5.5
1. Jotain uskontoja käsitellyttä lähdettä lainaten: ”Uskonnollinen järjestö voi sanoa: Uskonnon ja maailmankatsomuksen rinnastaminen on ongelmallista, koska uskontoon liittyy ajatus transsendenssistä eli tuonpuoleisuudesta.”
Edellä mainittu esitetään yleensä siinä valossa, että transsendenssi olisi todistettu. Näin ei ole, on vain uskonnollisteoreettisten ryhmittymien/yksilöiden traditioihin ja todistettuun epäloogisuuteen perustuvia teorioita siitä, mitä se voisi olla.
2. Kristinuskon käsikirja –kirjaa lainaten: ”Uskontojen tieteellinen tutkimus on synnyttänyt erilaisia uskonnon määritelmiä. Niiden tehtävänä on erottaa uskonto muista maailmankatsomuksellisista liikkeistä.”
Uskontoteoreettiset ryhmittymät pyrkivät erottamaan itsensä muista maailmankatsomuksellisista liikkeistä. Syyt ovat osaksi inhimilliset, mutta myös selkeästi valtapoliittiset. Määritelmäksi erilaisiin teoriapohjaisiin liikkeisiin kärjistäen riittää: Loogiseen päättelyyn perustuvan teorian ollessa kyseessä, yhteisö pyrkii todentamaan teorian paikkansa pitävyyden. Faktojen osoittauduttua puolesta tai vastaan mahdollista teoriaa kohtaan, jatkotoimintaa harkitaan sen mukaan. Jos teoria on osoittautunut vääräksi, liike yhteiskunnallisten resurssien tuhlaajana lopetetaan. Raamattuun perustuvien uskontoteorioiden paikka kyllä tulee olemaan historian-, sosiologian-, filosofian- ja monen muun alalla oppikirjoissa. Siinä varmaan riittää työtä useammallekin sukupolvelle erilaisia ihmisiä, joiden ammatti jollain tapaa sivuaa raamattua. Uskonnollisten ryhmittymien erottaminen maailmankatsomuksellisista liikkeistä tai mistään muista liikkeistä on huono suuntaus, koska en näe mitään syytä miksi uskontoteoreettiset ryhmittymät saisivat erikoisaseman yhteiskunnassa. Päinvastoin yhteiskunnan resursseille löytyy reaalipohjaisempiakin kohteita.
3. Kristinuskon käsikirja –kirjaa (s. 226) lainaten: ”New Yorkissa v. 1900 kokoontunut kansainvälinen lähetyskonferenssi asetti tavoitteekseen evankeliumin julistamisen koko maailmalle ”tämän sukupolven aikana”. Optimismi ei elänyt kauan. Se kaatui ensimmäisen maailmansodan länsirintaman mutaan —-, eikä ole myöhemmin herännyt henkiin. Vuosisadan alussa esitetyt pelot ja toiveet uskonnon katoamisesta edistyksen ja tieteen tieltä eivät ole myöskään toteutuneet. —. Suuret ei-kristilliset maailmanuskonnot, ennen muuta islam, ovat vahvistuneet ja toimivat myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Kristinusko on menettänyt jalansijaa vanhoilla valta-alueillaan. Lähi-itä, Intia, Kiina ja Japani ovat pieniä vähemmistöjä lukuun ottamatta torjuneet kristinuskon. Se on sijaan noussut vallitsevaksi uskoksi Oseaniassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Muiden uskontojen nousu on lähentänyt eri kirkkokuntia. Vanhat riidat ovat väistyneet neuvottelujen tieltä. Lähetystyötä ja kehitysapua voidaan suunnitella yhdessä.”
4. Marxilais-leniniläisen filosofian perusteet -kirja (Kustannusliike Progress 1980 Moskova) (s.84) jatkaa: ”Tajunnan ilmiöiden tulkinnassa olivat laajalle levinneet monenlaiset idealistiset ja uskonnolliset katsomukset. Uskonnollis-idealististen käsitysten mukaan tajunnassa ilmenee jokin epämateriaalinen substanssi, ”sielu”, joka ei muka riipu materiasta yleensä eikä myöskään ihmisaivoista, vaan voi olla itsenäisesti olemassa kuolemattomana ja ikuisena. Muinaisajan ihmiset eivät osanneet selittää luonnollisista syistä johtuviksi unennäköä, tajuttomuuden tilaa, kuolemaa, erilaisia tiedostamisen prosesseja tai tunne- ja tahtoperäisiä prosesseja ja siksi päätyivät vääriin käsityksiin noiden ilmiöiden suhteen. Esimerkiksi unet selitettiin ”sielun” vaikutelmiksi, joita se sai poistuessaan nukkuvasta ruumiista ja vaeltaessaan eri paikoissa. Kuolema käsitettiin erääksi unen lajiksi, jolloin ”sielu” ei jostakin tuntemattomasta syystä palaa jättämäänsä ruumiiseen. Nämä naiivit, mielikuvitukselliset katsomukset kehittyivät myöhemmin ja saivat teoreettisen ”perustelun” ja vahvistuksen erilaisissa idealistisissa filosofisissa ja teologisissa järjestelmissä. Jokainen idealistinen koulukunta on tavalla tai toisella julistanut tajunnan (järjen, idean, hengen) itsenäiseksi yliluonnolliseksi olennoksi, joka ei ole ainoastaan riippumaton materiasta, vaan on vieläpä koko maailman luoja ja ohjaa sen liikettä ja kehitystä.”
5. Marxilais-leniniläisen filosofian perusteet -kirja (Kustannusliike Progress 1980 Moskova) (s.362) jatkaa: ”Feodaalisen yhteiskunnan erityispiirteenä oli kirkon suuri osuus valtiovaltajärjestelmässä eikä se ollut vain ideologinen, vaan myös poliittinen voima. Esimerkiksi Euroopassa katolinen järjestö oli mahtava keskitetty voima, jolla oli omat sotilaalliset muodostelmansa (ritarikunnat); maalliset feodaaliherrat, jotka usein olivat kirkollisten alaisia, olivat pakotettuja jakamaan vallan sen kanssa.”