteisesti perhe- ja yhteiskuntaelämään. Suhde valtioon kehittyi läheiseksi, ja buddhalaisia rituaaleja otettiin valtion juhlallisuuksiin.”
Kun yhteisö/ihminen tuo vähemmän kehittyneelle yksilölle/yhteisölle hyvää, voinee olettaa, että myös disinformaatio/distoiminta kuulostavat hänestä/heistä helpommin uskottavalta.
31. Raamatun sanakirja –kirjaa (s.787) lainaten: ”Oinas. Oinas oli tärkeimpiä uhrieläimiä, joka kelpasi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta melkein kaikkiin uhreihin, 3 Moos. 3:6; 5:15,18; 6:6; 1:10. Vanhan Persian valtakunnan suojelushenkeä kuvattiin oinaan muotoiseksi ja Persian kuninkaan otsarivassa oli kultainen oinaanpää. Sarvet olivat voiman ja vallan vertauskuvia.”
20. 99 CD-tietosanakirjaa lainaten: ”Varhaiskantaiset uskonnot, primitiiviset uskonnot, luonnonuskonnot, kirjoituksettomien kulttuurien etniset uskonnot. Varhaiskantaisille uskonnoille on tunnusomaista läheinen riippuvuus luonnonoloista, usk. rajojen samaistuminen etnisten ryhmien välisiin kieli- ja kulttuurirajoihin ja suullisen perinteen keskeinen osuus; näistä uskonnoista eroavat perustetut uskonnot ovat tav. kirjauskontoja. Varhaiskantaisten uskontojen kannattajia on nyk. varsinkin Afrikassa.”
Tällä hetkellä koulutettujen ihmisten määrä perinteisissä uskonnoissa vähenee, mutta lähetystyön seurauksena esim. Afrikassa näiden uskontojen kannattajamäärät kasvavat. Tosin nyt älypuhelimet ja internet ovat esim. saaneet Jehovan todistajilla kannattajamäärät laskuun myös Afrikassa.
ANKKURI I –kirjaa (s.9) lainaten: ”Arkeologisten löytöjen perusteella oletetaan jo n. 150 000-100 000 vuotta sitten eläneillä Heidelbergin ja Neandertalin esihistoriallisilla ihmisillä olleen jonkinlaisia uskonnollisia käsityksiä. He uhrasivat eläimiä, hautasivat vainajansa huolellisesti ja antoivat ruokaa heidän mukaansa.”
Jos ajatellaan ihmisen kehitystä siitä, kun hänen ajatuskykynsä on alkanut muovautua, ei voida ajatella, että hän suoraan olisi alkanut ajatella loogisesti; siis, kun hän nähtyään salaman, olisi sanonut: katso salama, se johtuu erimerkkisistä hiukkasista. On luonnollista, että ihminen pyrkiessään selittämään asioita on monesti ”arvannut” väärin.
Kristinuskon käsikirja –kirjaa (s. 58) lainaten: ”Omana aikanaan profeettoja ei yleensä suosittu.”
10. KR –kirja (s. 102) jatkaa: ”Juutalaiset kirjanoppineet sanoivat: ”Herra on luonut seitsemän järveä, mutta Gennesaretin järvi on hänen ihastuksensa.”
Edellisestä lainauksesta voi huomata numerologian numerossa 7.
11. KR –kirja (s. 105) jatkaa: ”Paikkoja joissa Jeesus kävi, on mm. Kesarea, joka nykyisin on raunioina. Se on erään lähteen ääressä, korkean kallioseinämän vieressä, josta löytyi pakanallinen Pan -jumalan temppeli.”
Edellisestä lainauksesta voi huomata, että lähde on lähellä Pan –jumalan temppeliä. Se, että korkea kallioseinä sijaitsee vielä lähteen lähettyvillä, on voinut antaa paikalle vielä ”uskonnollista” lisäarvoa.